Pentu oli seitsemästä kahdeksaan yksin. Tosi uninen taas kun tulin. Hyvä että nukkuu eikä riehu yksin ollessaan. :) Heijastinpanta niskaan ja ulos pimeään kuselle. Remuavia dokaavia (?) teinejä ja joku huuteli jotain tytön nimeä kovasti, en tiedä oliko se ihminen vai kenties pimeyteen karannut koira, joku sellainen nimi minkä voi kuvitella kummallekin. :D Jossain ainakin haukkui koira. Olin varuillani ja keräsin pennun lähemmäs itseäni, että saan sen äkkiä syliin, tosi siistiä jos sieltä pöpeliköstä olis laukannu jonkun rakki meidän jalkoihin. Käveltiin vähän matkaa, ajattelin että pennulla on ehkä toinenkin hätä. Sitten ne teinit alkoi kiljua ihan tosissaan ja pentu oli aika epävarman oloinen. Kyykistyin ja se ilmoitti heti että syliin olis kiva päästä. Se on niin suloinen kun se tulee mun luo ja nostaa etujalat syliin, katsoo ja yrittää pungertaa takajaloilla kanssa. <3 Kysyn siltä aina että haluutko tulla kyytiin ja autan sen sitten mun polville tai nostan ylös, jos nousen itse seisomaan. Kannoin sen sitten kotiin päin, teinilauma oli siellä suunnalla mihin meidänkin piti palata. Pentu nuoli kiitollisena mun naamaa. Oman talon kohdalla päästin sen alas, kun se alkoi vaikuttaa siltä että nyt vois jo kävellä itsekin.

(Toim. huom. kaikkea ei kannata ottaa sit ihan kirjaimellisesti. En tiedä osaako koirat tuntea minkäänlaista kiitollisuutta. Joka tapauksessa mä laitan sen päähän välillä kaikenlaisia tunteita mitä en usko sen oikeasti edes tuntevan. :D)

20.10 ruoka, reilu puolet turvotetusta nappulasta ja kokeeksi vähän kermaviiliä. Laitoin kermaviilin kohteliaasti erilleen nappuloista, jos Hänen Kuninkaalliselle Koiruudelleen ei vaikka sovikaan kermaviili, niin ei ole hyvät nappulat moiseen törkeyteen sotkettu. Hyvin veti koko annoksen. En jaksanut treenata mitään, ja oikeastaan olen miettinytkin, treenaanko liikaa. Pitäiskö pennullakin olla silloin tällöin täysin vapaapäivä? Arjen käskyistä nyt ei vapaata saa, mutta tosta naksuttelusta. Tosi innoissaan se on aina mukana, mutta se on vasta 10 viikkoa... tuskin se nyt mitään tuhoaa jos pidän pari kertaa viikossa vaikka puoli päivää treenittömänä. Ja aina jos itsellä on yhtään ei huvita -olo, ei missään tapauksessa treenata. Siitä ei ikinä tule mitään hyvää, sen olen oppinut. :P Tyhjää on koirankoulutuksessa sata kertaa parempi kuin huono treeni.

Pentu on portin takana tosi nätisti. Tätä tuskin tarvii enää murehtia. :) Vessan ovea se vähän väistää. Pamautin pari kertaa vessan sisällä ollessani nyrkillä oveen, kun pentu kiljui oven takana. Nyt jos lähden olkkarista, se tulee perään, ja kun menenkin vessaan, se peruuttaa vähän hämillään takaisin olkkariin. Ei jää ihan siihen ovelle siis odottamaan. Joku nyrkin pamautus siis taisi olla aavistuksen liian raju tai huonolla hetkellä tullut, koska se yhdisti sen muuhunkin kuin räkyttämiseen ja väistää sitä sulkeutuvaa ovea usean metrin päähän. Ovesta se ei varmasti oo saanut tälliä tms. No, samapa tuo, jos ovi on auki ja annan sen tulla mukaan, se kyllä tulee ihan rentona vessaan sisälle.

