Jälkikokeessa Savonlinnassa (tai no, täsmällinen paikka oli Putikko, vielä 30km kauemmas). Hellettä joku +25, onneksi kuitenkin kohtuullinen tuuli, mutta aivan liian kuuma sekä mulle että koiralleni. Porukat oli pitkän helatorstaiviikonlopun mökillä ja äiti lähti mukaani kokeeseen kameranaiseksi ja henkiseksi tueksi. Jännitti niin h*lvetisti, että ohjaajan toimintakyvyn säilyminen oli välillä vähän hiinä ja hiinä... samasta syystä tämä kertomus ei nyt enää sisällä kaikkia yksityiskohtia. En kerta kaikkiaan muista, päässä humisee vaan tyhjää.

Kokeessa oli paikalla viisi koiraa: 2x alo (mein mudi & airedalenterrieri), 2xavo (briardi & chesapeakelahdennoutaja) ja 1x voi (australianpaimenkoira). Onneksi toimitsijoilla oli pari sakemannia mukana ja niitä käyttivät välillä jaloittelemassa - näki edes sen verta ns. perinteisiä pk-rotuja varsin erikoisen osallistujavalikoiman lisäksi! Ei siinä, nimenomaan hienoa että nää ei ollut spk-belgi-kokeet ;)

Kokoontumispaikalla, tottiskentällä, tsekattiin paperit ja tehtiin koirien tarkastus. L oli ekana mikrosirunluvussa. Naistuomarin antoi koskea nätisti, mutta sirunlukulaitteelle jäykisteli. Helvetin sirua ei vaan ala löytyä! Meikä vielä ohjeistaa että se on valunut vas. lapaan aika alas, viikko sitten just käytiin eläinlääkärissä ja se oli siellä. No ei vaan löydy. Koiralla alkaa palaa pinna. Olin jo ottanut sitä kuonosta kiinni ja rauhoittelin, mutta silti taisi tulla pienet murinat. Tuomari sanoi, että vaihdetaan välillä koiraa, ei tiedä onko laitteessa vika, ja saatte joka tapauksessa pitää pienen tauon. Toisen koiran siru löytyi heti, joten me mentiin takaisin, on se löydyttävä. Onneksi ei mennyt pitkään niin osuikin. Vaan se pirun siru oli muka siirtynyt viikossa takaisin ylös liki keskelle niskaa!! Ei ihme ettei etujalasta löytynyt. Ei ymmärrä miten se on mahdollista.

Aloitettiin maastoilla. Vedin arvonnassa kakkosjäljen (tai se toinen veti ykkösen ja mulle jäi kakkonen, ei ollu mun käden suoritus). Odotusta tuli aika paljon, koska ylempien luokkien koirat lähetettiin ensin maastoon. Ne vietiin eri paikkaan kuin meidät alo-luokkalaiset. Minä olin siis vihoviimeinen jäljelle lähtijä. Koira venasi autossa ja minä vapisin ulkopuolella. Kuumuus vaikutti niin, että elikko ei suostunut juomaan mitään, ei edes kotona keitettyä kanalientä. Se oli muutenkin vaisu itsekseen.

Jana näytti todella lyhyeltä. Loppupää oli merkattu keltaisella nauhalla männyn ympäri ja tiirasin kauas ylämäkeen, mutta sehän oli siinä varmaan 10m päässä ihan lähellä! Olen ihan satavarma että ei ollut koesääntöjen mukainen 20m, mutta enpä meinaa siitä valittaa. Koira lähti tosi hitaasti itsekseen. Se otti heti muutaman metrin jälkeen linjaa vasempaan, ja ajattelin jo että minnehän hittoon se harhautuu, mene ny p-e-r-k-e-l-e suoraan. Ehkä mudi luki ajatukseni, koska se korjasi itse suoraan. Muutama metri ja sitten lähti määrätietoisesti vasempaan. Koiran perään talsiessani odottelin koko ajan koska kuuluu "takaisin janalle" tai "väärä jälki". Teki kauheasti mieli kääntyä ja kysyä että ihanko oikeesti tänne, mutta pakottauduin vain jatkamaan koiran perään. Sitten kun olin hyvän tovin kävellyt, uskalsin vasta todeta, että kaipa meillä on oikea jälki.

Maasto oli sellaista kuivaa mäntymetsää, paikoin näkyi jäljen tekijän askeleetkin sammaleessa. Välillä vielä kuivempaa oksia sisältävää auringon polttamaa karua maata, valtavan hiekkakuopan reunalla kierrettiin jokunen kymmenen metriä, sitten taas metsään. Muutama metsäautotien ylitys ja yksi nousu loivaa rinnettä.

