10-11 olin kotona, käytiin juoksemassa parikymmentä minuuttia puistossa. Annoin pennulle pari pientä possunkorvan palasta ja kongiin keksin sekä nappulaa. Jäi taas yksin, olin koulussa 11-16. Näin pitkään se ei olekaan kovin montaa kertaa ollut yksin, eikä onneksi joudu hirmu usein olemaankaan, nyt oli vaan tällanen poikkeus kun tunnit oli aivan sekaisin syysloman jäljiltä. Kotona oli pissaa paperit täynnä, muuten kaikki ok kun tulin vähän neljän jälkeen. Pennulla on ollut tapana kantaa mun kenkiä eteisestä olkkariin aina kun olen poissa. Koskaan se ei koske niihin silloin kun olen kotona, joten en ole päässyt puuttumaan. Ei se niitä pure eikä mitään, mutta ei toi oikeen oo kiva tapa. En tietenkään meinaa antaa selkään, hienoa että se kantaa tavaroita, enkä aio vaikeuttaa noudon opettamista sillä että se koskaan sais kauheeta palautetta minkään asian kantamisesta. Nätisti vois kuitenkin sanoa että äläpä otakaan niitä. Mudinpoikanen tekee kyllä yleensä niin kuin pyydetään sen enempää kyselemättä tai vastaan sanomatta, mutta kun vaan pääsisin pyytämään että ole kiltti, anna niiden olla!

Mentiin n. vartiksi ulos. Puistossa tuli meitä kohti joku iso pörisevä seropi, ja mä tyhmänä yritin että kävellään vaan tässä omassa laidassa, se toinen menee tosta 5m päästä sivusta ohi. Vieraan koiran taluttaja jäi hidastelemaan kohdallemme, v*tun ääliö, ja siinä vaiheessa onneksi älysin kyykistyä ja remmissä pontevasti taaksepäin riuhtova pentu tuli mun luokse. Kaivoin maksalaatikkorasiat esille ja syöttelin sille niitä ja kirosin jumittamaan jääneen koirakon alimpaan helvettiin. Just kun ajattelin että karjasen että menkää ny stna sieltä mun selän takaa kyttäämästä, älysin onneksi kääntyä katsomaan ja olihan ne vihdoin kadonneet matkoihinsa. Joo, ei pitäis syyttää toisia, vaan opettaa oma koira siihen että mitä tahansa muut tekee, me tehdään näin. En tajua miksen heti alkanut namittaa pentua kun nähtiin vieras koira, vaan se ehti alkaa pelkäämään ja tempomaan karkuun päin. :P

Sitten kyydillä kyläpaikkaan. Pentu on nätisti autossa, tosi rauhassa mun sylissä. Kylässä oli kolme aikuista koiraa ja 9-viikkoinen belgikersa, ihmisiä kans useita. Istuin lattialle ja pentu tietysti kyyhötti mun sylissä eikä halunnut liikkua minnekään. Murisi kaikille nuuskimaan tuleville koirille, annoin murista, muutaman kerran taisin pahimmista pörinöistä ottaa kuonosta kiinni ja sanoa että riittää jo, ei ne syö sua, ole hiljaa. Pikku hiljaa pentu alkoi kurotella sylistä vieraita ihmisiä ja koiriakin kohti, eikä enää ainakaan murissut. Isot koirat tosi hienosti antoi sen olla, kävelivät vaan eleettömästi ohi, ja pentukin sitten alkoi rentoutua. Siirryttiin keittiöön kahvittelemaan, Luksi taisi aluksi kyyhöttää vähän aikaa mun jaloissa, mutta pikku hiljaa taisi vasta huomata pikkubelgin ja alkoi tapailemaan leikkiä sen kanssa. Kaksi isoa pantiin pihalle ja kolmas makasi keittiön pöydän alla täysin välinpitämättömänä jaloissamme, ja pian lapset rohkaistuvatkin leikkimään. :)

Ja ne leikki. Kaksi kertaa käytin Luksin välillä kadulla kusella. Toisella kertaa vastaan tuli tosi iso sakemannijötkäle, mulla ei ollu namia eikä mitään mukana, mutta kyykistyin ajoissa ja pentu katseli jaloista rauhallisena isoa koiraa. Juttelin sen omistajan kanssa hetken ja Luksi oli täysin ok, ei jännittänyt ollenkaan. :) Pitää nyt yrittää ehtiä ottaa siihen kontakti ajoissa kun vieraita koiria tulee vastaan, ettei se ehdi alkaa tempoa takaisin ja joutua siihen epävarmaan fiilikseen. Jos ei ole namia, niin edes itse kyykkyyn vieraan koiran ja pennun väliin.

Tuolla kylässäkin huomasi, että heti kun mä rapsuttelin lähelle tullutta koiraa, vaikka silloinkin kun pentu murisi mun sylissä, Luksi oli vähän ihmeissään. "Mä pontevasti murisen tolle mutta mamma vaan silittää sitä ihan rauhassa, oho, kukahan tässä on vähän väärässä tilannetajunsa kanssa!" Oikeen näki kuinka sen pienessä päässä raksutti, että mitä ihmettä. :D Siitä näki myös sen mitä Terhin mudeja treffatessa huomasi kanssa, eli kun silitän vierasta koiraa, pentu tulee tuuppimaan mua että et saa silittää tota, sä oot vaan mun mamma, menkää muut helvettiin. Terhi käski puuttua siihen heti, ei oo koiran tehtävä päättää ketä mamma saa moikata, ja nytkin vähät välitin tönivästä Luksista ja jatkoin vaan vieraan koiran lääppimistä oikeen korostetun hempeästi.

No, pennut siis paini keskenään melkeen pari tuntia. Jossain vaiheessa kaksi isoa päästettiin pihalta sisälle ja pentu ei enää juuri jännittänyt niitäkään, saattoi olla sujuvasti ihan lähelläkin, mutta ei nyt sentään rohjennut leikkiä niiden kanssa. Se kävi aina välillä mun jaloissa keittiössä, ja istui rapsuteltava vieraidenkin helmoissa. :) Välillä se yritti käydä makaamaan, alkoi selvästi jo väsyttää, mutta ei oikein malttanut kuitenkaan asettua nukkumaankaan. Tarkasti se myös seurasi mua, ei tarvinnut kun mennä eteiseen niin pentu oli jo lahkeissa. "Älä vaan jätä mua tänne!" Kotimatkan se nukkui sylissä, ei olis jaksanut nousta edes kotiovella kävelläkseen sisään. Sisällä sai ruuan n. 19.30, tosi hyvin maistui. Jäysti luutansa ehkä puolisen tuntia ja sitten sammui, ja tuolla nukkuu edelleen akku tyhjänä jaloissani.  :D

Olipa tosi kiva käynti, alun epävarmuuden jälkeen se oli tosi reipas, melkeen vähän liiankin. Hyvä kun ei hyllyt kaatunu kun pennut remusi pitkin seiniä! Belgikersa on varmaan tosi hyvä kaveri Luksille, se on pari viikkoa nuorempi ja toistaiseksi aika samankokoinenkin. Kasvaahan se tuosta luultavasti nopeasti ohi, mutta Luksilla on aika rajut leikit ja tuskin kokoero tulee haittaamaan myöhemminkään. :) Kaiken kaikkiaan vierailu meni paremmin kuin osasin edes toivoa.

(Toim. huom. kaksi noista aikuisista koirista + osa ihmisistä oli niitä samoja, joiden kanssa Luksi oli tavannut jo 5.10 mätsärissä ja pari viikkoa sitten siellä hiekkakuopalla.)