Helvetti että ottaa kupoliinse kitinä. Piip piip piip pii. Ehkä sillä on kova hätä. Ehkä ei. En tiedä. Joka tapauksessa raivostuttaa suunnattomasti ulko-ovella kitiseminen. Palkkion (= ulos pääsy) evääminen ei juuri ole auttanut. En viitsis alentua huutamaan ja vaatimaan sitä hiljaa olemista sitä kautta. Toisaalta vesisuihkukaan ei ole aina käsillä. Millä hitolla mä vaiennan sen? Meinasi jäädä tänään koko aamukusetus väliin. Herään 45min ennen kuin pitää lähteä ja koko aika tuhraantui siihen että piski ei saanut suutaan pidettyä kiinni, hyvä kun ehdin syödä aamiaista koiran kanssa pelleilyltä.

Vaikutti tosi nälkäiseltä, joten annoin sille kuitenkin aamuruuan. Ajattelin eka että en anna kun teen päivällä makkararuudun. Ja vielä mitä, se istui tooosi hitaasti (puutu tähänkin nyt heti: jos se perse ei mene parissa sekunnissa lattiaan, kuppi lähtee takas keittiöön. Se osaa jo, ala vaatia!) Söi ehkä viidesosan annoksestaan. :P Pitää hakea sille kokeeksi joku muu nappulasäkki jahka päätän mitä merkkiä ostan. En muista kirjoitinko jo aiemmin, mutta mulla on ollu välillä mielessä että onko toi ruoka kuitenkin sille sopimatonta.

1) sen turkki vois olla paremmassakin kunnossa, se on vähän kiilloton
2) sillä on  kuiva iho, ihmettelin eka että mitä helvetin matoja sen turkissa on (pieniä valkoisia hiutaleita), mutta olen aika varma että se on vaan kuivaa ihoa. Se rapsuttelee itseään jonkun verran. Meillä on kyllä aika kuivaa sisällä, voi johtua tästäkin.
3) sillä on välillä aivan järkyttäviä ilmavaivoja :P En ole yhdistänyt tätä mihinkään lisukkeeseen tai herkkuun, ei johdu ainakaan hapanmaitotuottesita tai oikeen mistään muustakaan.
4) se saattaa maata lattialla ja vinkua itsekseen. tai leikkiä ja vinkua. Joo, tää voi olla ihan vaan "juttelua", mutta tuli vaan mieleen että mistä mä tiedän nipisteleekö sen mahaa tms...
5) voi olla että kuvittelen jo ihan omiani, mutta sen ruokakuppikäyttäytymistä seuratessani mulla on välillä sellainen olo että se haluais syödä mutta se tekee pahaa.
6) kasvattajan ohjeiden mukaan nappulaa 1dl neljästi päivässä. Luksilta on vähennetty ruokintakerrat kahteen per päivä, koska se syö niin huonosti. Se saa kerrallaan reilun desin nappulaa ja ainakin toisella aterialla jää ihan reilusti syömättä. Miten se voi syödä niin paljon vähemmän, alle puolet siitä mitä pitäisi?
7) se paskoo paljon. Niin kai pennut yleensä tekee, on ihan tavallista että tavaraa tulee 3-6 kertaa päivässä? Tää nyt ei välttämättä ole oire yhtään mistään sopimattomasta ruuasta.
8) listataan nyt sitten kaikki... eli se korvan raapiminen ja ravistelu. Eläinlääkäri katsoi rokotuksien yhteydessä että ei siellä mitään näkynyt, ja että "pentu voi vaan harjoitella raapimista ja ravistelua ilman mitään oikeaa syytä". Enpä tiedä. Jos ne korvatkin kutisee? Klassinen oire sopimattomasta ruuasta.

Ei se maksa paljoa ostaa pientä säkkiä jotain uutta ruokaa. Haluan kokeilla syökö se paremmalla halulla jotain muuta merkkiä. Tai sitten on toki mahdollista, että ruokin sitä vaan liikaa eikä sillä yksinkertaisesti mahdu mahaan enempää sapuskaa... liikaa treeninameja ja silleen.

