Huh, olisi niin paljon päivitettävää etten taatusti muista kaikkea. Jos jotain sinnepäin.

Ke siis aamujunalla Helsinkiin. Edelliseen postaukseen kirjoitinkin, että matka meni hyvin, tosin vaihtoasemalla pentu pörisi komeasti jollekin tädille. :P Tultiin keskustasta ratikalla kotiin. Pentu sai kävellä pysäkille osan matkaa itse. Ei tajunnut tehdä pissoja asfaltille eikä edes puun juurelle soralle. Ratikkamatka myös ok. Olin sen kanssa n. tunnin kotona, sitten piti mennä syömään ja pentu jäi siis ypöyksin uuteen kotiin. Jätin sille luun ja se jäi ihan hiljaa sen kanssa. Olin poissa n. kolme tuntia ja palatessani luu oli lähes koskematon ja pentu vinkui pitkään huojentunutta itkua. Kai se oli ollut aika surkeana sitten. :( Tuli vaan mieleen, että jos mut vietäis kiinaan jonnekin linnan uumeniin ja lukittais yhteen huoneeseen, annettais tuttu peite ja joku kirja ajanvietteeksi, ja joku selittäis kyllä kovasti mutta sellasta kieltä mistä en tajua sanaakaan, niin vois olla aika mieli matalana. Pääsenkö koskaan ulos? Missä edes olen? Tuleeko kukaan ikinä hakemaan mua vai kuolenko tänne? Juma miten sopeutuvaisia koirat onkaan...

Mentiin äitiä vastaan ulos. Juteltiin ensin keskenämme, pentu ei halunnut moikata eikä äiti edes yrittänyt tervehtiä sitä. Käveltiin kotiin, purettiin kasseja ja pikku hiljaa pentu halusi tutustua. Mutsilla oli jotain keitettyä kieltä tms herkkua, se kyllä maistui. Isää ja veljeä se arasteli mun mielestä enemmän, taisi muristakin eteisessä veljelle eikä antanut aluksi ollenkaan koskea. Siinä kuitenkin pikkuhiljaa tutustuttiin ja loppuillasta pentu meni jo äidin syliinkin, kun äiti istui lattialla.

Yritin viedä sitä ulos tarpeilleen, mutta asfaltille se ei tee yhtään mitään, ja kun kannoin sen kauemmas nurtsille, ohi meni aina liikaa ratikoita, koiria, bisnesmiehiä kummasissa hatuissa ja ties mitä, eli ei siitä oikeen tahtonut tulla mitään. Sisällä se teki pääosin paperille, muutaman kerran sattui kyllä menemään ihan reippaasti ohikin. Keskiviikon se oli aika perskärpänen, ei jäänyt minnekään kenenkään kanssa jos vaihdoin huonetta.

Ke-to yönä pentu oli tehnyt sisään kolme tosi löysää kasaa. :/ Sillä oli se matolääkekuuri ma+ti+ke, mutta ma ja ti ei tullut mitään oireita, joten en usko että se enää keskiviikkona laittoi pakkaa sekaisin, vaan tais olla vaan liikaa stressiä. En keksi mitään muutakaan. To-aamuna se ei syönyt juuri lainkaan tarjottua ruokaa.

Torstaina aamupäivällä mentiin ratikalla keskustaan, yksi pysäkki metrolla, käytiin äijän työpaikalla (pentu vähän ihmetteli sen kummallisia vaatteita, mutta tunnisti kyllä), tultiin taas metrolla yksi pysäkki ja sieltä ratikalla takas kotiin. Tähän meni aikaa ehkä n. tunti. Puolen päivän maissa uusi ruoka, ei edelleenkään syönyt juuri mitään, ehkä alle neljäsosan. Jätin sille taas luun kun mun piti mennä asioille, jäi ihan hiljaa omaan huoneeseen, mutta ei ollu taaskaan syöny luuta ja oli hyvin helpottunut kun palasin.

