Huono päivä, en tiedä miksi, vituttaa vain kaikki.

Heräsin yöllä kolmen maissa ihastuttavaan tuoksuun. Suloinen paskan haju leijailee nenukkiini. Ajattelin ensin että ihan sama, olkoon, mutta sitten kävi mielessä että entä jos se on ripuloinut koko lattiat, en halua nähdä miltä ne näyttää aamulla kun kuorrute on ehtinyt vaikuttaa tuntikausia. Siispä valot päälle ja siivoamaan. Yksi siisti kasa ja sekin oli paperilla. (Musta on muuten aika hauskaa, kun huomaa että paperille tekeminen on mennyt perille. Jos pentu on jo vähän isompi tai pidempää mallia, se ei vaan olekaan niin helppoa. Koira menee tunnollisesti etujalat paperille, nuuhkii edellisiä jälkiään ja kyykkää siihen. Kas kun se pissaosasto jäi puoli metriä paperin ulkopuolelle. :D Toru nyt siinä sitten, toinen unohti että perse on niin kaukana, ja etujalat on tosiaan just siinä paperilla). Taisin komentaa olemaan hiljaa ja tehosteeksi ruikata sitä vesipullosta naamalle, kun alkoi piippailemaan liian kovaa vuorokaudenajan huomioon ottaen. Siis ihan vaan sellaista "jee, ihanaa, sä heräsit, mitä tehtäis". Periaatteessa en haluaisi torua sellaisesta, mutta käskystä pitää hiljentyä, ja kun se ei onnistunut, tuli vettä nenulle.

Kahdeksalta kävin juomassa, en millään jaksanut pukea vaatteita ja viedä koiraa ulos. Vilkaisin ikkunasta, että siellä oli tosi makea sumu. Pennulle kauhaisin pussista nappulaa, kun odotti kiltisti aidan takana täysin hiljaa. Laitoin myös aamupalan turpoamaan, onpahan kerrankin kunnolla turvotettu.

Heräsin, tai nousin, vasta 10.30. Masentava aamu, ei olis huvittanut herätä ollenkaan. Paperit oli ihan kuivia, en tiedä oliko se pissannutkaan koko yönä sinne. Pihalle tuli sitten molemmat tarpeet. Pennulla oli taas kiljuva nälkä, ja jos olisin ollut yhtään paremmalla mielellä, olisin tallannut sille nappularuudun oman pihan perälle tai edes treenannut jotakin. Mutta ei, puolet annoksesta leluihin kaiveltavaksi.

10.50 sai loppupuolen kupistaan, odotti hyvin lupaa. Jää yksin, menen pesutupaan. Unohdin taas puolet kamoista ylös, ja palasin välillä hakemaan ne. Pentu alkaa piipata kun tulen sisään, en huomaa sitä mitenkään (niin kuin en muutenkaan tervehdi ikinä jos se kitisee), otan vaan tavarani ja lähden. Kuulen että sillä jää melkeen 'lause kesken' kun se järkyttyy siitä että se vaan meni eikä tosiaankaan huomannu pientä kitisevää koiraa :D.

11.30 pentu pöydälle, katson pallit (hitto että en tosiaan meinaa aina edes löytää koko möykkyjä!) ja hampaat. Seisoo tosi hienosti, alkaa jo mennä oppi perille. Toistelen käskyä ja kehun samalla. Olin ottanut valmiiksi pöydän toiselle laidalle eilen ostamani possun korvan palasen, annoin sen pennulle suuhun ja nostin sen lattialle herkkunsa kanssa. Pentu tuli tosi iloikseksi ja riensi petiinsä jäystämään luuta :)

Se kovasti kantoi lelujansa mun jalkoihin. Jalat hei, leikitään! Jalat ei kuitenkaan jostaan syystä tarttuneet leluun ja alkaneet riepotella sitä, joten pentu leikki keskenään.

Ajattelin tänään kuitenkin viedä sen kävellen keskustaan. Saa nähdä viitsinkö, ulkona on kauhea ilma ja mua edelleen vituttaa kaikki. Pitäis myös siivota, en ole siis koko pennun täälläoloaikana (2 viikkoa) imuroinut enkä luutunnut. Sen on näköistäkin. Imuri on rikki, kyllä siitä ääni lähtee mutta juuri mitään se ei ime. Uusi tulee parin viikon päästä. Vois kuitenkin tolla rikkinäisellä kuitenkin "imuroida", näkisin miten pentu suhtautuu siihen. Luutun kanssa saa varmaan tapella ihan kunnolla, eikä mulla tänäänkään oo yhtään sellasta fiilistä että jaksaisin olla tooosi kärsivällinen. Pentu aidan taa, se vois olla yksi vaihtoehto.