Kepeistäkään en todellakaan ole enää varma. Ykkönen oli aika kaukana ja koira vain pysähtyi ja haistoi sitä. Olin niin hitaalla että en tajunnut vaatia kunnon ilmaisua, joten koira jatkoi matkaa. Siihen kohtaan tullessani kumarruin ja löysin kepin itse. Sitten tuli maaten ilmaisu, mutta keppiä ei löytynyt, ei niin mistään. Pyysin koiraa antamaan ja sekin yritti etsiä, mutta ei vaan löytynyt. Pyysin koiran nousemaan ettei keppi ole sen alla, mutta ei. Paniikki alkoi iskeä joten käskin jatkaa jälkeä eteenpäin. Tässä oltiin juuri rinteen alla lähdössä nousuun.

Sitten löytyi pari keppiä, mentiin hiekkakuopan reunaa ja hankalan kuivan metsäautotien yli, ja löytyi onneksi taas keppi. Vaan mitä v*ttua, siinä on kutonen, ja mulla on vaan 3+1 keppiä?!? Joko muka on 500m mennyt?! Kuvittelin että tää on neljäs ja sellanen 150-200m vielä jälkeä jäljellä!! Tie meni ihan vieressä ja mentiin sinne, ja pian näkyi toimitsija. Aikaa oli mennyt 9min. Kysyin voinko antaa nämä ja lähteä uudelleen jäljelle. Ei voi, joko antaa kepit ja lopettaa siihen, tai pitää ne itsellä ja lähtee uudestaan jäljelle. 20min oli aikaa ja sen saa kyllä käyttää vaikka sataan kertaan jälkensä juosten, mutta jos ei ehdi ajoissa takas niin nolla tulloo. Olin aivan paniikissa ja päätin lähteä uudelleen. Koiran kanssa ei ole koskaan ajettu samaa jälkeä toista kertaa ja ihan kummissaan se olikin. En saanut sitä oikein jäljestämään, mutta muistin itse missä se ilmaisu mutta löytämättä jäänyt keppi oli, ja ohjailin koiraa sinne päin. Välillä se kulki vähän matkaa nenä maassa, mutta en tiedä oltiinko jäljellä, en muistanut niin tarkkaan mistä se oli mennyt. Löytyi se keppikohta kuitenkin ja nyt sieltä löytyi keppikin! Äkkiä sen kanssa juoksujalkaa takaisin. Kepit luovutin n. 19min ajassa ja niitä oli siis 4 (à 20p) + 1 (30p). Vikasta saa enemmän pojoja, ken ei tiedä. Janalta saatiin yllätykseksemme täydet 40p. Jotain alatuulesta tuomari kommentoi. Koiran eka poikkeama vasempaan ei siis ollut virhe, se oli jo jäljen hajulla. Nopeudesta ei tullut moitteita mutta en silti itse ollut tyytyväinen siihen. Jäljeltä siis koossa 150/170p.

Mulla on sellanen kutina, että koira ilmaisi jossain kohtaa aika alussa toisenkin kerran niin että mitään ei löytynyt. En vaan ole enää lainkaan varma ja olin niin sekaisin itse, että taisin vaan painostaa että höpöhöpö, jatka jälkeä. Tai sitten me mentiin sen yhden kepin yli kokonaan. Kepit oli yllättävän pieniä ja paksuja.

Esineruutuun ajettiin alo-jälkien tietä parisataa metriä eteenpäin. Tien ympärillä joka puolella oli sellaista avaraa ja helppokulkuista maastoa. Yllätykseksemme esineruutu oli tieltä hieman metsään, siitä lähti loivahko rinne viettämään alas. Ruudun oikeassa reunassa oli pieni suikale helppoa metsää, mutta muuten koko ruutu ihan helvetinmoista vesakkoa o_O Etureunassa oli parin-viiden metrin levyinen kaistale missä koiran vielä näki ja sen jälkeen viidakko tiheni niin että ei mitään havaintoa missä koira liikkuu. Ei ohjaajalla eikä liioin tuomarilla.

