Koska koko päivän oli aivan kaamea ilma ja omistajaa ei voinu vähemmän kiinnostaa lähteä ulos (normaalisti musta on ihan hauskaa lenkkeillä myrkyssä ja kaatosateessa, en siis tosiaan jätä koiraa sään takia lenkittämättä. Kaatosateessa on usein ihanaa kun kaikki muut värjöttelee sisällä ja saa pitää piskiä rauhassa irti :) Nyt vaan vitutti kaikki muu ja sit se ilmakin otti rankasti päähän.), ajattelin että treenataan normaalia enemmän. Mun pää lyö ihan tyhjää, haluaisin opettaa sille jotain vauhdikkkaita temppuja millä saisin sen vähän aktiivisemmaksi. Jotain missä sen pitää liikkua. Tassun anto olis muuten hyvä ja se oppis sen varmaan hetkessä, mutta sitä en aio ikinä enää opettaa. Edellistä varjelin siltä pitkään, kunnes joku ehdotti kynsienleikkuuongelmaan että opeta se antamaan tassua ja leikkaa siitä kynnet. Ei auttanut, mutta sen jälkeen rakki keksi alkaa huitomaan sillä tassulla aina kun halusi jotain. Siihen saakka sen vieressä sohvalla saattoi hyvin juoda tulikuumaa kahvia, kun ei se koskaan töninyt, mutta tassunantotreenien jälkeen moinen ei tullut enää kuuloonkaan... Luksi tönii ja hyppii ihan tarpeeksi jo ilmankin, joten sille ei tassun antamista erikseen opeteta. Piste.

Ajattelin että merkille lähetys olis kivan vauhdikas liike. Joo, ehkä sitten kun se on valmis, mutta ei aluksi. :P Otin kuitenkin puolen litran limupullon jonka täytin vedellä, laitoin sen pystyyn maahan ja yritin naksutella korkin koskemisesta. Sain mä sen katsomaan pulloa, mutta luulen että se tajusi siitä yhtä vähän ku kosketusalustasta (luulee että naksu tulee pään kääntämisestä, ei tajua että pointti on katsoa ko. esinettä). Viis toistoa otettiin.

Sitten pienen tauon jälkeen viisi istumista, eli liikuin taas ja pyysin sitä istumaan, mistä naks ja nami.

Ja vielä vikan tauon jälkeen yritin perusasentoa. Nami käteen ja pennun houkuttelua sivulle. Sain mä sen n. 20cm päähän jalastani, oikea suunta ja istuu, mutta luulen että pentu kuvitteli että treenataan taas tavallista istumista. :P Se ei oikein ohjaannu, sitä on vaikea "vetää" namin perässä maahan, eikä se kovasti yritä hamuta kädessä olevaa namia. Yleensä vaan just istuu ja katsoo vaikka kuinka yritän houkutella sitä nousemaan namin perässä. Pitäisköhän sille opettaa ihan erikseen namikäden jahtaaminen? Se, että sen käden perässä saa ja kuuluu liikkua! Tai sitten kosketuskeppi ja perusasento sen avulla? Tolla namikäden perässä liikkumisella saisin siihen vähän vauhtia, se vois olla hyvä noin muutenkin. Pitää miettiä.

Alkuillasta sitten otin pahvilaatikon, se on lojunu tossa keittiön lattialla. Ajattelin että yritän saada pennun kiipeämään/hyppäämään sen päälle, se on ehkä jotain parikymmentä senttiä korkea ja sen verran iso pinta-alaltaan, että pentu just mahtuis siihen seisomaan. Aluksi naksautin pari kertaa laatikon vilkaisemisesta (ei vilkaise omia aikojaan, joten naputtelin laatikkoa sormillani jotta sain sen katsomaan sinne), sitten keksin hieroa maksanpalasta laatikon nurkkaan niin että sain pennun haistamaan sitä. Kriteerinä nenän laittaminen kiinni laatikkoon, kymmenen toistoa meni ihan hyvin. :) Tätä vois jatkaa, tällaset järjettömät temput on siitä hyviä että mulla ei oo mitään stressiä siitä että meneekö nyt heti alusta asti tismalleen oikein, vaan voidaan vaan ottaa ihan rennosti.