Mudit on yleensä pikkuvanhoja ja ehdottoman ei-sanan opettaminen tahtoo unohtua söpön pennun kanssa. Jotain tällaista taitaa olla Terhin sivuilla. Huomasinpa saman itsekin juuri tänään. Vitutti se kitisevä pentu niin että halusin sen hetkeksi portin toiselle puolelle, jotta saan olla rauhassa ja laskea vitutuskäyrääni. Se tajuaa aika hyvin kun osoittaa kädellä, että katos tossa maassa on nami, tai että menepä tonne päin. Näytin sille sormella että mees tosta oviaukosta toiselle puolen jotta saan aidan kiinni. Pentu perääntyy mun taakse ja on niin reppanaa, ja kas kunnon "NYT PERKELE MENE SINNE!" -karjaisulla ne aivosolut alkoi heti toimia ja pentu alkoi taas tajuta mitä sanottiin. :P Se tekee tota samaa pois-käskyn kanssa, vetää korvat linttaan ja on niin pientä ja sievää ja "et sä voi suuttua mulle tai edes ajaa mua pois kun oon nääääin kiltti. Eihän tarvii mennä?". En jaksa uskoa että se nöyristelisi siksi että ei tiedä mitä vaaditaan, koska en aluksi ole ollenkaan vihainen. Sen kyllä uskon, että jos ihminen on raivoissaan ja komentaa jotain mitä koira ei osaa, piski saattaa esittää kaikki rauhoittavat signaalit, just noita korvat linttaan ja kyyryyn -juttuja. Toisaalta en mä usko että koira osaa varsinaisesti huijatakaan, mutta musta Luksi kuitenkin niin selvästi "yrittää kusettaa". Toivottavasti en ole täysin hakoteillä. Joka tapauksessa tänään kunnon perkele sai piskin heti ymmärtämään, että lopeta se turha nöyristely ja tee niin kuin sanotaan. Tuskin se sitä sattumalta keksi "mamma vaatii tuimana jotain enkä tiedä mitä, mitä teen, apua, kokeilisko mennä tonne" -tavalla...

11.50-12.20 ulkona. Löysin hiekkakuopan ihan kulmiltamme, aivan täydellinen monttu koiran juoksuttamiseen! Pentua en meinaa siellä kauhean usein käyttää, se on varmaan turhan rankkaa liikuntaa juosta jyrkkiä mäkiä pehmeässä upottavassa hiekassa, mutta isompana sitten säännöllisemmin. Oltiin siellä nyt kuitenkin parikymmentä minsaa, pentu juoksi ihan kauheasti. Parit luoksetulotreenit samalla. Se irtoaa aukealla alueella aika kauas, pitää alkaa harjoittelemaan odota-käskyä ja kadota aina jos se irtoaa yhtään liian kauas. Kerran meninkin piiloon kun se paineli aivan liian kovaa. Hyvin palasi heti etsimään, tällä kertaa löysikin mut itse.