Tässä sattui sitten pieni kämmi.. oli sanottu, että ruutuun siinä järkässä kun autot oli tulleet tähän paikalle, ja laittakaa koira valmiiksi niin että ei tule ylimääräistä odottelua kun vasta vuorollaan alkaa pukea valjaita yms. No, luulin olevani vika mutta yksi olikin vielä meidän jälkeen. Ruudussa jotain huudettiin joten kiireellä koiran kanssa sinne. Siellä olikin vaan yksi toimitsija, tuomari ja toinen avustaja ilmeisesti ruudussa. Kävi mielessä, että ei kai tähän pitänyt tulla vielä kun esineitä käydään koskemassa, mutta se toimitsijakaan ei sanonut mitään, joten siinä tärisin vuoroa venaamassa. Sitten tulee väki ruudusta ja tuomari sanoo, että mitä te siinä teette, teidät on hylätty, ei saa tulla ilman lupaa!

Aloin inttää vastaan, että mitä hittoa, aivan taatusti täältä jotain huudettiin. Tuomari sitten siihen, että vitsi vitsi vaan, mutta jos olisitte voittajaluokassa, niin hylky tulis oikeasti. Ei kuulemma tosiaan saa tulla liian aikaisin paikalle. Siinä muutkin sanoi, että kuultiin että jotain huudettiin ja luultiin että kutsuttiin jo, mutta ilmeisesti tuomari ja avustaja oli vaan huudelleen toisilleen ruudussa. Olipa todella huono vitsi ja jännityksen tilalle vaihtui silkka vitutus. Kävi mielessä, että pitäiskö sitten vaan sanoa että selvä homma, meidän osalta tää oli sitten tässä, perästä kuuluu. Minkä ihmeen takia se yksi toimitsija-akka ei sanonut että menkää vielä pois?! Minkä takia sen piti seistä siinä ruudun reunassa eikä esim. tien ja ruudun puolivälissä, josta se olisi voinut selkeästi kutsua koirakot tieltä metsään kun on oikea aika? Ei sieltä kaukaa tuulisesta metsästä kuuluvista huudoista ottanut selvää mitä ja kenelle ne oli.

Lähetin ekan aika keskeltä. Luksi lähti tosi hitaasti ja oli varmaan aivan kummissaan, että mitä ihmettä. Se ei juuri uponnut minnekään, vaan jäi möllöttämään. Kutsuin sen kerran takaisin ja siirryin sinne selkeän metsän oikeaan laitaan. Nyt lähti laukalla kunnon pistolle. Ja siellä se sitten viipyi, minuutit kuluu (ajanottaja taisi sanoa jokaisen tasaminuutin ääneen) ja tuskan hiki alkaa nousta. Koirasta ei näy eikä kuulu mitään, kukaan ei tiedä onko se edes ruudussa enää, onko se tuupertunut sinne lämpöhalvauksen saatuaan, nuoleeko se muniaan siellä, mitä... kävelin etureunalla koko matkan ja kurottelin varpailleni mutta ei tosiaan minkäänlaista havaintoa. Sitten tulee suunnilleen sieltä mistä lähetinkin, iloinen mudi laukalla takaisin. En heti nähnyt mutta olihan sillä esine suussa, tummansininen nahkainen pieni lompakko/korttitasku/tms. Koira tuli etureunaa mua kohti ja käännyin sitä vastaan ottamaan esineen, koska tiesin että se ei taatusti käänny itse nätisti mun eteen, vaan jää vinoon tai vielä pahempaa, sylkee esineen. Joku kolme ja puoli minuuttia meni.

Arvostelussa tuomari sanoi, että koiran ohjattavuus oli todella olematon, kun ei sitä näkynyt lainkaan. Siitä pitää ottaa pisteitä pois. Kuitenkin esine tuli vaaditussa ajassa joten eiköhän koira ole ruudussa työskennellyt. Odotin että se vie kymmenen pistettä tai jotain, mutta kilin kellit, 29/30p.

Olen osin samaa mieltä, tuntui huonolta venailla kun koirasta ei näy mitään. Ehkä se olis voinut käydä edes kerran tyhjin suin kääntymässä, että täällä ollaan yhä hommissa. Toisaalta mä en ole sille koskaan opettanut mitään pistoja, vaan se on saanut työskennellä hyvin itsenäisesti. Tykkään enemmän siitä tyylistä, että esineruutu ei ole tottisliike kauniine laatikkopistoineen, vaan ohjaaja määrää alueen ja koira etsii siellä parhaaksi katsomallaan tyylillä. Näin vaikeita paikkoja meillä ei ole koskaan ollut, ei ole tullut edes mieleen treenata tuollaisissa. Miten koiran työskentelyä voi arvostella kun siitä ei näy vilahdustakaan?!