Seitsemän maissa lähdettiin sitten uhmaamaan kaatosadetta tohon lähipuistoon. Mies on pari kertaa ihmetelly ku oon ijan jakomielitautinen, välillä pelkään että pentu karkaa enkä voi ollenkaan laskea edes liinaa käsistäni, ja välillä ajattelen että hitto jos karkaa, niin jääköön auton alle ja kuolkoon sitten. En mä nyt mitään järjettömiä riskejä ota enkä ikinä pitäis sitä esim. jalkakäytävällä edes aamuyön kuolleen hiljaisina tunteita irti. Ajattelin eka että en uskalla laskea sitä puistossa irti, mutta siinä oli virtaa vaikka miten ja inhotti kun liina loppui jatkuvasti. Mulle vaan tuli vaihteeks sellainen olo, että ei tästä tuu mitään, jossain vaiheessa siihen on pakko alkaa luottaa, en uskalla muuten ikinä laskea sitä missään irti jos en treenaa sitä alusta asti. Nyt sillä on sentään monen metrin liina perässään! En mä oikeastaan pelkää että se karkaa, siis ettei tulis takas vaan lähtis vaan "evvk, heippa" -asenteella etsimään itselleen kivempaa tekemistä. Lähinnä huolettaa jos jänis lähtis ihan jaloista, tai jos pentu juoksee vähän kauemmas, pysähtyy, haistelee hetken, sit nostaa katseensa ja näkee ihmisen ja luulee että se olen minä ja säntää sinne. Tajuaisko se kääntyä jos huutaisin eri suunnasta?

Kokeilin siis pari kertaa vielä liinasta kiinni pitäen reagoiko se luoksetulokutsuun, ja kun sain aikaiseksi välittömän ympäri kääntymisen ja luokse tulemisen, annoin liinan soljua käsistäni.

Pentu juoksenteli, kävelin tarkoituksella siksakkia jotta se joutui seuraamaan mua ja juoksi mun ympäri enemmän kuin kauas eteenpäin. Kutsuin sen pari kertaa luo, pari kertaa lähdin vaan hyppelemään ja villitsin sen hyppimään mua päin kun se sai mut kiinni. Nähtiin yks ihminen, pentu katsoi sitä, sanoin että mennään tonne toiseen suuntaan ja se tuli tosi hienosti mun mukaan. :) Ei me oltu kokonaisuudessaan kun ehkä huima vartti, mutta pentu sai spurttailla ihan reippaasti. Oltiin menossa takas päin kun näin että sieltä tulee joku koiran kanssa. Pentu näki ne kanssa, pysähtyi katsomaan. Se oli niin lähellä että otin liinasta varmuudeksi kiinni, nakkasin sille namin naamaan (musta se alkaa jo toisen koiran nähdessään vilkaisemaan mua, koira = nami alkaa siis mennä perille!), pyysin että mennääs sitten, ja se tuli taas tosi kivasti mun mukaan. :) Vilkaisi kerran vielä peräänsä, sanoin että joo siellä menee joku mutta mennään vaan me tänne toiseen suuntaan, ja se siitä.:)

Tuli nätisti sisään, käveli itse kaikki portaat ja sai nuolla oman oven takana namirasiasta vikat maksan muruset siitä palkaksi.

Rotat saa silloin tällöin kissan märkäruokaa ja tarjosin pennullekin maistiaista. Juma se olikin herkkua! Annoin sille sitten pari teelusikallista kongiin ja pahvirullaan ja se jaksoi pitkään puuhata niiden kanssa. En nyt saa päähäni mitä vikaa noissa oli, olisko ollu että kissan ruuassa on liikaa proteiinia koiralle? Tuskin se nyt haittaa jos se satunnaisesti sitä vähän syö. Jotkut ainakin käyttää kissan safkaa treenipalkkana, tiedän että moni koira rakastaa sitä.

Leikattiin pari kynttä ja katsottiin hampaat sekä kopeloitiin palleja, kaikki ok. En tiedä tarttisko tätä enää päivittäin treenata, se on kyllä ihan kympillä tajunnut että se on sikaihanaa ja siitä saa namiaaaa. Toisaalta kun siinä nyt menee sellanen puoli minuuttia, niin eipä oo suuri vaiva. Sillä voi säästää todella, todella monet harmit, kun aivopesee sen todella rakastamaan kaikkia hoitotoimenpiteitä.

Luksi on pari kertaa saanu ihme kohtauksen ja ravistelee ja raapii toista korvaansa ihan hulluna. Kerran täällä, kerran Helsingissä ja äsken. Olen aina katsonut sinne eikä siellä oo mitään, hesassa tosin vähän vaikkua tms minkä pyyhin pumpulipuikolla veks. Jos sillä olis korvatulehdus, niin eiköhän se oireilisi vähän enemmänkin? Täytyy kuitenkin muistaa pyytää että se lääkäri vilkaisee sitä. En oo kyllä edes ihan varma kumpi korva se oli, mutta siinä sitä on kopelointiharkkaa kerrassaan, eli katsokoon vaan molemmat. ;) Pitää varata sille ehkä just tota kissanruokaa palkkarasiaan mukaan, ja syöttää aina vähän kerrallaan samalla kun tohtori tutkii ja piikittää. Ja muistaa viedä se sinne nälkäisenä, niin namit ainakin todella maistuu.