Parikymmentä minsaa puistossa. Parit perusasennot kun se niin kovasti sitä tarjosi. Vaikka tän piti olla tauolla... pari luoksetuloa, tosin se taas oli niin iholla että ei ollu etäisyyttä kun huimat pari metriä. Se yksi ilta tapahtunut "karkaaminen" ei sitten näemmä ole tullut tavaksi, tänään oli todella ongelmia saada se irtautumaan. Ei lähteny puistossakaan juoksemaan, ei millään. Hangessa se tykkää kahlata, saattaa joskus kävellä tien vieressä huvikseen 30cm lumessa auratun tien sijaan, mutta kun mä kävelen hangessa, piski tulee hyvin usein mun takana mun jälkiä pitkin. Herran pelkoa? Nääh, enpä usko, kyllä se sujuvasti mut ohittaakin. En tiedä miksi se joissain toisissa tilanteissa haluaa nuohota kinoksia ja joskus taas tulla mun luomalla uralla. Ihan sama. :D

Olin taas oikein innokkaalla treenituulella, toivoin että nähdään jänis tai ainakin toinen koira. Pari ihmistä tuli vastaan, en ottanu pentua kiinni (=liinasta kiinni. Sen irtiolo on siis liina perässä irtiolemista AINA ellen toisin mainitse, eli käytännössä metsälenkillä) vaikka ohitettiin parin metrin säteellä. Hienosti siirty "mennään reunaan" -kehotuksella mun kanssa vähän syrjään ja viis veisasi ihmisistä. Hemmetti kun itse vaan muistais sanoa "reunaan", lyhyesti ja ytimekkäästi, ei mitään kolmen neljän sanan lauseita. Mennääs me vähän tohon reunaan. Jessus, ei se suomea ymmärrä, opeta sille niitä sanoja ja lakkaa lässyttämästä!

Riehuttiin ja juostiin ja lopuksi nähtiin koira. Tultiin t-risteyksestä, siinä oli lumivallia sen verran että Luksi ei vielä nähny sitä. Otin pennun kiinni. Ihan kun se nyt koiran luo karkaisi, paaaljon todennäköisemmin pelästyisi sitä ja lähtisi karkuun! Se oli tulossa meitä kohti vissiin n. 10m päässä, mutta käänty kun näki meidät, eli pois päin ne sitten kuitenkin meni. Olin just palkannu Luksin sivulle tulosta maksalaatikolla ja se pompotti ja härkki ja kerjäsi lisää. Taisi huomata toisen koiran sen verran että vilkaisi sitä, mutta maksalaatikko kiinnosti sata kertaa enemmän. Höh. Just kun mä olisin toivonu kunnon lähiohitusta! Mälsää.

Sisällä treenattiin pitkästä aikaa olkkarissa, rotat on keittiössä vapaana. 10x kosketuskeppi, ihan ok, tosin jäätyi taas kesken kaiken ja istui pari sekuntia mua tuijottaen. Vai tapahtuikohan toi vasta laatikon kanssa? Joka tapauksessa myös 10x laatikkoa, ja nää oli aika... haahuiluja. Se kävi välillä kiskasemassa peittoansa ja jotenkin etsi vissiin noutokapulaa. Naksautusten väliä tuli useita sekunteja. Pari kertaa se tyrkkäsi lootaa taas tassulla, lopuksi kuitenkin hädin tuskin vilkaisi sitä. Lisää reeniä vaan.

Sitten heittelin sille reilu 10 murua niin, että naks -> laskin yhteen -> namin heitto. Paria se ei meinannut löytää ja annoin kädestä toisen, jotta varmasti sai jotain "maksuksi". Toiset ~10kpl otin tuolille, kielsin koskemasta niihin, ja syötin niitä siitä sille ihan muuten vaan. Naks, pieni tauko, nami. Mun on vaikea muistaa pitää tota taukoa, pitää nyt ihan tietoisesti treenata sitä. Tällä viikolla naks -> 1s -> nami. Vaikka sata toistoa kymmenen erissä parin päivän aikana. Sitten 2s, 1s, 3s, 1s, 4s, 1s... tai jotain. Yritetään nyt kuitenkin kasvattaa tota aikaväliä ainakin sinne viiteen sekuntiin ihan tietoisesti.

Iltaruuan puolet heitin lattialle, loput saa kohta kupista. Keittelen rotille riisiä ja pentu saa siitä vähän kanssa. Sit nukkumaan. Taas. Jotenkin nää päivät tuntuu niin samanlaisilta, pitäsköhän käydä välillä sen kanssa jossain uudessa paikassa. Keskustassa. Autolla jossain. Paitsi että bensa on vähissä ja mulla ei ole rahaa, joten en hirveesti raaski ajella. Menin vielä ilmoittamaan sen rotan lauantain näyttelyyn 80km päähän. Ajattelin että en vie pentua tällä viikolla muualle. Yleensä ollaan käyty vissiin se 2 kertaa viikossa metsälenkillä, mutta nyt tulee vaan toi yks reissu. Vois joku päivä ihan asiakseen ajaa sen kanssa bussilla keskustaan, pyöriä siellä ja tulla sit kävellen takas. Tosin on vaan vähän tyhmää kun on jo niin kylmä, niin ei se kauaa tarkene missään juna-asemalla seistä ihmettelemässä. Talvipentujen huonoja puolia...

--

Ai niin, tossa alkuillasta se koetti taas haukahtaa rappukäytävän äänille. Nyt mäkin kuulin, ihan tavallinen kolahdus. Tiukkasin jotain "mitä sä teet?!" ja se siirtyi häntää heiluttaen mun jalkoihin, ja oli hiljaa. Joo, en taaskaan älynny sanoa suoraan että HILJAA. Mä otin pöydällä olleen vesikannun käsiini ja lässytin sille, että haukahdapa uudestaan niin tiputan tän kannun vesineen sun niskaan. Ei piru haukahtanut. :D Sen jälkeen ei taas reagoinut enää ääniin. Eli kyllä se nyt taitaa jo noinkin pienenä kokeilla aloittaa! Jos jollain on hyviä vinkkejä tai jos teen jotain tyhmästi (esim. kannattais kieltää tomerammin?), niin saa sanoa!

--

Ai niin, osa 2: mä sanoin sille ulkona parikin kertaa "loppu" kun olin kerran palkannu sen, ja se kummallakin kertaa jätti nuohoamiset sikseen! Alkaiskohan se mennä jo perille. :) Aika pian se kyllä tuli uudestaan tarjoamaan "josko nyt", mutta selkeesti meni monen metrin päähän ja haisteli vähän aikaa jotain ja irtosi siitä namille haisevasta kädestä. Muista vaan käyttää tätä itse loogisesti, niin eiköhän se siitä.