11.15 ulkona viisi minuuttia.Oli tätä ennen siis n. tunnin yksin, kävin asioilla. 10 toistoa istumista. Hampaiden katsominen pöydällä. Punnitus (4,2kg). Ostin tarjouksesta jotain possun suikaleita ja paketin jauhelihaa. Niissä menee päiväykset tänään, mutta ajattelin että pakastan pienissä annospusseissa. Yhden päivän koulutusherkut per pussi. Ainoa vaan että unohdin ostaa pusseja... Ostin myös maksalaatikkoa, oikeastaan rotille, mutta kokeilinpa huvikseni pitääkö pentu siitä. Kyllä pitää, suorastaan rrrakastaa! Laitoin sille sitä möhnää Kongiin ja ekaa kertaa se jaksoi lussuttaa sitä vaikka miten pitkään. Jauhelihatäyte ei ole kovin kauaa kiinnostanut. Sitten keksin, että sotken nappuloita ja maksalaatikkoa, se sai päiväruokansa noin. Kaksi kertaa pentukongi täyteen, hyvin maistui.

11.45-13.15 yksin. Oli hyvin rauhallinen kun tulin, ei riemastunut vinkumaan ja pomppimaan niin kuin yleensä. Viiden minuutin kusetus. Kynsien leikkausta, sylissä kiinni pitoa (pääsee irti kun rentoutuu ja on aloillaan), kongiin taas n. ruokalusikallinen nappulaa + maksalaatikkoa maun vuoksi. Pentu ei riehunut, mutta ei myöskään nukkunut, vaan koko ajan vähän touhusi jotakin. Ja mä kun toivoin että se nukkuu, jotta olisi kolmelta pirteä!

15.15 kyyti hakemaan. Autolla n. 15min hiekkakuopille, missä oli paikalla belgi, amerikanakita ja norfolkinterrieri. Pidin Luksia aluksi sylissä, jotta isommat saivat riehua pahimmat höyryt pois. Luksia jännitti, se kipristi kynsillään ja painautui muutenkin ihan mua vasten. Pikku hiljaa sitten kyykistyin sen kanssa, ja muut koirat kävi vähän haistelemassa sitä. Laskin sen sylistäni maahan ja se hengaili mun jaloissa. Pari kertaa se murisi kun isot tuli haistelemaan, ja kaikki - sekä ihmiset että koirat - oli niin hämmentyneitä pienen koiran pontevasta murinasta että ei oikein tiedetty mitä tehdä, eikä sitten juuri reagoitukaan. Koirat antoi pörisevän pennun olla ja jatkoi omia leikkejään, ihmiset juttelivat keskenään ihan kuin ei mitään. Lähdettiin sitten kävelemään, pentu aluksi pysytteli ihan mun jaloissa, mutta pikku hiljaa kävi moikkaamassa muita ihmisiä ja vähän innostui juoksemaankin. Ihmisiltä sai namia, jee! Mun mielestä Luksista näkee, että se ei pidä itse ihmisiä ja (vieraiden) huomionosoituksia oikeen minään, mutta herkut se voi kyllä viedä. Kaksinaamainen p*ska, "olen sun kaveri niin kauan kun sulla on jotain hyvää" :D. No ei kun oikeasti - mä toivoin juuri tällaista koiraa ja olen todella tyytyväinen siihen! :) Jos se pysyy tuollaisena, siitä tulee oikeastaan aika täydellinen. Riittävän "sosiaalinen" harrastuksia ajatellen mutta ihana yhden ihmisen koira muuten.

