Käytin pennun tarpeillaan. Naapurin naapurin kiljuva lapinkoira istui taas kadulla omistajansa kanssa. Se kai tuo koiransa vaan katselemaan maisemia monta kertaa päivässä. Kannoin pennun toiselle puolelle katua ja vähän kauemmas ennen kuin laskin alas. Lappari ei alkanut kiljumaan.

Pentu on aika väsynyt päivän aktiviteeteista, mutta ajattelin että onpa sopivan levollinen mieliala. Kaivoin siis ikeasta ostamani jonkun punaisen hiirimaton tapaista ainetta olevan läpyskän esiin. Se on pyöreä, halkaisija noin 37cm. Maksoi euron, joten tarttui mukaan. Varmaan sitä on syytä pian alkaa leikata pienemmäksikin, nyt se on aika valtava. No, aloitimme kuitenkin tällä.

Yritän välttää houkuttelua ja omilla eleillä ohjailua. Laskin alustan lattialle, pentua ei kiinnosta, taisi vain vilkaista. Istun alas ja yritän odottaa. Pentu tarjoaa istumista, haukahtaakin kerran, huitoo tassulla, istuu taas, ihmettelee selvästi että tätähän sä olet kaikki nää päivät halunnut, mikäs nyt vaivaa. Lopulta kopautan alustaa sen verran että saan pennun vilkaisemaan sitä ja naksautan siitä. Ekat viisi toistoa samanlaista haahuilua. Pentu katsoo muualle, en houkuttele. Välillä se ottaa pari askelta poispäinkin. Loput viisi toistoa alkaa olla lähempänä, se kerran haistoi alustaa ja naksautin siitä. Haahuili kyllä joka toiston jälkeen, mutta päätyi lopulta aina haistamaan alustaa ja sai siitä naksun ja namin. Alku se on tämänkin, mua kyllä vähän hämää kun se on aika huono kokeilemaan mitään, turhautuu ja luopuu leikistä helposti jos ei onnistu. Oikeastaanhan tää aiheuttaa vaan päänvaivaa mulle, oppia suunnittelemaan treenit niin hyvin että se onnistuu suht nopeasti ja jaksaa siten keskittyä.

Nyt täällä on niin selvät "olen liian väsynyt mutten voi nukkuakaan" -hepulit menossa. Ihan päätöntä menoa. Sammuis pian taas. Ajattelin että kohta vois mennä jo nukkumaan itsekin. Sinne omaan sänkyyn, vesisuihkulla ja parilla heitettävällä esineellä varustettuna. Säästän naapureita sillä että ajoitan mahdollisen protestoinnin ennen iltakymmentä...