Sillä varmaan oli kauhea nälkä kunnon spurttailun ja aamun paaston jälkeen, joten tein n. 30x40cm makkararuudun (nappulaa). Pentu pylvääseen kiinni, tallomaan maata ja kylvämään nappulaa. Kun menin hakemaan sitä, se kiskoi remmi tiukalla ruutuun ja vinkui mennessään, eli selkeästi tiesi mitä tapahtuu ja into oli kova! :) Pentu keskittyy ruutuun, olen sen takana puolen metrin päässä kyykyssä ja ihailen suoritusta. Kunnes metsästä tupsahtaa siihen nurtsialueelle joidenkin metrien päähän meistä partacollie ja mummo. Voi v*ttu, miksei sitä ikinä saa sanaa suustaan silloin kun pitäisi?! Mummo alkaa lässyttää collielle että kato mikä ihana pentu. Luksi tuijottaa niitä, mua alkaa taas raivostuttaa ja tekee mieli karjua että menkää v*ttuun siitä kyttäämästä. Mummo lässyttää koiralleen edelleen, että kato, ne taitaa treenata jotain, onpa ihana pentu, mitähän ne tekee, onpas söpö, ei se varmaan leiki sun kaa kun se tekee jotain muuta. Mulkaisen pahasti, tökkään koomaan vaipunutta Luksia ja näytän ruutua ja se palaa ihan nätisti hommiin, mutta ei malta keskittyä vaan vilkuilee aina välillä partista ja mummoa. Käännän selän toiselle koirakolle ja just kun ajattelen että vittu eikö se jo tajua** ja olen tiuskaisemassa collielleen lässyttävälle "ne harjoittelee vissiin jotain" -mummolle että joo todella, aivan oikein, voitteko jatkaa matkaanne siitä kyttäämästä kun näette aivan hyvin että ei kaivata seuraanne, ne alkaa laahustaa eteenpäin. Tai mummo laahustaa, collie ei halua kävellä ja eihän se täti saa siihen piskiin liikettä. Minkä helvetin takia ihmiset ottaa koiran jota ne ei saa hallittua? Monella tää on ian asenteesta kiinni, iso mies ei saa jotain spanielia muka liikkeelle. "Tää haluaa maata tässä keskellä katua eikä nouse vaikka tekisin mitä". No vittu hilaa sitä viisi metriä remmissä perässäsi niin jo löytyy jalat taas! Aaaargh!

** tästä tapellaan säännöllisesti nettipalstoilla. Toiset on sitä mieltä pitää itse avata suunsa ja sanoa oma-alotteisesti tyyliin kaikille vastaantulijoille että älä koske, ei haluta moikata, mennään vaan ohi. Toiset taas ajattelee, että jos ottaa koiran, niin sen kanssa joutuu opettelemaan eleiden lukemista ja sanatonta viestintää, ja vois aloittaa vaikka siitä että opettelee oman lajinsa eleet. Eli kun vastaantuleva ihminen lyhentää koiransa remmiä, menee ehkä vähän sivuun, ottaa kontaktin koiraansa, kenties sanoo kuuluvasti omalleen "OHI", kävelee reipasta vauhtia ja katsoo koiraansa, maahan tai minne tahansa muualle paitsi vastaantulevaan koirakkoon, NE EI HALUA MOIKATA. Älä helvetissä päästä rakkiasi toisten luo, jos omistaja näin selvin elein ilmaisee omat aikeensa. Jos et osaa lukea toisen ihmisen sanatonta viestintää, KYSY siltä että saako päästää oman koiran moikkaamaan. ÄLÄ vain tunge iholle, tai jos olet niin tumpelo että tunget, niin älä helvetissä ihmettele jos saat kunnon kirosanaryöpyn tai pahimmassa tapauksessa koiraasi esimerkiksi potkaistaan!

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että mä olisin voinu ihan nätisti huutaa sille mummolle, että voitteko jatkaa matkaa kun meillä tosiaan on harjoitus kesken. En huutanut, koska
a) olin niin vihainen että en olis pystyny sanomaan nätisti :P
b) se olis hyvin luultavasti kysyny että mitä mä treenaan, täällä päin kun kaikki on kauheita lörppöjä...

No joo, osin oma moka. Lopulta kun se muija ei saanut piskiänsä liikkeelle, mä keräsin kamani ja poistuin omani kanssa. Kai se collie hinasi mummon perässään ja tyhjensi meidän makkararuudun. Aivan sama. En mä ole vihainen siitä että Luksin treeni meni pilalle. Häiriö oli tässä vaiheessa liian suuri, ei se oo hyvä asia, mutta toisaalta kerta nyt ei tee peruuttamatonta tuhoa. Noudatetaan edelleen samaa kaavaa: häiriöstä huolimatta se sun ruoka on siinä, ota tai jätä. Mun tehtävä on vahtia että onnistumisia tulee selvästi enemmän kuin epäonnistumisia, mutta tää kerta nyt oli mikä oli, nou problem.

Sen sijaan olen raivoissani siitä miten tyhmiä ihmiset on.