Illalla mentiin äijän kanssa sirkukseen ja pentu jäi äidin hoiviin. Mutsi istui lattialla leikkimässä sen kanssa eikä pentu tullut edes eteiseen katsomaan kun tehtiin lähtöä. Se ei myöskään enää roikkunut jatkuvasti mun kintereillä vaan saattoi olla aivan eri puolella taloa ja seurasi muitakin kuin minua. Se oppi myös hyppäämään olkkarin sohvalle. Kotona se ei ole yrittänytkään kiivetä minnekään, mutta tuolla sai niin hyvät vauhdit että sinne loikkasi. Tein pikapäätöksen, että olkoon sohvilla, mutta sinne ei missään tapauksessa ryysätä ja jos sohvalla makaa jo joku ihminen, sen naamalle ei tosiaan hypätä vauhdilla vaan ainoastaan nätisti saa tulla. Ja kun käsketään, koira väistää alas ja vähän vikkelään kanssa, jos mielii moisen etuoikeuden ylipäänsä pitää. ;) En tiedä vielä haluanko sitä sänkyyn, kohta varmaan pitäis päättää, kai se täälläkin alkaa hyppimään huonekaluille ja täytyy tietää kiellänkö heti ekasta yrityksestä.

Oltiin poissa kolmisen tuntia ja pennun kanssa oli mennyt kaikki hyvin. Ulos sitä ei edes yritetty viedä, olin silloin vielä sitä mieltä että ei kannata kantaa sitä ja/tai yrittää laittaa remmiä, se voi olla sen mielestä liian intiimiä. On se kuitenkin ihan eri asia saada tulla ja mennä omaan tahtiin, kuin olla tiukasti kiinni pidettynä. Jos muistan oikein, niin kuulemma pentu oli käynyt isänkin sylissä.

Perjantaina jätin sen pariksi tunniksi yksin, kun piti taas kerran käydä asioilla. Olisin ottanut sen mukaan, mutta yks kohde oli sairaala ja sinne nyt ei tosiaan voi koiraa viedä. Stockalle se olis voinu kyllä tulla, tosin sillä oli edelleen maha vähän sekaisin ja se ei ollu kauheasti edelleenkään syöny, joten ajattelin että otetaan vähän iisimmin. Päivällä käytiin ottamassa kuvia, isä tuli kuvaamaan, liitän tänne jokusen vähän myöhemmin. Iltapäivällä oltiin sovittu Terhin kanssa treffit Viikkiin. Ajetttiin taas ratikalla keskustaan, sitten ekaa kertaa bussiin. Pentu oli oikein hienosti matkan ajan. :)

Tavattiin pihalla, aluksi pentu ei halunnut jauhelihasta huolimatta mennä Terhin lähelle, taisi vähän muristakin, joten käveltiin vaan edestakaisin pihassa ihmiset keskenään jutellen (Terhin koirat oli autossa). Vähän myöhemmin otettiin ensin Sulo-mudi autosta, ja käveltiin taas pitkin pihaa. Sulo oli ihana, se luki pentua tosi hyvin ja kun huomasi että pientä jännittää, se oli ihan muina miehinä "ai mikä pentu, en mä edes näe sellaista". :) Pikku hiljaa pentu uskaltautui lähemmäs ja yritti vähän hamuilla Sulon häntääkin. Sit otettiin vielä Murukin autosta, käveltiin taas hetki ja mentiin lopuksi pellolle, missä päästettiin koirat irti. Pentu villiintyi isompien haukusta ja ryhtyi "jänikseksi". :D Välillä sitä vähän hirvitti ja siinä leikin tiimellyksessä se vahingossa olikin jo Terhin jaloissa. Taisi todeta, että nää vieraat jalat on paremmat (tai vähemmän pelottavat) kuin noi kaks kauheaa vierasta koiraa! Terhiltä löytyi nameja (hitto, en saa sitä sanaa päähäni, sitä markettimoskaa mitä suurin osa koirista rakastaa ja mitä moni käyttää koulutusnameina) ja ne vasta hyviä olikin, ja pian pieni koira oli kovasti kaveria. Terhi räiski siitä kuvia, luultavasti ne on parempia kuin mun ottamat. :P

Frolic! Se se sana oli.

Lopuksi kävi pieni onnettomuus, olin just kutsunut Luksin kiinni laitettavaksi ja syöttänyt sille namia palkaksi. Sulo tuli kanssa jaolle, pentu oli mun sivulla (mutta ei siis vielä kiinni) ja annoin Sulolle pari murua jauhelihaa. En oo ihan varma mitä siinä tapahtui, mutta yhtäkkiä niillä oli hirveä rähinä päällä, koirat usean metrin päässä ja pelto pöllysi. Terhi nappasi Sulon saman tien pennun päältä veks, Luksi lähti pinkomaan väärään suuntaan, huusin sitä pari kertaa ja taisin taputtaa käsiä yhteen että sain sen huomion. Se kääntyi takaisin ja juoksi mun luokse. Ei se tuntunut kovin pahasti järkyttyneen, mutta tietysti vähän ikävää että noin pääsi käymään. Ne oli saanu monta kertaa Terhiltä kaikki vierekkäin istuessaan namia ilman mitään rähinöitä, mutta jostain syystä nyt sitten tuli tappelu ruuasta.