Ruutu tosiaankin oli hankala. Avoluokkalaisilla kai vielä meni mutta voi-koira käytti (reilusti?) yliaikaa kaikkien löytämiseen ja otti nollat.

Sitten ajettiin takaisin kentälle tottikseen. Alokasluokan koirat ekana, ja koska olin numero kaksi, aloitin paikallaolosta. Tuomarin piti viedä omat koirat autosta kotiin joten odottelua tuli taas aika lailla. Ranta oli ihan lähellä, mutta olin laittanut koiraan Bayvanticit edellisenä päivänä, eikä se saanut vielä mennä veteen. Jännitti kamalasti, oltiinhan yhä tuloksessa kiinni. Parkkipaikalla oli isoja muurahaisia maa täynnä ja mietittiin muiden kanssa onkohan niitä nurmikentälläkin. Hyppyeste ja A oli aivan uusia, hyppy oudon vaalea ja "liian uuden" näköinen, mietin miten mudi mahtaa siitä hypätä. Eteenmeno jännitti, samoin paikallaolo ötököiden takia. Luoksetuloa olin ottanut vielä edellisenä päivänä ja sivullehan se tuli monta kertaa suoraan, vaikka eteen piti. Sitten vielä tajusin, että meidän kapula on 450g ja kokeessa 650g. Tai olin tajunnut aiemmin, mutta aattelin että ei se nyt niin iso ero ole... no olihan, se koekapula näytti valtavalta!

Virittelyt jäi aika vähäisiksi, koira kyllä laiskasti saalisti palloa, mutta kovin nuutunut normaaliin luksiin verrattuna. Olin saanut sen jossain välissä vähän juomaan, mutta vesi tai mikään liemi ei maistunut ollenkaan kuten tavallisesti. Tyypillinen liian kuuman ilman ja siitä johtuvan pahan olon merkki meillä.

Paikallaolossa västäräkki oli kuulemma aiheuttanut sydämentykytyksiä yleisölle ja olivat kuiskineet että nyt tuli mudille vaikeat paikat. Kovin oli lähelle koiraa mennyt, mutta koira oli vain katsellut korvat hörössä ja otsa hieman kurtussa, että mikäs se sää olet. :D Ripeät maahan meno ja sivulle nousu, levollinen mutta tarkkaavainen makuu, erinomainen. Huh, ei se porsas sitten onneksi ollut kellahtanut kyljelleen huohottamaan auringossa! Ampumiseen ei reagoinut oikein mitenkään.

Seuraamiseen lähdössä tuntui lahnalta ja videolta katsottunakin eka suora on aika haahuilua. Ampumiseen reagoi hieman menettäen rytminsä hetkeksi, mutta ei mitään suurempaa, tästä silti pistevähennys. Täyskäännöksen jälkeen tuntui ja näyttää paremmalta. Muistin jopa pysähtymisen lyhyessä sakarassa! Henkilöryhmää ennen koira alkaa jätättää ja henkilöryhmään tullessani annan sille uuden käskyn. Eka pyörähdys ihan haahuilua mutta sitten se jotenkin heräsi ja loppu parempi. Tästä silti pistevähennys, joten muistaakseni kokonaisarvosanaksi hyvä. Varma en todellakaan ole!

Istuminen erinomainen/erittäin hyvä. Huomautus siitä, että istuessaan olisi saanut olla skarpimpi ohjaajaa kohtaan (katseli vähän sivuilleen). En vaan muista alensiko arvosanaa vai oliko se vain huomautus.

Maahan meno ja luoksetulo erittäin hyvä/hyvä. Sanomista tuli luoksetulo-osuudesta; olisi voinut tulla hieman kovempaa laukkaa ja loppuasennon ennakoi, siis tuli suoraan sivulle. Porsas! Jäi vielä vinoon, joten annoin uuden sivu-käskyn.

Tasamaanouto meno laukalla, koiran tullessa kapulalle sen vieressä heilahti just pieni lehti tuulessa ja paskasika haistoi sitä ennen kuin kääntyi kapulan puoleen. Nosto hieman hidas, paluu ravilla. Olisko ollut hyvä? Vai erittäin hyvä. Kuulemma sellanen pikkusievä teknisesti ihan riittävä nouto, mutta vauhtia ja viettiä kaipaa selvästi lisää. Olen tismalleen samaa mieltä.