Välillä pentu lähti juoksemaan ja kaikki kolme muuta tietysti oli salamana sen perässä, "ai se onkin elävä!" Ihmiset yritti vähän hillitä omiaan, mutta kyllä pentua silti välillä vähän taisi ahdistaa. Tosin tajusi se kyllä että kun pysähtyy ja/tai menee jonkun ihmisen jalkoihin ja mahdollisesti vielä murisee, muut jättää rauhaan, juoksemalla niitä ei pääse pakoon. Pari kertaa kaappasin sen syliini kun meno alkoi olla turhan rajua, ja se aina hyvin huojentuneena tulikin kun kyykistyin. Syötin sille pari kertaa maksalaatikkoa purnukasta, maistui hyvin, ei niin suurta stressiä ettei olisi keskittynyt syömään. Välillä se kerjäsi päästä syliin ja sanoin vaan että en nyt ota sua, siis jos tilanne ei oikeasti ollut mitenkään paha ja muut koiratkin oli poissa pennun kimpusta. Sanoin vaan että sulla on jalat, kävele itse. Pentu kävi sitten kokeilemassa kaikkia muitakin jalkoja, eiks kukaan ota syliin jos tarpeeksi hyppii päin. :D Ei ottanut ei. Tosi hyvin se pysyi joukossa mukana. Se oli siis kokonaan irti liinasta, en pelännyt yhtään että se hilppasee omille teilleen tutkimusmatkoille, mutta välillä kävi mielessä että jos sitä ahdistaa liikaa tai jos se pelästyy äkkiä jotakin, säntäisköhän se jonnekin pöpelikköön vai mun luokse... onneksi oltiin sen verran kaukana autoteistä, että auton alle jäämistä ei tarttenu lainkaan miettiä.

Oltiin kokonaisuudessaan noin tunti siellä lenkillä, ja sitten autolla taas vartti takas. Menomatkallakin pentu oli tosi nätisti mun sylissä, ja paluumatkalla se simahti ihan totaalisesti. Kotona viisi luoksetuloa, oli niin väsynyt että ravasi vain. Sitten sai ruuan, söi ehkä puolet (0,5dl), ja hyvin pian sammui tähän mun jalkoihin. Tuskin antaa hirveästi elonmerkkejä enää tänään. :D

Noin kokonaisuudessaan ihmisosio oli oikein onnistunut, kukaan ei maanitellut pentua eikä koskenut siihen väkisin, ja kun pentu oli itse menossa moikkaamaan, ihmiset kyykistyi, syötti sille namia ja jutteli mukavia. Koirien osalta meno oli liian rajua. En mä usko että se mitään traumoja sai, mutta olis ehkä kannattanut aloittaa vaan yhden koiran kanssa. Nyt pentu ei päässyt kunnolla leikkimään lainkaan: kun se vähän yritti, kaikki kolme innostui saman tien ja sitten pentu ahdistui jo liikaa. Yhden kaverin kanssa olis varmaan löytynyt yhteinen sävel helpommin. Norfolkin omistajan toinen koira kuulemma olis varmaan sopiva kaveri, pitää koettaa tavata tässä joku päivä kahdestaan. Mulla ei vaan ole autoa käytössä ennen kuin marraskuussa, niin se vähän rajoittaa. Noloa kerjätä aina että hakisko joku mut kyytiin.

Olis pari uutta kuvaa, mutta FTP ei toimi. Perhana.

Kuvittelen, että Luksi ymmärtää pois- ja alas-käskyt sekä kieltoäännähdyksen. Päivällä se meni jäystämään läppärin sähköjohtoa, joka on kiinni seinässä tossa mun sivulla pöydänjalan vieressä. Kielsin tuimasti. Lopetti. Kehuin. Hetken päästä se meni uudestaan sinne, kielsin taas, lopetti ja kehuin. Kolmannen kerran kun se oli juuri tarttumassa siihen töpseliin, tuiskahdin jonkun kirosanan ja pamautin kämmenen pöytää vasten juuri sen päällä. Pelästyi ja väisti rivakasti kauemmas eikä ole sen jälkeen yrittänytkään. Kämmentä särki vielä vartti pamautuksen jälkeenkin... :P Töpseli on irti ja pöydälle nostettuna kun en ole valvomassa. Näköjään on syytäkin, en halua että se pääsee hoksaamaan että hyvin voi jäystää heti kun ilkeä ämmä on poistunut kotoa. Uskon aika pitkälti sanontaan "se mikä tapahtuu, vahvistuu", ja mun mielestä toi tarkoittaa sitä että pentuna kannattaa panostaa ennaltaehkäisyyn ettei se pääse tajuamaan, että sitä, tätä ja totakin voi tehdä. Ainakin silloin kun kukaan ei näe! Paljon valvottuja "ansoja" ja niin sille jää mielikuva että tää kielletään aina, eikä se enää vanhempana viitsi yrittääkään. Sitten voidaan palauttaa johdot sun muut vehkeet paikoilleen ja ne saa olla rauhassa lopun elämää.