Mentiin vielä Terhille kahville, sain katsella mudivalokuvia.  :) Kiva nähdä Luksin sukua. Pentu makasi mun tuolin takana tosi nätisti. Kun sitten lopulta tein lähtöä, se könysi Terhin sylissä ja katseli vaan kun puin ulkovaatteita. Kun olin saanut kengät jalkaan ja takin päälle, se kiemurteli heti Terhiltä pois ja tuli mun jalalle istumaan. "En kyllä jää tänne, nyt kun sä oot pukenut niin lähdetäänpä sitten!" :D

Takaisin tullessa se arvatenkin simahti saman tien mun syliin, kun bussiin päästiin.

Illalla kotona pentu leikki taas mutsin kanssa. Treenattiin hampaiden katsomista, ensin minä, sitten äijä, sitten mutsi. Mutsi sai myös kantaa sitä jo sylissä, se oli ihan ok. Isäkin taisi pitää sitä, en oo varma. Yritin treenata, keittiössä muun väen keskellä siitä ei tullut mitään, joten mentiin viereiseen huoneeseen oven taakse. Pentu oli tosi huono keskittymään sielläkään, joten jätin sen hetkeksi yksin tyhjään huoneeseen. Jos ei huvita treenata, niin ei sitten saa pitää omaa kivaakaan. Helpotin kuitenkin sen verran, että alun perin päättämäni 5x maahanmeno vaihdettiin 5x katsekontaktiin. Palasin parin minsan päästä ja sain viisi tarpeeksi hyvää katsetta, joten palkka niistä ja pentu pääsi takas leikkimään.

Illalla sattui taas pieni onnettomuus. Pentu oli siis riehunut olkkarissa, mäkin taisin istua ja leikkiä sen kanssa. Nousin ja lähdin omaan huoneeseen, pentu säntäsi perään vähän jälkijunassa. Olin juuri kääntymässä ovesta huoneeseen kun pentu säntsi nurkan takaa. En tiedä mitä tapahtui, ilmaisesti astuin sen varpaille/liiskasin sen seinää vasten, mutta se kiljaisi lujaa ja juoksi pari metriä eteenpäin huoneen keskelle ja jäi sinne pitämään sitä samaa ääntä mitä se teki portin takana alkupäivinä. Kyykistyin, komensin olemaan hiljaa ja kutsuin sen mun luokse, näytti eka että se linkuttaa toista takajalkaa, mutta kopeloin koko koiran läpi eikä se aristanut mitään. Kannoin sen sitten sylissäni sinne olkkarin sohvalle, ja ajattelin että nyt tehdään pakkorauhoitus, tää on liian villiä menoa kun alkaa sattumaan. Aika kauan se
jaksoi rimpuilla, ja lopulta laskin sen alas. Lähdin taas sinne huoneeseeni, pentu tuli perässä vaikka muut ihmiset ja lelut siis oli olkkarissa tyrkyllä, juoksi suoraan tuolin alle peitolleen ja kellahti sinne. Pyörin hetken huoneessani mutta se ei noussut edes kun siirryin ovelle, joten vedin oven kiinni. Sinne jäi kuorsaamaan. Hyvä että rauhoitus ainakin onnistui, kun se valitsi itse pedille menon lelujen sijaan. :)

Lauantaina aamulla vielä tunnin verran leikkiä ja ympäriinsä hillumista. Lähdettiin ratikalla keskustaan, äiti tuli mukaan. Pentu jäi ihan nätisti sen kanssa kaupan eteen, kun kävin ostamassa junamatkalle evästä. Se oli kyllä jo aika velttokin, annoin sille vielä varmuudeksi matkapahoinvointilääkkeen ja se vetää uniseksi. Heh, douppas on hyvä sikäli myös, että ainakin se oli tosi rauhassa koko matkan. :D Hki-Kouvola-junassa lemmikkivaunuun änki nelihenkinen perhe ilman mitään elukkaa. No, ne lapset nyt oli vielä kilttejä seuraavaan Kouvola-Mli-junaan verrattuna. :P Ne istui mun edessä ja roikkui puolet matkasta omien penkkiensä selkänojien yli mun puolella. Olisvat edes katsoneet hiljaa, mutta ei, niiden oli pakko kiljua ja osoitella pentua ja huhhuijaa. Pentu meni mun jalkojen taa piiloon, mutta ei se nukkumaan pystynyt, vaan vähän väliä reagoi lasten kiljumisiin. Mä luin kirjaa vittumainen ilme naamallani, ja just kun ajattelin että vielä kerran kun ne rääkyy niin että sylki roiskuu mun naamalle, mä suututan vaikka koko vaunun ja karjun että nyt ne naamat umpeen ja menkää helvettiin siitä roikkumasta. Nää oli just tällasia herranterttuja, joiden mutsi yrittää mutista toiselta penkiltä että olkaahan kiltisti, ja kersat vähät välittää. Harmi että olen niin nössö etten kehtaa ihan helpolla raivostua, olis tehnyt hyvää noillekin. Sitten ne kuitenkin keksi jonkun muun koiran jota alkoivat stalkata, huh helpotusta.

