Otin pennun pöydälle, hampaat-käskyn toistoa, katsoin korvaan, nostin yhtä tassua ja kurkkasin suuhunkin. Palkaksi viisi murua maksalaatikkoa, joista kolmessa ikävästi illan e-vitamiinit piilotettuna. On se sen verran ahne, että ei ehdi separoida pillerin murusia pois. ;) Annan kuitenkin aina myös namin ilman pilleriä, yleensä vikana, eli jos huomaakin pillerin niin jäis edes mieleen että kun syö ne niin saa sit vikana puhtaan palkaksi.

Sylissä kiinni pitelyä ja tassujen hipelöintiä. En leikannut, ei ole mitään leikattavaa. Tossa joku ilta se vähän vinkaisi kun leikkasin kynsiä, verta ei kyllä tullut tipan tippaa, mutta kai ne on jo niin lyhyeksi nirhatut että ei oo mitään leikattavaa. Tästä ne ongelmat edellisen kanssa alkoi, joten omistajalla hyppäsi sydän kurkkuun, nyt pitäis saada itselle taas varmuutta että hyvin se menee. Aion jatkaa jokailtaista tassujen koskettelua, mutta lisäksi voisin opettaa sille naksun kanssa oikean asennon. En ole päättänyt haluanko että se seisoo ja kynnet hoidetaan taivuttamalla tassuja samalla tavalla kun hevosen jalat menee kavioita koukkiessa, vai että se olis kyljellään lattialla, vai kenties selällään mun sylissä/jalkojen päällä mun istun jalat pitkinä lattialla. Sylissä se kyllä viihtyy joka asennossa, mutta vois ottaa jonkun tietyn asennon, pitää sitä pikkuisen aikaa aloillaan ja palkata siitä ihan namilla, jotta tulis kiva fiilis. Sit pikku hiljaa yhdistää sitä jalkojen ronkkimista ja kynsien leikkaamista siihen. Tuskin se oli moksiskaan siitä yhdestä vinkaisusta, mutta mä vaan kammoan että tää homma lähtee menemään alamäkeä, niin teen ihan itseäni rauhoittaakseni noita namin kanssa aivopesemisiä. "Hoitaminen on aikasen ihanaa ja siitä saa namia, vaikka toi tunari välillä osuukin suoneen saakka" -asenne olis ehkä tavoitteena.

Pentu on kovin rauhallinen ja väsynyt. Se ehti käydä paperilla just kun olin lähdössä viemään sitä ulos, joten se siitä. Ei tonne kaatosateeseen tee mieli mennä kokeilemaan josko se tekis vielä toisetkin pissat.