"Pidätkö sä jotain paskapäiväkirjaa", kysyi armas mieheni. En. En todellakaan! Vaikka ehkä olisi ollut syytä. Tässä kahden viime päivän aikana pentu on tehnyt tarpeensa useammin sisälle kuin ulos. Ulkona vaan seisoskellaan, kyylätään jotain tai haistellaan puskia saamatta mitään tehtyä. Ja sitten tulee kohta sisälle. Just kun mä vielä menin kehumaan miehelle, että se paskoo 100% ulos ja kusetkin tulee paperille sisälle. No ei tule enää, vaan molempia löytyy pitkin kämppää. Meillä meni jotenkin aikataulut vaan ihan ristiin, mutta ehkä se tästä taas.

"Paskapäiväkirja" on ruutupaperi, mihin kirjoitan treenit ja muut, jotta muistan päivittää ne tänne oikein. Nyt ei ole muistiinpanoja, joten tulee ulkomuistista sinne päin.

Perjantaina olimme siis baarissa, josta kotiuduimme puolen yön maissa. Pentu kuselle, mies jäi pihaan odottamaan kun vein sen kadulle, ja hitot se mitään malttanut tehdä. Huusin äijälle että ole hiljaa äläkä liiku, kun pentu jäi kyttäämään vaan sen rapinoita, mutta ei se mitään enää auttanut. Taisi se kuitenkin pienet pissat tiristää.

Aamukahdeksalta kauheaa piippailua ja kitinää, ja lopulta päätin nousta, ehkä sillä on hätä. Pilkkopimeässä pannan hapuilua, jotkut ryysyt päälle ja kadulle. Ei tee mitään. Kiroan rankasti ja palaan sisään, sytytän valot, ja huomaan että kappas, siellähän ne kaikki eritteet löytyykin lattialtani. Ei muuta kuin kuuraamaan. Pennulle aamuruoka ja takas nukkumaan.

11 maissa pentu ulos. Olen kirjoittanut muistiinpanoihin "ulkona :)", eli ilmeisesti jokin meni poikkeuksellisen hyvin. Tai ehkä se vaan teki ne tarpeensa ulos ja se oli hymiön arvoinen asia? Hitto, en muista. Kymmenen toistoa istumista (naksulla, ei vihjesanaa), pennulle ruoka. Söi vaan osan. Pyykkituvassa ravaamista ja kaikenlaista muuta puuhaa. Pennun selän pituuden ja rinnanympäryyden mittaaminen niin että pentu pöydällä, mä pidän kiinni ja mies mittasi. Selkä 35cm, rinta 10cm (sivusuunnassa, ei siis mikänä ympärys, vaan selkälinjasta vatsalinjaan. Olis pitäny mitata se koko ympärys. Tilaan tai teen sille jonkun nutun, se palelee kun ollaan ulkona ja joudutaan odottelemaan paikoillamme jotain. Kuten viimeeksi 20 minuuttia myöhässä ollutta miehen junaa...

15.30 ulkona käynti, ei tainnut tehdä taaskaan mitään. Pentu tunniksi yksin, kävin saattamassa äijän junalle ja kävin samalla kaupassa. Ei ollut tehnyt sisään mitään ja oli aika väsynyt kun palasin. Päätin kuitenkin hoitaa päivän aktiviteetin pois alta, jotta voin illan keskittyä kouluhommiini. Vaihdoin läpimärät sukat ja kengät toisiin, otin namit mukaan ja lähdimme kaatosateeseen "lenkille". Parikymmentä minuuttia, käveltiin vaan kaduilla. Muutama luoksetulo. Kerran pentu jäi kuopimaan jotain maasta, kävelin liinan mitan päähän ja odotin hetken. Sitten sanoin että mentäiskö, ja se tuli heti niin riemuissaan että annoin sille murusen namia. Ihan muutaman sekunnin päästä se jäi taas kuopimaan jotain toista kohtaa ja vilkuili mua alta kulmiensa. "Kutsu nyt että saan namia palkaksi"? Voiko se olla niin nopea yhdistämään?! Mä olen vielä tooosi ongelmissa sen vikkelän älyn kanssa...