Kouvolassa laskin pennun laiturille, mutta ei se siihen pissannut. Mikkelissä ei päästy laiturialueelta nurmikolle asti, kun pentu kyykkäsi asfaltille! Jiihaa! Se onnistuu siis sittenkin kun on vaan tarpeeksi kova hätä. Kannoin sitä vaan osan matkaa, se käveli reilusti yli puolet itse. Aika hienosti kävelikin, remmi löysällä ja tomerasti eteenpäin liikoja pysähtelemättä. Välillä annoin sen haistella, välillä vaan jatkoin matkaa ja sanoin "mennään". Se alkaa tajuta, että toi meinaa sitä että minä ja mun kädessä oleva remmi jatkaa makaa, ja jos ei ala liikuttaa jalkojaan niin kohta raahautu kuitenkin remmin perässä. Joku opettais tänkin namilla, mä totesin että se alkoi vaan pysähtelemään koko ajan kun oppi että siitä saa kutsun ja siitä saa taas palkan. Kirjoitinkin siitä vissiin tännekin. Oppikoon sitten tällä vähän ikävämmällä tavalla.

Pentu sai hepulin kun oma talo alkoi lähestyä, ihan selvästi muisti :) Saa nähdä tunnistaako se porukoita, ne tulee viikon päästä tänne käymään, mutta seuraavasta näkemisestä ei ole tietoakaan. Jouluna ehkä? Jos nyt ei suoraan muista, niin varmaan ainakin tutustuu nopeammin.

Seuraavalle Helsingin käynnille ajatuksia:
- ei niin paljon on/off-menoa. Nyt kävi vähän niin, että kaiken aikaa kun pentu oli hereillä, joku istui lattialla leikkimässä sen kanssa. Sitten kun se alkoi olla ihan päätöntä menoa, pentu vietiin omaan huoneeseen pariksi tunniksi nukkumaan. Haluan että se oppii olemaan isommassakin porukassa siinä välimuodossa, eli hereillä mutta touhuamaan yksinään tai vaan katsomaan sivusta. Makoilemaan ja olemaan rauhassa ilman että se pitää eristää omaan tilaan nukkumaan. Että aina se ei ole koko toiminnan keskipiste, vaan ihmiset saattaa lukea lehteä / katsoa telkkaria / jutella keskenään / tehdä omia arkiaskareitaan eikä joku jatkuvasti ole lässyttämässä sille, leikkimässä sen kanssa tai muuten vaan könyämässä sen kanssa lattialla. Ikävää jos siitä tulee sellainen, ettei se osaa rauhoittua väkijoukossa muuten kuin yksinään eristettynä. :P Himassa tätä ongelmaa ei ole, mä en tosiaankaan jatkuvasti huomioi sitä ja se osaa olla sivuroolissakin.

- harjoittele tarpeiden tekemistä asfaltille jo kotona. Eli älä aina kanna sitä tonne nurtsille, vaan vie välillä vaan asfaltille ja yritä saada se tekemään siihen.

- pyydä etukäteen jotain mudistia treffaamaan, pentu selvästi nautti rotuisestaan seurasta

- vie sitä edelleen runsaasti ratikalla ja metrolla. Bussilla ajelua voidaan harjoitella kotonakin.

-muista harjoitella hampaat-käskyä paljon silloin kun on vieraita kopeloitsijoita tarjolla!