Hyppynouto.. köhm, siis kiertonouto. Jäin varmaan turhan lähelle kuitenkin. Koiralla ei ollut aikomustakaan hypätä menohyppyä, en tiedä olisko pieni lisämatkakaan auttanut. Ravilla meni ja ravilla (?) tuli. Tuli kuitenkin estettä kohti ja oli joku aikomus hypätä. Mietti hetken sen takana näkymättömissä (sekä minulta että videolta), totesi kai että vauhti ei riitä ja kiersi. Luovutuskin päälle vielä vino ja sivulle kauhea roiskaisu. Puutteellinen, ylläri. -15p.

A-estenouto. Vähän nyppäsin koiran niskakiharoita ja murahdin sille että nyt kuule perkele, tuomarin ollessa papereiden puoleen kumartuneena. Kapula tuurilla lensi esteen yli, meinasin lentää itsekin. Miten niin sitä heittoa pitää harjoitella ja 200g painoa kapulassa ON iso ero :P Ostoslistalle siis 650g kapula nyt heti! Menosuunnan kiipesi, jalat suti kovasti esteellä. Paluusuunnassa ei aikonutkaan kiivetä vaan ohi tuli. Muistaakseni luovutus aika ok, joten tästä taisi tulla vielä tyydyttävä ja jotain säälipisteitä. Viidestä koirasta taisi vaan yksi suorittaa esteen molempiin suuntiin, ja yksi kisaaja, se voi-luokan kokenut ihminen, sanoi tekevänsä virallisen valituksen esteestä. Kävi kokeilemassa esteen pintaa kädellä ja mielestään se ei ollut sääntöjen mukainen, vaan liian liukas.

Eteenmenon odotus tuntui ikuisuudelta (parihan hakee oman koiransa siinä välissä pois paikallaolosta) ja olin varma, että koirani on ihan kujalla. Lähtihän se ihan hyvin, meni vähän matkaa suoraan, sitten kaarti oikealle paikallaolotolppia kohti, mutta suoristi linjaansa aika hyvin. Onneksi tuomari vihdoin antoi luvan käskeä maahan. Sitä koira totteli ripeästi. Ainoa joka totteli, kaikkien muiden koirat eteni tosi mageesti KOVAA ja suoraan mutta kaikille myös 2-4 käskyä maahan menoon :P Tästä ehkä erittäin hyvä tai hyvä, ei voi muistaa.

Lopputulos säälittävä 75/100p, kokonaispisteet 254 m 179 t 75, JK1, II, sij. 2. Parimme, airis, oli suojelutaustainen ja suojelussa siis jo paljon kisannut koira. Sen tottis oli tosi makeeta, huippuvietikästä, mutta valitettavasti koira myös vinkui ja kiljahteli koko ajan, mistä meni pisteitä. Saivat silti paremmat yhteispisteet kuin me ja maastostakin täydet 200!

La-su välisenä yönä mökillä aloin oksentaa. Liekö ollut osansa auringonpistoksella ja jännityksellä tai sitten sain mahataudin. La-iltana tuli otettua myös aikasen monta töppösen maljaa mutta ei tämä ollut ollenkaan sellaista kuin alkoholista mulle voisi tulla. Laattaa vaan riitti. Isä kävi aamulla hakemassa koiran mun aitasta ulos, turhaan se kaunista päivää möllöttää mun kanssa sängyssä. Eihän se vaan meinannut lähteä, ja kun lopulta sain sen menemään isän kanssa ulos, se oli kuulemma käynyt mökissä moikkaamassa mutsia ja tullut takaisin mun aitan oven taakse istumaan ja kitisemään. Ei oo oikein tyypillistä töppöselle, se kyllä normaalisti voi hengailla pihalla muiden kanssa, vaikka mä olisin sisällä. Aikansa sai lojua vahtimassa mun oksentelua, mutta kun isä lähti kävellen hakemaan hesarin (joku 5km yhteensä?), lykkäsin sille koiran, fleksin ja valjaat ja sanoin että tää saa kyllä luvan käydä lenkillä. Oli sitä x kertaa pitänyt matkalla patistaa ja vähän kai vetääkin narussa, kun meinasi jäädä jumittamaan, mutta saivat kuitenkin lehden haettua :) Kun olo tuntui vähän paremmalta, ajelin oksennusämpäri sylissä kotiin. Kuumetta on melkeen 38 mutta sisuskaluni ei oo enää ryömineet ulos. Kai tää on joku oikea tauti. Vittu taas!

Videot on janalta, esineruudusta ja tottiksen liikkeistä, mutta mietin niiden nettiin laittoa jahka voin paremmin.

Lopuksi arvostelua odottamassa

Tiedän että olin hyvä mutta nolottaa tää pelleily silti, JOKO SAA SYÖDÄ?!