Kotona viisi perusasentoa "imuttamalla". Neljännellä tarjosi vinoa (en tietenkään palkannu siitä), muut tosi hyviä. :) Sitten takas kouluun. 15.30 kusetus, kotiin tullessani näin naapurin lapparin meidän kadulla ja päätin että mennään pennun kanssa toiselle poikkikadulle, en todellakaan jaksa tavata sitä muijaa heti aamuisen mummon jälkeen. Eikö ne kohta ole siellä, en tiedä näkikö se mun tulevan koulusta ja arvasi että vien pennun heti kuselle, tai seurasiko ne ylipäänsä mua ja sattui muuten vaan tulemaan samaan suuntaan. Ajattelin että kierretään meidän talo, mutta kun näin ne siellä tien päässä, livahdettiin omaan pihaan ennen kuin ehdittiin kohdata. :P Luksi oli ihan ok, en tiedä huomasko se edes niitä, mutta tuskin sille tuli yhtään "apua, me livahdettiin varmasti noita karkuun" -oloa. Meidän pihassa oli väkeä ja sillä riitti ihmeteltävää niissä. :D

Huoh. Otetaan vastaan vinkkejä miten kiltti tossukka, joka kiehuu salaa raivosta ja avautuu jälkeen päin nettiin muttei saa itse tilanteessa sanaa suustaan -tyyppinen ihminen hoitaa nää tilanteet. Eli miten sanoa nätisti esimerkiksi naapuruston koirakoille että ME EI HALUTA MOIKATA? Mielellään kuitenkin sen verran tuimasti, että menee kerrasta perille ja että ne vielä levittää sanaa. Ettei mun tarvii valistaa jokaista itse! "hei tiedätkö, se mudin omistaja on ihan ihme tyyppi, se ei sitten halua moikata ketään, että tiedätte tekin varoa sitä. Mitähän bättrefolkkia sekin luulee olevansa..." ;)

Kohta tekemään uusi makkararuutu.

---

Päivitys 17.45: makkararuutu, kokoa n. 30x40cm, puiston rakennusten pihassa. Pentu taas tempoo lyhtypylväässä kovasti. Syö aluksi hyvin, sitten lopettaa ja harhautuu parin metrin päähän. Liina loppuu, en sano mitään, pentu palaa itse ruutuun ja syö vielä vähän. Teen liian pieniä ruutuja ja niissä on suhteessa liikaa ruokaa, nyt vasta tajusin. Sen ei tarvii edes etsiä, se vaan kauhoo suuhunsa. Vois tehdä ihan metri kertaa metri -ruudun ens kerralla. Mulla oli rasiassa koko desi eli sen annos, laitoin siitä ehkä 3/4 ruutuun ja pentu söi niistä puolet. Eli alle puoli desiä... mutta eipä tule iltaruokaa enää tänäänkään. Huomenna olen aamulla 8-10 tunnilla eli päästään tekemään seuraava ruutu vasta kymmenen jälkeen. Olkoon syömättä siihen saakka, otan siltä yöksi luunkin pois.

Kotiin tullessa (olin vaan hupparissa eli ei oltu kauaa) joku naapuri seisoo taas kadulla, alkaa jotain maiskuttelemaan siellä. Vitutuskäyrä pompsahtaa taivaisiin, pentu on ihan ihmeissään ja katselee sinne, ei tiedä mitä tekis. Kävelen vaan omaan pihaan katsomatta edes kuka siellä on. Pentu ei arastele, olis kai halunnu mennä katsomaan, en huomannu että se jäi taakseni ja sai siis kiskaisun remmistä kun harpoin vaan kotiin. :P Vituttaa ihan helvetisti että koskaan rupesin juttusille naapureiden kanssa. Minä, epäsosiaalinen 'ylpeä' paskiainen en todellakaan halua joka jumalan kerta jäädä juttelemaan kenenkään kanssa yhtään mistään. Koiran kanssa tai ilman koiraa. Vaan miten ihmeessä niille sanotaan nätisti, että kiitos mutta ei kiitos, saanko olla rauhassa?

Haluan muuttaa helvettiin täältä.