Ja sitten se ongelma joka oli vähän edellisenkin koiran kanssa, ja joka on varmaan ihan yleinen kaikilla muillakin. "Mitä mä teen kun se puree mua eikä tottele?" "Ei tää sun koira usko mua, tee jotain!" No daa, vaikea mun on sille sanoa että kuule kyllä sun pitää totella noitakin. Olen yrittänyt neuvoa miten mä teen, mutta ehkä noi muut ei vaan osaa suuttua tarpeeksi... yritin vielä vähän ilkeästi järkätä sille ansan. Eli just sitä kun se keksii että lelua kivempaa onkin purra käteen - ja kovaa. Mä yleensä kiellän pari kertaa nätisti ja/tai nousen pois, mutta siinä vaiheessa jos kiusankappale jatkaa edelleen, tehdään selväksi että toi ei ole sallittua. En usko että koira pitää ihmistä toisena koirana, tai että ihminen voisi mitenkään täysin matkia "näin sen emokin tekisi sille" -juttuja, mutta se on minusta ihan loogista että kaikilla on rajansa ja ihminenkin voi tehdä kuten toinen aikuinen koira - räjähtää kun pentu menee liian pitkälle. Vaikka olen pitkälle positiivisen vahvistamisen kannalla, mun mielestä koiran (ja btw lastenkin!) on syytä tietää missä menee raja ja ennen kaikkea mitä sitten käy kun sen ylittää. Mä siis torun sitä tuimasti ja nappaan niskasta kiinni.

Niin, yritin järkätä sille ansan jotta olisin voinut näyttää "pölläyttämisen" konkreettisesti. Naputtelin sormilla lattiaa. Heiluttelin kättä sen edessä ja viuhdoin kämmenellä pitkin lattiaa. Kyllähän se hyppi ja pomppi ja teki leikkiliikkeitä, mutta ei vahingossakaan purrut käteen, pysähtyi aina viimeistään niin että sen kuono vaan koski mun kättä. No piru, ei sitten. :D En mä nyt sitä lähde tyhjästä tukistamaan vaikka kuinka olis ollu hyvä näyttää kädestä pitäen oikeat otteet yleisölle. Se jos mikä on ihan helvetin epäreilua. Mutsikin totesi kyllä se sua kunnioittaa eikä pure. Sanoin vaan että ei se mikään tyhmä elukka ole, ja ihan varmasti uskoo muitakin jos vaan teette ITSE selväksi että teilläkin on ne rajat olemassa.Voin mä seistä vieressä vahtimassa ja komentaa aina kun pentu härkkii muita liikaa, mutta ei tartte kun kääntää selkäni niin se tietää että nyt voi taas viedä ihan kuusi nolla eikä noi mahda mitään jos mä en ole läsnä. Ei sekään ole se mitä toivoisin, mutta jos ne nyt ei "saa siihen kuria", niin täytyy mun sitten puuttua. Nyt se olis vaan niin paljon helpompaa, en halua edes ajatella mikä show siellä voi olla kun Luksi on kauhea murrosikäinen kuspiä! Mutsikin tykkäis kuitenkin viedä sitä vähän ulos jne, niin olis tärkeetä että olis selvillä kuka taluttaa ja ketä, tai ei niitä uskalla ikinä laskea kaksistaan lenkille.

Ylihuomenna alkaa sitten taas koulu, mun lukujärjestystä on muutettu miljoona kertaa ja taitaa tulla pari aika pitkää päivää. Saan auton viikon päästä, sitten aion ajaa saman tien ulos kaupungista jonnekin syrjään tekemään sille makkararuutua. Saatais edes alkuun ennen kun tulee lumet. Ostin sille Helsingistä noutokapulan (Stockalla vain 4,90e, M&M:ssä oli esim. 12,90!), vois koettaa alkaa naksutella siitäkin. Tällä hetkellähän meillä on naksuteltu katsekontaktista, istumisesta, maahan menosta ja kosketusalustasta. En ole vielä päättänyt pitäiskö ottaa perusasento = sivulle tulo jo kuvioihin. Pitäiskö mun istua vai seistä? Jos seison, olen niin ylhäällä että on vaikea palkata sitä. Jos istun tai olen kyykyssä, tajuaako se koko kuvion ihan väärin? Se on varmaan tärkein liike, mutta onko sitä silti niin kiire treenata? Voisin opettaa sille tässä välissä pari jotain hauskaa temppua, ei ainakaan itsellä olis yhtään stressiä että oppiiko se nyt alusta asti tismalleen oikein vai ei. :P Niin joo ja missäköhän vaiheessa mun kannattaa alkaa nimetä noita liikkeitä? Hitsi kun olis kiva päästä jonnekin ryhmään, joku kokeneempi neuvoja olis niin kullanarvoinen tässä vaiheessa!