Puoli yhdeksän tajusin, että kauppaan on mentävä vielä tänä iltana, jääkaapissa on vain valo, maksalaatikkoa ja munuaisia. Mitähän mä niistä söisin. Ajattelin että kusetan pennun pikaisesti, heitän sen sisään, käyn kaupassa, vaihdan taas ostokset koiraan ja lähdetään lenkille. Olin käyttänyt sen kuudelta pikakusella eli sillä varmasti alkoi olla jo hätä. Sepä vaan piippasi aivan helvetisti, joten totesin että ei sitten, sä jäätkin sisään, ja painelin sinne kauppaan.

Vartin kuluttua uusi yritys, heitin tosiaan ostokseni sisälle ja olin lähdössä koiran kanssa ulos. Kitisee, vinkuu, ulvahtelee. Jooei, ei mennä. Ovi kiinni, minuutiksi rappukäytävään, paluu takaisin. Uusi yritys. Tällä kertaa saan sille jo remmin (panta oli kaulassa valmiiksi) ja ovi on auki ja pentu istuu ja odottaa lupaa. PIIP PIIIIIIIP PIII PII PII PIIIIIIIPPIPIPPIIP! Yritin pari kertaa suhista "shhh", millä se yleensä hiljenee edes vähän, ei mitään vaikutusta. Totesin että pasko sisään sitten (arvasin että sillä on kauhea hätä ja ainakin osa kitinästä johtui siitä), jätin sen remmi kaulassa eteiseen ja lähdin taas ulos. Tällä kertaa kävin putsaamassa auton lumesta, olikin aika hyvät kerrokset. Ovi ei meinannu eka aueta lainkaan, ja sitten ainaki sitä runkattuani sain sen auto muttei meinannu mennä enää kiinni, argh! Meni varmaan vartti. Takas sisälle ja kolmas yritys. Ei tuu mitään, mulla repeää polla justiinsa, joten jätin sen vaan eteiseen ja kävin kävelemässä viisi minsaa yksinäni. Rauhotuin ja tein suunnitelman, tää saisi olla vika kerta ja jos ei onnistu, me ei mennä tänään enää ulos.

Otin käsiini suihkupullon, naksun ja pari frolic-murusta. Suunnitelma: ota pentu perusasentoon sivulle. Ruiskauta joka ainoasta "nyt se näyttää siltä että saattaa piipata" -eleestä. Naksauta kun on hiljaa ja anna namia. Tuumasta toimeen: astuin jalalla remmille (=jos meinaa livistää ovesta, saan estettyä), avasin oven, vihjasin että mulla olis vasemmassa kädessä namia (tietää tulla siitä jo sivulle). Pentu hypähti sivulle, sai (naksautuksen? ja) namin, "ole hyvä"- lupa ennen kun ehti sanoa mitään. Vesipullo kädestä veks ja piskin perässä ovesta ulos! Wuhuu, me tehtiin se, hiljainen lähtö!

Ja heti sekunnin päästä siinä välitasolla se sitten alkoi. PIIP PII! En antanu lisää remmiä, odotin että se palaa mun luo ylös, otin sen taas perusasentoon, palkkasin kun oli sen sekunnin hiljaa ja rynnättiin ulos. Huh.

Lenkillä oli kivaa, käveltiin ihan uuteen paikkaan :) Yhdessä kohtaa toisella puolella katua tais olla ohitusharkat menossa, koira yritti murista meille mutta omistaja puuttui siihen. Ne käveli siinä edestakas tietä pitkin ja lähti "seuraamaan" meitä, siis siellä tien toisella puolella, käveltiin "vierekkäin". Se oli kyllä sellanen tavallista leveämpi katu, kaistat puolitoistakertaisia. No ei se mitään, aika hyvä juttu oikeastaan! Luksi oli ensin vähän epävarmana toisen pörinäyrityksistä, mutta sanoin sille vaan että anna olla. Palkkasin sen monen monta kertaa namilla, itse asiassa se oli melkeen "seuraamista". Mulla vasemmassa kädessä nami mitä se tavoitteli mun vierellä. Ei vilkuillut toista koiraa lainkaan! Mentiin noin varmaan 20 metriä metriä, siis toki se sai namin aina n. metrin-kahden välein ja otin sitten uuden taskusta. Sitten aloin hidastelemaan ja odotin että toinen koirakko ehtii kauemmas edelle, tehtiin 90 asteen kulma ja mentiin sen niiden puolen yli toiseen suuntaan. Tajuaako tosta mitään? No ihan sama. :D

Tallailtiin siis ihan uusia katuja, ihana hiljainen lumisade ja hyvä mieli täydellisestä ohitustreenistä. Juttelin äijän kanssa osan aikaa puhelimessa, itse asiassa vielä silloin kun n. 10m päähän meidän edelle tulla tupsahti mies ja chihuahua tms "rotta". Luksi oli ihan ihmeissään, katseli taas mua sillä hassulla "mamii, MIKÄ ufo toi on, mitä mä teen?!" ilmeellä mitä hevoset ja jänis on kanssa aiheuttaneet. Puhuin edelleen puhelimessa, tallasin pennun liinalle (oli se mun kädessä kyllä, oltiin siis ihan kadulla, mutta astuin niin että sillä oli vaan n. metri vapaata hihnaa ettei se ryntää koko 4m liinan mitallista mihinkään suuntaan), kaivoin maksalaatikkorasian taskusta ja käsien puutteessa totesin että syököön kaiken, en pysty nyt syöttämään sitä. Olishan sen puhelunkin voinu lopettaa... :D Tiputin siis rasian maahan ja se ahmi sitä ja katseli chihua. Ei tainnu koiraksi tunnistaa, mutta samapa se mitä Luksi siitä ajatteli, hyvä harkka sikäli että oli mikä tahansa, sinne ei mennä. Ne tomppelit jäi sinne tielle jumittamaan ja ilmeisesti kyyläämään meitä, mutta jatkoin juttua puhelimessa, kyykistyin pennun viereen ja yritin elekielelläni kertoa, että ei, me ei tulla sinne päin ennen ku jatkatte matkaanne. Lopulta ne sitten sai itsensä liikkeelle ja mekin alettiin tehdä lähtöä.

