Oltiin juuri tulossa kuselta kun auto ajoi pihaan. Luksi oli ensin ihan "kamalaa, auto meidän pihassa, ja jotain ihme tyyppejäkin!". Pysähdyin sen kanssa n. viiden metrin päähän ja syötin pari namia. Kävin ostamassa Frolicceja ja pilkoin niitä rasiallisen taskuun, ne saa olla yötä päivää siellä kun ei ole pilaantumisongelmaa, niin onpahan aina mukana. Ei tunnistanu porukoita äänestä, kuunteli vaan jännittyneenä että mikä ihmeen tyyppejä noi tosiaankin on. Pimeä varmaan vaikutti myös, se on paljon epäluuloisempi silloin kun ei  näe mitään. Menin itse lähemmäs ja annoin mutsille pari namia kouraan. Pentu tuli mun perässä ja syötin sille eka itse muutaman namin, ja sitten olin edelleen kyykyssä sen vieressä ja mutsi kyykistyi kans antamaan nameja. Pentu otti ne ja vasta hetken päästä tajusi että juma, mähän tunnenkin tän tyypin! :D :D :D

Se sitten ilostui kovasti, heilutti villinä häntää mutta oli hiljaa. Mä vihaan sitä ulvaisua ja piipitystä minkä se päästää melkein aina kun tulen kotiin. "IHANAA että sä palasit!" Sanoin etukäteen että jos se yhtään ääntelee niin ei saa moikata ennen kun vaikenee. En ikinä itsekään tervehdi sitä niin kauan kun se kiljahtelee. En viittis rankaista kun toinen on vaan niin iloinen, joten yritän vaan olla huomaamatta. Jos ei ala tehota, pitää ruikkia vedellä hiljaseks. Ei siinä mitään jos se tekis sen vaan päivällä, mutta kun se saattaa mylviä kun tulen aamuyöllä baarista kotiin, ja naapurit ei varmaan kauheesti arvosta... plus että musta se nyt vaan on vähän tyhmä tapa muutenkin, en jaksais kuunnella sitä 2-10 kertaa päivässä aina kun palaan kotiin. :P Moikkasi isää ja veljeäkin ihan ok, ei arastellut niin kuin Helsingissä ollessamme. :) Kai se on reipastunut, tai sitten tosiaan muisti että nää on ihan ok. Kannettiin kamat sisään, pentu kellahti selälleen ja isäkin sai rapsuttaa sitä mahasta, se oli täysin ok. Porukat viipyi hetken. Annoin pennulle vihdoin possun korvan palasen joka on ollut pöydällä muutaman tunnin odottamassa, ja se paineli sen kanssa petiinsä. Näin vieraat sai rauhassa laittaa kengät jalkaansa ja pentu ei roikkunut eteisessä tiellä. Katsoi vaan että nyt ne meni.

En olekaan pitkään aikaan nähnyt kun se syö possun korvan suikaletta. Yleensähän annan sille sellasen kun olen lähdössä. Aika kauan sillä kestää ton kanssa, se tosin välillä käy heittelemässä sitä ja leikkii sillä. :D

Luksi on ollu aika väsynyt tänään, johtuu varmaan eilisestä tuntien leikkisessiosta. Ollaan kuitenkin vähän treenattu, päivällä pidin namia kädessä ja yllytin pennun jahtaamaan sitä, ja naksautin (+ toki annoin namin) kun se oli hetken tavoitellut sitä. Tarkoitus on saada se seuraamaan namikättä, nyt sitä on tosi vaikea ohjata kun se yleensä vaan istuu ja katsoo eikä liiku namin perässä.

Illemmalla 10x katso vihjeellä. Vähän vielä haahuilua, saattaa ehtiä vilkaisemaan pöydälle siinä välissä kun sanon katso ja naksautan. :P Kahden kynnen leikkuu sekä hmapiden katsominen. Pidin huulia ylhäällä ehkä pari sekuntia, otetaan pikku hiljaa siihenkin lisää kestoa.

---

Lisäys: me ei todellakaan tavata kaikkia tuttuja tällaisten ihme nami-pikkuhiljaa lähemmäs-säätöjen avulla. Nyt vaan pimeä + auton ovien pauke omassa pihassa oli jo itsessään niin jännää, että halusin pennulle oikeen korostetun hyvän kokemuksen. Että ne ihmiset siellä MEIDÄN pihassa olikin tosi tosi kivoja eikä pimeydestä huolimatta kukaan syönyt pientä koiraa!