Pennussa oli virtaa, joten kävelimme kokonaisen korttelin ympäri. Kymmenisen luoksetulotreeniä. Kerran pentu oli jo tulossa, kun sai ilmeisesti hyvän hajun, ja nenä meinasi viedä sivuun. Kiljaisin jotakin ja hypähdin askeleen taaksepäin, jolloin se palasi alkuperäiseen suunnitelmaan ja tuli luokseni. :) Loistavaa.

Vastaan tuli nuori nainen, joka ihasteli kauempaa koiraa. Kysyi saako sitä moikata, ja sanoin että saa toki. Sanoin pennulle "mene vaan" ja pyysin että ihminen menee kyykkyyn. Pentu meni lähelle muttei uskaltanut ihan luokse asti, joten kävelin itse naisen eteen ja pentukin tuli perässä. Nainen sai pikaisesti rapsuttaa, pentu heilautti kerran häntää ja siirtyi sitten pois. En tiedä onko viisasta laittaa epävarma pentu tutustumaan, tosin missään vaiheessahan sitä ei pakotettu, en sanonut sanaakaan kun kävelin naisen lähelle vaan pentu tuli ihan itse mukaan.

Sitten näimme irtokoiran. Tai oli se pihassaan, mutta ilman aitaa tai ihmisiä! Pentu ei huomannut koko koiraa vaikka haisteli maata n. metrin päässä siitä, ja kävelimme vaan ripeästi ohi, en halunnut koetella vieraan pystykorvan pihassapysymiskykyä. Katsoin varmaan kymmenen kertaa taaksemme lähtikö se seuraamaan. Ei lähtenyt, jumalan kiitos. Huomasin koiran kun pentu haisteli maata, ja ehdin miettiä koppaanko pennun syliin, annanko vieraan koiran tulla meidän luo vai mitä ihmettä tekisin. Varmaan olisin ottanut omani syliin ja toivonut ettei se ehtinyt pelästyä (huomata) vierasta.

Viimeisellä korttelikierroksen sivulla vastaamme tuli kolme ala-asteikäistä tyttöä pyörineen. Tytöt hidastivat ja arvasin että tästä ei hyvää seuraa. En ehtinyt tehdä mitään, kun he olivat jo joka puolella ympärillämme ja hihkuivat riemusta. Ne sentään kysyi saako pentua silittää, mutta olivat jo kädet pitkällä ennen kun ehdin vastata. Pyysin että tytöt tulisivat kyykkyyn eikä kurottelisi pyöriensä päältä. Pentu oli hämillään, kyykistyin itsekin. Yksi tyttö taisi hypätä pois pyöränsä päältä, kaksi vaan kyykistyi vähän alemmas. Kun kolme kättä silitteli joka puolelta, pyörien ja seinän väliin saarrettu pentu alkoi pakittaa ja lopulta vinkua. Sanoin että pentu pelkää ja tytöt sitten onneksi keräsivät pyöränsä ja lähtivät samalla kun yritin hillitä remmissä poispäin kiskovaa pentua. Fiksuja tyttöjä, ne kysyi nimeä ja rotua ja tosiaan hienoa se että kysyivät saako silittää. Olisi vaan voineet noudattaa ohjeita, ja ehkä mun olis pitänyt sanoa tiukemmin että älkää, katsokaa vaan. Harmittaa ihan vietävästi. Pentu katseli kun tytöt jatkoivat matkaa ja lähti sitten häntä reippaasti pystyssä mun kanssa eteenpäin. Toivottavasti se ei saanut mitään traumoja! :(

Kaikkea ei vaan pysty ennakoimaan, ja mä olen tuudittautunut liikaa siihen että se on niin reipas. Vastedes yritän suojella sitä paremmin, ettei sille tule tunnetta että mäkään en hallitse tilannetta. Voi vittu, sanoisinko!

Edellisen postauksen "käskylistaan" unohtui lisätä "jalat". Kurakelillä (muita ei tässä yhteisten kahden päivämme aikana ole ollutkaan :P) jalat kuivataan eteisessä pyyhkeeseen ja sitten saa "ole hyvä" -luvalla lähteä. Ei luonnollisesti parin toiston jälkeen tajua vielä mitään, joten pidän kiinni samalla kun pyyhin tassuja. Pyyhettä on myö kiva hamuta suuhun, en ole puuttunut siihen mitenkään. Edellisen kanssa käytin ristiin "valmis" ja "ole hyvä" -käskyjä, nyt pitäis varmaan päättää onko se jompi kumpi noista vai kenties "vapaa". Haluaisin vaan yhden vapautuskäskyn, menen muuten itsekin sekaisin mikä olikaan tokoliikkeissä, mikä ruokakupilla, mikä autosta poistumiseen ja niin edelleen...