Litimärän pennun kuivaus "jalat"-käskyä toistellen. Ihan nätisti antaa kuivata, ja ole hyvä -luvalla saa poistua paikalta. Lupaa pitää odottaa joka lenkin jälkeen, pidän siis remmistä enkä anna sen rynnätä eteisestä ennen kuin se on tullut mun lähelle niin että yllän hyvin irroittamaan sen remmin. Sitten saa luvan poistua.

Ulko-ovella se on pari kertaa jäänyt kauemmas katselemaan, että onks pakko tulla jo sisälle. Olen vaan vetänyt oven kiinni (pentu on liinassa aina, narun pää mulla, eli ei pääse karkaamaan minnekään) ja odotellut hetken. Pentu tulee oven sulkeuduttua kyllä heti ovelle ja on vähän hämmentyneen oloinen, ja aina kun raotan ovea, se tulee heti sisälle. Toistaiseksi siis...  kerran mä kyllä tylysti vaan vedin sen remmistä perässäni sisälle, taisin olla autolla ja mulla oli kädet täynnä kasseja enkä jaksanut jäädä pelleilemään pennun kanssa. Pitää varmaan alkaa ottamaan siihen joku sana käyttöön (sisälle?) ja palkata namilla. Edellisen kanssa oli mökillä vähän sitä ongelmaa, että rakki viihtyi pihalla loistavasti yksinkin, eikä olis halunnu tulla sisälle silloin kun käsketään. Onhan se ihan loogista, pihalla on kivaa, sisällä hyvin usein tylsää. Sitä on vaan niin vaikea muistaa, että joka kerta tekisi sisälle tulosta kivaa, eli pieni nami tai hetki leikkiä tai jotain muuta mukavaa. Voisin aloittaa Luksin kanssa jo nyt, opetellaan sisälle-käsky mistä seuraa aina jotain mukavaa, niin ehkä ens kesänä mökillä sitten jotain on jääny jo mieleen. Saa nähdä miten se muuten pysyy pihassa irti, olen miettinyt kaikkea että opettaisin sille jonkun köyden tms minkä ohi ei saa mennä ja vetäisin pihan rajat sillä. Mitään fyysisiä esteitä sinne ei aleta rakentamaan, mutta "henkinen aita" pitää jollain tapaa luoda. No, se nyt ei ole ihan ajankohtainen asia vielä.

Ulkoilun jälkeen sisällä vajaa 10 toistoa (palkkamaksalaatikon muruset liimautui yhteen niin että tulin syöttäneeksi pari yhdessä, vaikka niiden piti olla erilliset) istumista ilman naksua vihjesanan kanssa. Mulla ei riitä älli siihen, että sanon oikealla hetkellä "istu", naksautan ja annan namia, joten joko jätän vihjesanan tai naksun pois. Missä järkässä noi edes pitäisi mennä? Istu -> naksu -> nami? Istu ja naksu varmaan melkeen päällekkäin, molemmat sillä hetkellä kun se on just istumaisillaan? Vaikeaa. :D

Istumisen lisäksi 10 toistoa kosketusalustaa, tarjosi haistamista jo ennen kuin olin kunnolla laskenut alustaa maahan. Naksautin siitä jo ja kymmenen toistoa oli varmaan alle 10 sekunnissa ohi. Hyvä treeni.

Ruoka kongiin ja maitopurkkiin. Vähän leikkimistä ja lattialla könyämistä (pentu söi hammasluuta mun sylissä). Hepulin iskiessä siirryin tuolille turvaan, pentu säntäili hetken seiniä pitkin ja simahti jalkoihini.

Saa nähdä muistaako tuo äijän vielä viikon päästä.

----

Silloin torstaina juna-asemalla se juttelemaan tullut setä selitti, että meistä näkee jo kauas että en hakkaa koiraani. Aijaa. No kiva. Mulle ei kyllä ihan selvinnyt miten 9-viikkoisesta pennusta ylipäänsä näkee hakataanko sitä, ja setäkin selitti että vanhempana sen vasta näkee kenellä on hyvä suhde ja kenellä ei. Ja onko hakattu. No, myöntelin vaan että joo eipä hakata ei. Kai se tarkoitti sen kehumisena, mutta jäi aika outo fiilis. :D