Kuulin että meillä on ainakin kolme lukijaa. Jee! Tosiaan jos joku ihmettelee kirjoitusvauhtia, niin omistaja ajatteli rustailla kaikki mahdolliset pentuajan jutut lähinnä itselleen muistoksi. En oikeastaan edes kuvitellut että kukaan vieras jaksaa lukea näitä romaanin mittaisia jorinoita aiheesta "se kusi tänään tonne". Ilmeisesti kuitenkin joku jaksaa, ihan kivaa! :) Varmaan tässä pikkuhiljaa jutut lyhenee ja muuttuu enemmän itse aiheesta eli treeneistä kertoviksi, jahka arki alkaa sujua niin että siinä ei ole mitään kummempaa raportoitavaakaan.

Viime yönä vikalla kusetuksella joskus ennen puolta yötä näimme bordercollien, jolla oli vilkkuva punainen valo pannassa. Pentu ihmetteli sitä kovasti. Bc meni parin metrin päästä tosi nätisti ohi, vain vilkaisi pentua. Ei ollu namia, mutta kyykistyin silittelemään Luksia.

Multa kysyttiin eilen miksi opetan ohitukset namilla. No, jos ihan tarkkoja ollaan, niin en mä ole vielä varsinaisia ohituksia ottanut. Kaikki koirakot on älynneet kiertää usean metrin päästä, ja Luksi yleensä vaan katselee perään, saattaa vähän tempoa kauemmas. Annan sen mennä jalkojen taakse ja melkeen oikeastaan ohjaankin sen sinne, jotta se oppisi jo alusta että kohtaamisissa minä olen etunenässä hoitamassa tilannetta. Aion opettaa sille taakse-käskyn mm. meidän luo ryntäävien irtokoirienkin takia. Se jää välillä myös tuijottamaan ohikulkevia ihmisiä, ja kun se sitten palaa mun luo, kehun ja usein palkkaan sen siitä. Pikkuhiljaa voisi yrittää alkaa syöttämään namia jo ohituksienkin aikana, opettaa sille oikeaa paikkaa mun vierellä. Se vaan on vielä sen verran jännittynyt että epäilen malttaako se välttämättä, ja olen antanut sen ihan rauhassa katsella kaikkea mitä se haluaa katsella. Jos se unohtuu kovin pitkäksi aikaa, lähden kävelemään ja kimitän sille "kipikipi", niin sitten se saa taas vaihteen päälle. :D

Niin, miksikö opetan namilla? En mä tiedä mitään muutakaan tapaa. Aion namittaa sen joka jumalan (koira)ohituksessa aina jonnekin murrosiän ohi, jotta sille tulee hyvin vahva toimintamalli. Sellasta epävirallista seuraamista, kävelee remmi löysällä mun vierellä, katsekontaktia en oo vielä päättänyt mutta luultavasti en tule vaatimaan. Sitten aletaan pikkuhiljaa vähentää namia ja myös vaatimaan. Edellisen kanssa tuudittauduin siihen, että kun se joskus muistaakseni 4kk iässä osasi ohittaa, se osaa sen aina... olis tarttenu jatkaa vielä monta kuukautta.

No, se siitä. Tänään herätys 6.45. Kiersimme oman korttelin, aikaa meni ehkä vartti. Ei mitään kummempaa onneksi, olin puolinukuksissa eikä ollut edes nameja mukana. Pennulle ruoka, söi kolmasosan. Yritin välttää kaikenlaista leikkimistä, jotta se pysyisi rauhallisena. Jäi kuitenkin pienesti piippaamaan kun lähdin 7.30 (piti käydä terveydenhoitajalla ennen tunnin alkua). Palasin vähän ennen kymmentä, pentu oli hiljaa eteisessä taas vastassa. Alkoi vinkua riemusta kun tulin, ja jos mulla olisi ollut suihkupullo käsillä, olisin varmaan ruikkinut. Sen verran kovaa se metelöi. Olin sitten vain täysin huomaamatta, tuijotin kattoon ja olin ihan hiljaa. Ulkona oli ihana auringonpaiste, joten vaihdoin vain housut edelleen vinkuvaa pentua huomaamatta, kävin viemässä kassini keittiön pöydälle, otin jauhelihaa mukaan, ja odottelin että rakki vaikenee. Sitten kutsun sen remmin laittoon ja lähdimme ulos tuohon lähempään puistoon kadun toiselle puolelle.

Puistossa viisi luoksetuloa. Kerran jäi vaan katsomaan kun kutsuin "Luksi", en ole varma eikö se kuullut sitä kunnolla vai mitä. Kutsuin uudestaan, tuli. Yritän olla kiljumatta sille keuhkojeni pohjasta, vaan yritän totuttaa sen ihan normaaliin, jopa aika hiljaiseen puheeseen. Kävelimme ihan hyvän tovin, tosin kotona kellosta katsoessani totesin että ei me oltu kun ehkä 20minuuttia. Käveltiin kuitenkin koko ajan, ei seisty yhtään paikoillaan. Pari kertaa pentu lähti pinkomaan lujaa, ja kun vilkaisin että missään suunnassa ei näy ketään, päästin liinan käsistäni ja tein täyskäännöksen. Ekalla kertaa se huomasi hyvin pian ja kääntyi takaisin. Kutsuin kun se oli tulossa ja palkkasin. Tokalla kertaa siinä oli just sopivasti rakennus, joten kun se lähti pinkomaan, juoksin rakennuksen kulman taakse. Ehdin vilkaista sen verran että se oli jo huomannut että menen muualle, ja siis näki mihin katosin. Tuli kuitenkin tuhatta ja sataa. Jauhelihaa nassuun. Se ei koskaan yritä yritä lähteä takaisin sinne mihin oli menossa, vaan saan sen aina hyvin mukaani mun suuntaan kun sanon vaan että mennääs sitten tonne.

