Mikkelissä ei käsittääkseni ole mätsäreitä tai mitään muitakaan koira-aiheisia tapahtumia yhtään liikaa, joten käytimme tilaisuuden hyödyksi.

Automatkaa n. viisi minuuttia. Pentu kitisi ehkä puolisen minuuttia, sitten vaikeni. Hienoa. Sama takaisin tullessa.

Paikan päällä käveltiin ensin autolta kaukaa kehien ja ihmismassojen ohi. Pentua jännitti, seurasi tiiviisti jaloissa. Haukahtelevat koirat saivat sen pelästymään ja kun kyykistyin, se tunki itsensä mun alle jalkojen väliin. Tarjosin mahista tulla syliin (taputan reittäni, silloin saa tulla) ja tulihan tuo heti. Istuttiin katukiveyksellä ehkä kymmenen metrin päässä kehistä sen verran syrjässä, että ohikulkijat ei ihan iholle tulleet, vaan pysyivät keskimäärin parin metrin päässä. Pentu makasi poikittain mun sylissä, katseli kaikkea. En siis pitänyt sitä mitenkään kiinni, olisi saanut mennä alaskin jos olisi halunnut. Ei halunnut. Kokeilin pari kertaa laskea sen jalkojeni väliin maahan, ja se pysyi siinä niin kauan kunnes jossain haukahti tai joku koirakko tuli meidän lähelle. Sitten ilmaisi haluavansa takaisin syliin, annoin tulla. Käärin sen jossain vaiheessa kaulaliinaani, kun se tärisi. Joku ihasteli söpöä pentua ja kysyikin että onko sillä kylmä vai jännittääkö sitä. Vastasin että vissiin vähän molempia. Syötin sille välillä jauhelihaa ja hyvin maistui, eli ei se nyt kovin pelokas kyllä ollut.

Käveltiin välillä siellä kauempana, välillä kannoin sen sylissäni ihan kehän laidalle. En edes yrittänyt laskea sitä alas siellä, ja se oli sylissä ihan levollinen. Jossain vaiheessa löytyi saman kokoinen toinen pentu, joka kovasti halusi tulla moikkaamaan meitä. Oltiin siis kaikki jossain 30-40m päässä kehistä. Istuin, Luksi oli mun sylissä, ja sanoin toisen koiran taluttajalle että anna sen vaan tulla. Rapsuttelin vierasta pentua, L haisteli sitä mun sylistä ja hetken epäröinnin jälkeen kiipesi mun sylistä leikkimään sen kanssa. Pennut painivat ehkä kymmenisen minuuttia, sitten jatkoimme eri teille.

Tapasimme pari tuttavaa, jotka rapsuttivat sylissäni olevaa pentua. Pentu vähän arasteli, ei mitenkään rimpuillut tai vinkunut, mutta kuitenkin oli sitä mieltä että ei tahdo silityksiä. En mä mitään noutajaa halunnutkaan, ihanaa että se on välinpitämätön. Täytyy kuitenkin nakittaa tossa ehkä kuukauden päästä, jahka se on ylipäänsä vähän enemmän rohkaistunut, joitakin ihmisiä kopeloimaan sitä ja palkata kunnolla siitä, jotta tästä ei kehity ongelmaa. Voin hyvin kuvitella, että "hoitamatta jättämällä" se ei taatusti antaisi isona tokotuomarin tahi eläinlääkärin koskea lainkaan. Näin pienestä nyt ei tietysti tiedä olisko sillä kanttia purra vai väistäiskö se vaan, mutta eipä keskivertomudi mikään ihan lössykkä taida olla...

Pentu oli aivan uupunut. Tunnin me kokonaisuudessaan siellä olimme. Mun piti jättää se kolmeksi tunniksi yksin, joten hyvä vaan, meni heti nukkumaan eikä jäänyt itkemään perään. Palatessani ovella odotti istuva hiljainen mudinpoikanen. En tiedä oliko se siirtynyt siihen kun kuuli ulko-oven käyvän, ja siirtyykö se kenties aina kun joku naapurikin tulee, vai tunteeko jo mun askeleet. Samapa tuo, kun kerran hiirenhiljaa odotti. :)

Palattuani käytiin pikaisesti pissalla ja naksuteltiin. Viisitoista toistoa, vartin tauko, kymmenen toistoa. Sitten annoin sille jonkun pahvirullan revittäväksi keittössä ja poistuin itse naksun ja namin kanssa olkkariin. Asetuin niin että näen koska se lakkaa räpläämästä lelua ja on miettimässä mitä sit tekisi, ja sillä hetkellä sitten naksautin. Säntäsi luokseni, eli ehdollistuminen alkaa olla tapahtunut? :) Toistoja on tähän mennessä 205kpl kolmen päivän aikana. Jatkan joka tapauksessa vielä pari päivää, mikäs kiire tässä olisi.

Testasin samantapaisessa tilanteessa, että pentu reagoi "Luksiii" -kutsuun. En ole kokeillut tuleeko se myös jos kiljun samalla äänellä "Tyhmäää". :D Tervehdin sitä aina sen nimellä, ja aina kun tapahtuu jotain kivaa, toistan sen nimeä. En tiedä yhtään koiraa jolle olisi pitänyt oopettamalla opettaa nimi, ihmiselle on ilmeisesti aika luontevaa käyttää sitä niin että koira oppii sen ihan itsestään.

Tarjosin sille äsken ruuan metallikupista, söi paremmin kuin aiemmin muovi- ja posliiniastialta mutta ei kaikkea kuitenkaan. En tiedä mikä ihme tässä nyt on. Sille maistuu kaikki luut ja jauheliha, noi samat nappulatkin jos syötän ne palkkana kädestä, mutta kupista se syö tosi huonosti. Oli turvotettu tai ei. Menee ehkä joku alle puolet annetusta ohjeesta (4dl/vrk)! Ei nyt enää luulisi hirveä stressikään olevan, kyllä se on jo aika hyvin kotiutunut ja esim. yöt sujuu ilman piippailuja.

Astuin juuri keittiössä kusilammikkoon. Tää on nyt vissiin toinen tai kolmas vahinko, siis ei-paperille osuneet pissat. Sukka kastui, mutta samapa tuo. Virittelin sille nyt toiset paperit keittiöön, koska ilmeisesti sieltä on liian vaikeaa tajuta mennä olkkatiin. Kaikki vahingot on olleet keittiössä.