Sitten se teki ne paskat taas sisälle. Ne, mitä ei teinibileiden takia voinut tehdä ulos. No, ei muuta kuin siivoamaan. Kielsin n. kymmenen kertaa koskemasta muovipussiin, missä oli itse tavaran lisäksi lattian hinkkaamiseen käytettyjä pesuaineisia talouspaperin palasia. Älä-käskyllä siis pussinottokielto ja pois-käskyllä pentua kauemmas. Se vaan ei oikein ottanut pyyntöjäni kuuleviin korviinsa. Meno oli aika hepulia jo noin muutenkin, annoin sille sen kermaviilipurkin jämät siitä purkista (rotat sai siis osan, pentu ei vetänyt koko 2dl määrää!) ja se purkki oli tosi ihana kun se liukui lattialla. Pieni koira sinkoili perässä ja alkoi räkyttää niin, että päätin että nyt riitti ja otin purkin pois. Hepuli jäi kuitenkin päälle. Lopulta komensin aika tiukasti "POIS!". Pentu kyllä menee, mutta sitten se tulee heti korvat luimussa maata viistäen mun jalkoihin. Eikö se tiedä mitä haluan ja lepyttelee kun luulee että olen vihainen? Yrittääkö se jo kusettaa mua, että tottelen melkein ja tulen sitten niin pienenä takaisin, ettet voi suuttua mulle? Nääh, tuskin tota ainakaan.

Mä ajattelen, että en ikinä rankaise sitä mun lähellä, vaan mun luo on aina hyvä tulla ja siinä on sellainen "kenttä" jossa sille ei koskaan tapahdu mitään pahaa. Että se voi virheen sattuessakin tulla kiitolaukkaa mun luokse "anteeksi että siinä kävi niin" -fiiliksissä, ettei se koskaan kokisi että sen tarvii väistää mua. Edellisen kanssa tää toimi joissain jutuissa. Mun mielestä sellainen on tosi upea fiilis, kun koira tekee kauempana jotain tyhmää ja saa siitä sanallista palautetta, ja se tuleekin "järjen vastaisesti" sun luokse.

Toi rankaisuajatus, että ei rangota kun on ihan likellä, ei aina vaan toimi. Saa se esim. puremisesta välillä palautetta, vaikka olis kuinka mun sylissä tai jaloissa. Mutta noin periaatteessa kuitenkin.

No, joka tapauksessa. Pentu siis miljoonannen kerran havittelee mun jalkojen välissä kyljellään (?) maaten sitä paskaista pussia. Nappasin sitä niskasta kiinni, jolloin se kiljaisi ja kierähti saman tien selälleen. Ilkeä käteni alkoi sillä sekunnilla hyvitellä sitä, lässytin sille kovasti ja leikittiinkin vielä. Se ei väistä vaan tulee heti hyvillä mielin lähelle tällaisenkin rangaistuksen jälkeen, ja on ihan normaali, reipas itsensä. Ei mitään kyyristelyä tai mitään "kaunaa".

Onko rangaistus kuitenkin liian raju, jos pentu kiljahtaa? Ja kääntyy selälleen? Kuuluuko niiden olla tollasia vähän ylireagoivia? Missä se raja ylipäänsä menee? Olisinhan mä voinut vielä miljoonannen ja ensimmäisen kerran irroittaa sen nätisti siitä paskaisesta muovipussista. Toistaa, toistaa, toistaa. Jos mulla olis joku lässympi koira, luultavasti yrittäisin enemmän hillitä itseni ja olla vaan huomaamatta tyhmää käytöstä. No, en ole mikään maailman kärsivällisin ihminen ja tässäkin nappasin sitä niskasta enemmän refleksinä, kun alkoi vituttaa, sen sijaan että olisin miettinyt onko tää fiksua ja voisko tilanteen hoitaa toisin. Toisaalta mulla on vähän pelko persiissä siitä, kun rodusta sanotaan että kukaan ei pidä niille liian tiukkaa kuria ja ne kyllä vie ihan 6-0 jos vaan sallitaan. Pitääkö mun siis opettaa pennulle jo heti aluksi ne rajat, että sen kymmenennen tms lopettamiskäskyn jälkeen tulee tukkapölly? Vaikka se sitten kiljaisee ja alistuu ihan selälleen saakka? Vai tarkoittaako toi sitä, että mun pitäis pysyä täysin hermostumatta ja pysyä sen tilanteen yläpuolella ja vaan nätisti käskeä lopettamaan ja työntää se fyysisesti pois/irroittaa pussista? Pilaanko mä meidän suhteen kun annan itseni jossain pisteessä hermostua, vai onko sen vaan hyvä oppia ne rajat jo heti alussa ja niin "julmasti", että se reagoi rangaistukseen noin kuin se nyt tekee?

Huhhuijaa. Koiran kasvattaminen on ihan saatanan vaikeaa. :P

On se vaan suloinen. Lussuttaa mun varpaita taas tuolla tuolin alla. Mamman pieni rakas. <3