Iltapäivällä uninen pentu teki tarpeensa sisälle. Mä ajattelin, että ei se vielä oikeasti herää eikä tarvii viedä ulos, se vaihtaa vaan makuupaikkaa, mutta se kävikin paperin kautta. No, samapa tuo.

19.30 herätys ja pentu kuselle. Sataa kaatamalla, pentu on sitä mieltä että kiitti vaan. Ollaan vielä omassa pihassa, kun kadun toisella puolella menee koira ohi. Pennulle nappulaa nassuun, katselimme täysin rauhallisina ohikulkijoita.

Sisällä päätän leikata kynsiä. Jätin päivällä tarkoituksella väliin, ettei tästä tule mitään rutiinia ajan suhteen. Kaksi möykkyä jauhelihaa valmiiksi, pentu on jo tohkeissaan. Olen tehnyt kynsi- ja kopelointiharkat viime päivinä keittiöässä, se taitaa tajuta jo että kun otan sen namirasian sinne, tapahtuu Kivoja Asioita. Pentu syliin, on tosi nätisti, kuvittelen että se jopa ojentaa jalkaansa. Voiko se jo tajuta? Ainakin se on oivaltanut että tassujen kopelointi on ihanaa! Jee! :) Leikkaan yhden takajalan kynnen ja jauhelihamöykky nassuun. Otan vielä toisen etujalasta, pentu on täysin liikkumatta. Pengon hetken varvasväliä ennen kuin leikkaan ja annan namin. Suurensuuret kehut ja pettynyt pentu lattialle. "Ota vielä yksi, jooko?" Hyvään suuntaan tää on menossa :) Mä vihaan koko puuhaa silti edelleen, stressaa aina aamulla kun ajattelen että tänään ei ole vielä leikattu kynsiä, se on vielä edessä. :P Hyvä kun en ihan oikeasti vapise kun alan hommiin. Aika hyvät traumat siitä jäi. Sain siis edellisen koirani kaksi kertaa raivona silmille kynsien leikkuun takia. Pentu ei ole huomannut, että mua ahdistaa, ja ehkä se tästä pikku hiljaa. Mä vihaan myös rottien kynsien leikkaamista. Kukaan niistä ei ole koskaan purrut mua ja ne on täysin käsittelyyn tottuneita, kesyjä, ihmisrakkaita otuksia, mutta ahdistaa silti.

Lääkkeen anto jauhelihan sisällä. En jaksa enää edes murustaa puolikasta tablettia pienemmiksi osiksi, laitan sen sellaisenaan. Pentu ei huomaa mitään. ;)

Ruokakuppiin puolet safkasta + kippaus kermaviilipurkista. Odotti hienosti lupaa. Sanoin "ole hyvä" mutta en tällä kertaa ottanut kättäni kupilta pois. Halusin kokeilla, tajuaako se sanallisen luvan vai onko se vain oppinut, että kun otan käden pois, kuppi ei enää nouse pois ja pieni koira voi aloittaa syömisen. Luvan saatuaan pentu syöksyi välittömästi kupille ja viis veisasi mun kädestä, eli oikean vihjeen se on oppinut luvaksi :)

Saa loput ruuan maitopurkissa ja kananmunalaatikossa kun lähden.

20.15 palaan. Paperilla on pissat, en aio viedä pentua ulos. Siellä sataa edelleen kaatamalla. Puran kauppakasseja, pentu alkaa kitistä kauheasti, joten ajattelen olisko sillä hätä. Mennään ulos. Kyllä se kuset tekee, mutta ei muuta. Virittelen portit ja vapautan rotat. Pentu saa portin takan kauniisti odottamisesta edelleen silloin tällöin muutaman nappulan kun palaan. Annan sille sian saparon, jota se mussuttaa jaloissani.

Ja tätä kirjoittaessani ne paskat sitten tuli. Paperille juu sentään. Olen varma, että sillä oli hätä kun se vartti sitten kitisi. Miksei voinut tehdä ulos?! Olis pitänyt seistä siellä vähän kauemmin ja kävellä kunnes suoli toimii. Argh. Pimeällä se tarpeiden tekeminen on niiiin vaikeaa, kun kaikkea pitää tuijottaa ja itse asiaan ei sitten millään pysty keskittymään.