Ulkoilun jälkeen sisällä naksulla 10 toistoa istumista. Mä opetan sille tahtomattani paikalla oloa. :P Se nimittäin ekalla kerralla länttää perseen alas, saa siitä naksun ja namin, ja sitten ei meinaa nousta vaikka miten houkuttelen. Siirryn yleensä pari askelta muualle jotta saan sen ylös ja uudestaan istumaan. Ei mikään tyhmä elukka, ihan ilmiselvästi se tajuaa mistä palkka tulee ja meinaa siis että miksi nousta ollenkaan kun istuessa sitä namia tulee. :D Se myös tarjoaa istumista muissa tilanteissa. Tullessaan se hyppi jatkuvasti päin, nyt tulee useammin istumaan ja katselee mua. Hyppii se kyllä edelleen, otin harjoitteluun alas-käskynkin. Vaikka tavoite onkin että mitään alas-käskyä ei käytetä, koska hyppiminen on aina ja kaikkialla ilman mitään käskyjä yksinkertaisen kielletty, poislukien (treenikentällä) leikkiminen.

Musta tuntuu että se tajuaa jo pois-käskyn! Käytän sitä kun siivoan rottahäkkiä tai vaihdan sen pissapapereita (ja pyyhkäisen samalla lattiaa). Tai sitten se on ihan vaan sattumaa... joka tapauksessa haluan että se poistuu vielä kauemmas, nyt se siirtyy vaan mun taakse tai pikkasen sivulle. No, eipähän silti ole ihan nenä kiinni siinä mitä teen, mutta sais kyllä häipyä sellaset pari metriä. Hyvä alku kuitenkin.

Naksuttelun jälkeen aloitimme "hampaat"-käskyn harjoittelun. Tämä on nyt sitten alkua sille "tee näyttely- ja eläinlääkärikopeloinneista yms tottisliike" -jutulle. Pentu pöydälle, kurkkasin sen korvaan, rapsuttelin ja toistelin hampaat-käskyä. Lopuksi nami ja pentu alas. Aion ensin opettaa sen olemaan aloillaan niin että saan katsottua sen hampaat itse, sitten otan jonkun perheenjäsenen ja aloitetaan sen kanssa alusta, eli ensin se vaan silittelee, sitten pikku hiljaa tutkii, lopulta katsoo ne hampaatkin mikä ehkä on vaikein osa. tässä vaiheessa varmaan alan myös yleistää muuallekin kun omaan kotiin itse ja kavereiden kopeloimana. Sitten koetan saada jonkun ihan vieraan käymään meillä ja taas sama kaava alusta.

Olin keittiössä, pentu hyppäsi päin rottahäkkiä. Mulla on sellainen äännähdys mikä toimii oikeastaan käytännössä "ei"-käskynä, eli merkkinä siitä että nyt teet väärin, lopeta heti kaikki. Pentu tottelee sitä ehkä 90% lahkeiden repimisessä. Jos ei, laitetaan tottelemaan. Ja en siis puutu jokaiseen lahkeen hamuamiseen, pääsääntöisesti yritän vaan olla huomaamatta tai ohjaan sen muualle, tavallisesti se ei kauaa viitsi. On kuitenkin hetkiä jolloin se menee aivan överiksi, ja olkoon muut mitä mieltä tahansa, mä en aio revittää vaatteitani sen leikeissä. Siinä menee siis raja, ja silloin kielletään ja pidetään huoli että pentu myös lopettaa. Niin, se siis hyppäsi päin häkkiä, ja äännähdin sille kieltomerkin. Ei reagoinut mitenkään. Toistin, ei mitään edelleenkään. Mulla oli kädessä se lenkillä mukana oleva muovinen pieni jauheliharasia, ehkä 5x5x2cm, ja pamautin sen lattiaa pitkin koiran jalkoihin (takajalkoihin, etujalathan oli vasten häkkiä). Pentu pelästyi niin että ulvahti ja säntäsi olkkariin, ja sieltä heti takas mun luo keittiöön. Sanoin sille että mitäs tosta ja kehuin hillitysti, ei siis vaikuttanut mitenkään pahasti järkyttyneeltä. Ehkä se oli vähän turhan kova rangaistus kuitenkin, ei olis tarttenut säikähtää niin että kiljahtaa, mutta toisaalta tää on yksi näitä harvoja meidän elämän ehdottomia juttuja. Sinne häkille ei hypitä ja piste, tulee vaikka selkään jos ei muuten mene perille. Henkilökohtaisesti pidän koirallekin mukavampana sellaista että tehdään muutamalla "julmalla" toistolla säännöt selviksi, ja sitten päästään jatkossa kehumaan nätistä käytöksestä, sen sijaan että jankutetaan viikko- tai kuukausikaupalla ja moititaan sitä koko ajan, eikä sekään enää varmaan tiedä että mikä nyt oli väärin ja onko edes mikään, kun ämmä vaan nalkuttaa ja nalkuttaa jatkuvasti mutta mikään ei kuitenkaan muutu.

Lentävän palkkarasian jälkeen tulin koneelle ja pentu kävi heti jalkoihin makaamaan. Ehkä se vähän järkyttyi siitä, olisin odottanut että se haluaa vielä leikkiä. No, tuskinpa se kuitenkaan näkee unia siitä että onpa ilkeä ämmä. ;) Olisin tosi iloinen jos toi nyt olis menny perille vaikka tällä keinolla.