Olen yrittänyt öisin vaan olla huomaamatta kun pentu tulee naamalleni tallomaan, nuolee, kantaa luita yms. Mahdollisesti hellästi työntänyt sen pois tai kääntänyt kylkeä jotten saa luusta silmään. Ei mitän vaikutusta, ja viime yönä alkoi olla hermot jostain syystä tosi kireällä, joten ajattelin että nyt mun on aika alkaa saada nukkua öisin rauhassa. Yksi: mun naamalla ei enää tallota. Ei lelun kanssa eikä ilman. Ärähdin ja tuuppasin pennun siis ihan tylysti hittoon siitä. Varmaan viisikymmentä kertaa yön aikana. Mies tulee torstaina tänne (elämme etäsuhteessa), ja ajattelin että nyt on korkea aika tänään siirtyä sänkyyn. Eipähän yhdistä sitä äijän tuloon. Aion siis siirtyä yöksi takaisin petiini ja jättää sen yksin lattialle nukkumaan. Tähän mennessä olen nukkunut viikon sen kanssa lattialla. Olen varma että se pärjää vallan mainosti itsekseenkin, ja olen myös ihan varma että se kokeilee alkaa raivoulvomaan jahka tilanne selviää sille. Varustaudun siis vesipullolla ja otan varmaan ulottuvilleni myös jonkun pienen möhkäleen, millä voin heittää sitä.

8.30 herätys ja pikakusetus. Ei mitään kummallista.

Pentu on alkanut näykkimään ihan kunnolla naamaa ja/tai käsiä kun kannan sitä. Asumme toisessa kerroksessa. Kantaessa on paha tehdä paljoa mitään, mutta onneksi pystyn kantamaan sitä niin että saan toisella kädellä nipistettyä huulesta tai korvasta aina kun se puree mua. Auttaa. Se ei pure siksi että haluaisi alas, onpahan vaan huomannut että siinä on kädet mukavasti hollilla enkä voi vetää niitä poiskaan. :P

Ulkona on alkanut myös tomera RÄYH-haukku. Se kokeilee komentaa minua. Jos se hyppii samalla, nostan jalan niin että se tömähtää siihen. Yleensä loppuu sillä. Jos se vain haukkuu muttei hypi, jähmetyn ihan liikkumattomaksi. Eilen vikalla yökusetuksella se alkoi pihassa räkyttää mulle ja säntäili jaloissa niin, että vahingossa astuin sen remmille. Pentu sai aika tällin ja lopetti rähinänkin heti. Mulla on vähän sellainen kutina, että huomioimattomuus ei pakosti vie puusta pitkälle, ja mietinkin miten puuttuisin tähän ulkona. Mitään vesipulloja en viitsisi raahata mukana, ja poskista tarttuminen tai muu fyysinen "pölläytys" on varmaan valmiiksi kiihtyneessä tilassa vaan lisäyllyke. Ehkä kokeilen tota että astun sen remmille niin ettei se paljoa pääse liikkumaan ja annan räkyttää. Tai sitten pamautan sitä jollain pikkuesineellä jalkoihin tms.

Eilinen rottahäkillä jauhelihapurkista tällin saaminen oli onnistunut rankaisu. Tänään häkkiä siivotessani pentu oli tosi nätisti. Ei pelkää häkkiä eikä rasianlentämiskohtaa tippaakaan. :) Otin rotille lampaanlihakoirankeksejä ja pentu oli tohkeissaan tunkemassa omaa naamaansa keksipurkkiin. Sanoin sille "pois" vähän tuimasti ja se väisti heti, ja annoin sitten keksin palkaksi. Luksin mielestä ihan zigahyvää! :D Pistin sitten pari keksiä Kongiin ja se ekaa kertaa jaksoi kaivaa ne sieltä. Aiemmin jauheliha ei ilmeisesti ole ollut tarpeeksi kiinnostavaa, koska se luovuttaa Kongin suhteen nopeasti.

Sitten otettiin 10 toistoa istumista. Ikkuna oli auki ja kirkon kellot alkoi kilkattaa, ja pentu hämmentyi niistä niin että sen keskittymiskyky herpaantui totaalisesti. Odotin että sen mielenkiinto palasi, palkkasin ihan vaan siitä ja lopetin. Kyllä siinä just se kymmenen toistoa taisi tulla. Tajusin että olen syöttänyt sille turhan isoja jauhelihaklimppejä namina, lihasta saa paljon pienempiäkin möykkyjä!

Mittasin sen aamuruuan nyt ihan tarkasti, ja tulos on että se söi noin 3/4dl. Ei se yleensä kyllä ihan noin hyvin syö. Ehkä pienennän annosta vähän, ärsyttää turvottaa liikaa nappulaa ja heittää loput roskiin. Rotat on saanu aina pennun jämät, mutta toi yksi ihovammainen rotta alkaa vissiin oireilemaan liiasta eläinrpoteiinista ja nyt pitää pitää taukoa nappuloissa.

Kävin alakerrassa pyykkituvassa, unohdin osan tavaroista kotiin, joten palasin heti hakemaan niitä. Pentu taisi vähän hämmentyä, kun ämmä menee, tulee ja menee taas suunnilleen samalla ovenavauksella. Ei se mitään, hyvä näitäkin on harjoitella. En halua opettaa sille missään asiassa mitään tiettyä kaavaa, siis tyyliin että kun palaan kotiin, olen aina tuntikausia paikalla ennen kuin poistun uudelleen. Yksinolot ei myöskään koskaan ole vakiopituisia enkä aio sanoa sille lähtiessä "menen pyykille" tai "menen kouluun" tms vihjeitä siitä kuinka pian mua voi odottaa takaisin.. Jotkut käyttää näitä, mä haluan ottaa vapauden pinkaista pyykkituvasta suoraan kahville jos kutsu sattuu juuri käymään. :)

Ai niin. Pentu pirulainen tykkää maata mun tuolin alla. Usein se jäystää siellä jotain ja olen aina kuvitellut että sillä on luu. Yksi kerta huomasin että hitot on, sehän nakertelee tuolin jalkaa! Se myös nuolee patteria ja seiniä, ja hamuaa pöydänkin jalkoja. Nykyään aina katson mitä se tekee kun kuuluu jotain kummallista ääntä, ja pentu tietää sen. Usein se vilkuilee jo valmiiksi pöydän alta mua kun pureskelee jotakin, ihan kuin sanoakseen että mitäs ämmä tästä sanot. :D Ajattelin että vois kokeilla laittaa tuolin jalkoihin jotain foliota tai rottahäkin verkkoa. Lopettaa se kyllä kiellettäessä, mutta mulla on sellainen kutina että se on jo tajunnut että se olen minä joka kieltää, ja yksin ollessa kaikki on sallittua...