Voi helvetti, tää sekosi taas ja pitkä teksti katosi!

Kahden maissa n. 20min ulkona. Korttelikierros, mutta aikaa meni siihen kun pentu ihmetteli bussipysäkillä seisovaa naista kasseineen ja läheistä taloa remppaavaa raksaäijää. Viitisen luoksetuloa, hienoja. Pentu pysähtyi samaan kohtaan missä se aiemmin haisteli ja kuopi maata pitkään, ja mistä lopulta kutsuin sen mukaani ja palkkasin namilla. Sen jälkeen se toisti saman toisessa kohdassa "kun ensin jään haitelemaan, kohta se kutsuu namille" -ilmeellä mua vilkuillen. Ajattelin nyt väistää ansan enkä kutsunutkaan pentua luokseni, vaan pyysin vaan että mentäiskö. Pentu singahti kiitolaukkaa mun suuntaan, se oli niin hieno reaktio mennään-käskyyn että en malttanut olla palkkaamatta namilla. Kohta mulla on koira joka pysähtyy jatkuvasti ja odottaa niin kauan että kutsun sitä namille...

Yhden luoksetulon yhteydessä pentu haukkasi sormet mennessään. Olin vasta kyykyssä avaamassa namirasiaa ja se puri kipeästi sormeen. Yleensä se ottaa tosi nätisti, joten olen alkanut olemaan jo vähän varomaton. Liian aikaista. :P Toruin sanallisesti sormeen tikkaamisesta mutta annoin kuitenkin namin luoksetulosta.

Sisällä vajaa 10 toistoa katsekontaktia. Piti ottaa kymmenen, mutta pentu aloitti ja toimi niin nopeasti etten ehtinyt muuta kuin naks->namia suuhun -> naks -> namia, ja siinä kiireessä vahingossa maksalaatikon muruset tarttuivat toisiinsa niin että syötin sille pari toisiinsa liimautuneena. Samapa tuo. Pentu tarjosi eka istumista, sitten katsoi maahan (tää on tullu siitä kosketusalustasta, ei siis oo hoksannu että alustaan katsominen on se pointti) ja saman tien mua. Ei silmiin, mutta naamaan kuitenkin. Se välttelee suoraa katsekontaktia muutenkin, kokee sen ilmeisen painostavana? En tiedä vielä riittääkö meille loppuelämäksi pelkkä naamaan katsominen, vai haluanko että kriteerinä on suoraan silmiin nakuttaminen. Erinomainen alku joka tapauksessa!

Puolen minuutin tauko kun hain viisi murusta lisää. Tääkin meni tosi hyvin, silkkaa nami-naks-tykitystä. :) Loistavaa!

Ruoka kongiin ja tyhjään maitopurkkiin. Annoin sille uuden luun muotoisen "kongin", sellanen musta kuminen ontto putki siis. Hammasluun pätkä sinne keskelle ja päiden blokkaaminen lampaanlihakekseillä joita pentu rakastaa. Tossa se nyt murisee lelulle, kun tyhmät namit ei tipahda vaikka pieni kuinka pontevasti komentaa! :D

Leikkimistä. Mies soitti ja tyhmänä menin lattialle istumaan ja leikitin pentua toisella kädellä samalla kun keskityin puhumaan. Puri pirun kovaa käteen, verta tulee. Se on alkanut viime päivinä puremaan leikkiessään tosi paljon aiempaa kovemmin ja nimenomaan ihan tietoisesti saattaa tähdätä käteen lelun sijaan. Olen yrittänyt olla huomaamatta. Vinkaisu ja paikalta poistuminen saa sen kyllä hetkeksi hämmentymään, mutta se jatkaa leikkiä itsekseen joten ei se mikään varsinainen rangaistus ole. Mä olen sitä mieltä, että tää jää kyllä itsestään pois kun koira aikuistuu, eikä siihen tarvii sen kummemmin puuttua. Verille saakka pureminen kuitenkin on jo liikaa läpi sormien katsottavaksi, eli pitää miettiä joku rangaistus ens kertaa varten. Tiukka kielto? Puren takaisin? Nappaan korvasta? Varmaan sitä kieltoa vois ekana kokeilla, ja jos joutuu fyysiselle linjalle, niin pitää huolen että pentu tajuaa että nyt on tosi kyseessä. Se kun ottaa pienet kuritukset aluksi vaan normaalia rajumpana leikkinä. :P

En muista kirjoitinko jo, mutta se on keksinyt myös että rappukäytävässä kannettaessa voi hyvin purra käsiä ja/tai naamaa. Vaikka miten kovaa, koska kädet on varattu kantamiseen eikä naamakaan pääse pakoon! Olen napannut sitä tiukasti huulesta kiinni ja ravistanut niin että lopettaa, ja siitä hillityt kehut. On se vähän vähentänyt sitä, mutta silti saa edelleen pelätä mm. neljänsadan silmälasien puolesta. Jos ei olis pelkoa että sitä sattuu, tipauttaisin sen varmaan tyynesti käsistäni alas. Se ei myöskään pidä ulos pääsyä vielä tässä iässä niin ihanana juttuna, että takas sisälle kääntyminen olis mikään rangaistus. Vanhempana ulkoilu varmaan on sisällä oloa huomattavasti kivempaa, ja sitten voikin käyttää ulospääsyä palkintona. Jos eteisessä ei olla kunnolla remmin laitossa, ovi ei aukea. Voishan sitä alkaa komentaa ja lähteä siihen pelleilyyn mukaan. Tai sitten vaan viileästi poistuu paikalta, riehu keskenäs, mennään ulos kun osaat olla nätisti. Sama rapussa: ilman lupaa ryntäämällä ja taluttajan kumoon kiskomalla ihminen, remmi ja sen perässä koira hilautuvat kaikki takas sisälle. Uus yritys vähän myöhemmin. Nää toimi edellisen kanssa loistavasti, ja ylipäänsä tykkään käyttää mahdollisimman paljon sellasta kuningatarasennetta. Minä en alennu karjumaan ja komentamaan, saati painisille, ja jos esim. se opetettu ja joka ikinen kerta vaadittava remmin laiton nätisti odottaminen ei onnistu, ei sitten. En minä viitsi yrittää käskeä istumaan, kieltämään hyppimistä ja niin edelleen. En vaan avaa ovea. Tarvittaessa riisun ulkovaatteet pois, palaan omiin hommiini ja ja jätän hölmistyneen riehuvan koiran tuijottamaan perääni "mikä v*ttu sille nyt tuli, mihin se menee, meidänhän piti mennä ulos?!" -ilmeellä. :D Sama vaikka ruuan kanssa, vaikka sen koiran saisi käskemällä aloilleen, en minä viitsi. Kokeilkoon mitä haluaa, kyllä mä jaksan odottaa. Pentu nyt saa kokeilla niin kauan että onnistuu, mutta aikuiselta, jo luvan odottamisen taatusti oppineelta koiralta en siedä montaa virheliikettä (käytännössä varastamisyritystä, se perse ei nouse maasta ilman lupaa!), vaan yksinkertaisesti ruokakuppi ei koskaan tule lattialle, vaan palaa kaappiin ja uusi yritys ehkä vartin päästä.