Kotikadulla oli joku vehje auraamassa jalkakäytäviä, eri puolella katua kuin missä me käveltiin. Luksia jännitti se kolina, ja tein taas niin että "seurautin" sitä namilla jo hyvissä ajoin ja vähän matkaa koneen ohi. Hienosti meni.

Tehtiin pitkin matkaa ohitusten yhteydessä ja muutenkin ehkä yhteensä 10 perusasentoa. Kerran tarjosi väljää, en huolinu. Muuten tosi hyviä.
 
Oltiin yhteensä 45min ja oli siis kivaa. :) Sain uutta puhtia tohon uloslähtöjuttuun, eli
1) vie se useammin ulos. me käydään arkisin enää 4-5kertaa päivässä ulkona! aamulla ennen ku lähden kouluun, mahdollisesti lounastauollani, iltapäivällä kun tulen koulusta, ehkä kerran pikapikakusella 18 kieppeillä, ja sit iltalenkillä 21-22 aikoihin. Se kusee monta kertaa päivän aikana sisään. No, tää on ollu poikkeusviikko sikäli että mulla on ollu kauheesti koulutöitä, nökötän koneella/pöydän ääressä tekemässä tehtäviäni enkä edes tajua että neljä tuntia on kulunut enkä ole liikahtanutkaan. Ensi viikkokin tulee olemaan yhtä tiukka, mutta sit taas pitäis vähän helpottaa. Ei nyt niin kiire kuitenkaan ole ettenkö vois viedä sitä 1-1,5h välein talon nurkalle tarpeilleen. Siinä menee kaksi minuuttia tai jotain. Ei ainakaan tarttis kitistä paskahätäänsä. :/
2) ota se perusasentoon namin avulla, anna nami, toistaiseksi vapauta välittömästi. Tavoitteena se ettei se yksinkertaisesti ehdi piipata. Pikku hiljaa sitten joskus ala pidentää sivulle tulemisen ja vapautuksen välistä aikaa, anna vaikka kaksi namia sekunnin välein ja vapauta vasta sitten. Sitten kun se oikeesti osaa tulla käskystä (ilman namia) sivulle, ala pyytää se siihen ennen kuin puen takkia. Tai vaihda siinä vaiheessa kuviot niin, että koira kokonaan pois eteisestä kun puetaan, ja se pyydetään vasta vikana sivulle missä pannaan remmi ja mistä sit lähdetään ulos. Toi vois olla hyvä, ei sen tartte pyöriä jaloissa ja olla tiellä kun ihmiset yrittää pukea.
3) sama rappukäytävässä. Älä anna sille pitkää remmiä, älä päästä sinne välitasoille huutamaan. Älä vie sitä ulos sellasiin aikoihin kun nolottaa että koko rappu kohta herää kun koira kiljuu :P Pysy rauhallisena. Yritä pitää mielessä, että koira saa mut liikkumaan vaan kun se on hiljaa, heti kun kuuluu pihahduskin, mä jähmetyn. Ja se remmi kireälle niin sekään ei pääse minnekään jos mä en liiku. Ota ehkä naksu avuksi, sillä on helpompi (=vähemmän vaikea. se piippaa niin nopeasti että pelkään että naksautan väärälle hetkellä) merkata ne hiljaiset hetket.

Sisällä.. tehtiinköhän me jotain? Alkuillasta ainakin naksuttelin ja heittelin sille nameja, n. 20 palasta. Nyt ei taidettu ottaa mitään, se sai etsiä nappulansa taas lattialta sillä aikaa kun olin suihkussa. Rotat sai maksalaatikon loput ja pentu maksalaatikon foliorasian nuoltavaksi. Niin joo, jossain vaiheessa tätä kirjoittaessani se kävi taas riehumassa häkillä, karjaisin kunnolla, tuli mun luokse nöyristelemään ja totesin vaan että älä jaksa, en tykkää tosta yhtään. Sen jälkeen kävi kyllä keittiössä, mutta ei härkkiny elukoita enää. Kuinkahan monta kertaa tästä pitää sanoa? Jos ei lähipäivinä ota sipuleita heittelemällä ja karjumalla oppia onkeensa, käyn pölläyttämässä sen omin kätösin niin että ei tuu enää koskaan mieleenkään härkkiä rottia. :P Tää on yksi niistä asioista joiden kohdalla mun pinna on olemattoman lyhyt. Kun ne pienet eläimet ei yksinkertaisesti kestä kovin montaa virhettä ja salli montaa koulutustilannetta. Lupaan ja vannon että viimeistään joululomalla alan pitää niitä samassa huoneessa irti, ja siihen mennessä teen pennulle selväksi sipulein tai omin käsin että niiden kanssa EI LEIKITÄ - piste.