Heräsin (nousin) 11 maissa, olipa ihanaa nukkua univelat pois! Ulkona ihana kirpeä, aurinkoinen pakkaspäivä. Pentu oli pissannut juuri paperille, joten arvelin että sillä ei ole kiire ulos. Ehdin siis kiskaista vähän aamiaista, jotta jaksan lähteä pitemmälle lenkille. Uloslähtö onnistui hyvin, syöttelin sille nameja kyykyssä, laitoin välissä pannan, syöttelin taas nameja ja sitten vaan menoksi. Tärkeää on se että mulla on avaimet yms kaikki taskussa, ja nousen vaan ylös ja astun ulos enkä jää enää etsimään ja tarkistamaan onko kaikki mukana.

Käveltiin reilu puoli tuntia, remmilenkki siis, taas osin uusia maisemia. Takas tultiin ton lähipuiston kautta ja se sai vielä juosta vähän aikaa irti, jättää ne hepulit tänne ettei ne tuu sisällä. Ei juossu, yritin kyllä yllyttää mutta kuhnasi vaan jaloissa. :P Otettiin sitten reilu 5 kertaa perusasentoa siten, että ohjasin sen sivulle, annoin namin, imutin uudella namilla yhden tai kaksi askelta eteenpäin eli se käveli siis just oikeassa seuraamispaikassa namia tavoitellen, pysähdyin ja pentukin tajusi aina istua! Yhden kerran se oli (istui) vähän turhan edessä, muuten tosi hyviä! :) Ei raapinut kättä eikä huitonut etujaloilla ollenkaan. Tässä vaiheessa varmaan olis tärkeetä ottaa vapautuskäsky mukaan, eli vikan jälkeen selkeästi kertoa että nyt loppui. Vaan olisko se nyt sitten se tuttu "ole hyvä", "vapaa", "loppu" vai mikä? Koirankouluttamisen yksi vaikeimpia juttuja on keksiä sopivat käskysanat. :P Tarpeeksi loogisia että itse muistaa ne, ei maailman yleisimpiä ettei kaikki tutut (ja itsekin) hoe niitä vahingossa ihan turhaan. Huoh.

Sisällä se toi mulle eteiseen lelun kun olin vasta kiskomassa töppösiä jaloistani, ja kun mulla oli ulkoa jääneitä nameja siinä hollilla, leikittiin ja otettiin samalla 3x irroitus. Hyvin irroitti vaikka ei taatusti tienny, että mulla on nameja, ei siis ollu nähny kun laitan niitä valmiiksi tai kerään käteeni niin ku yleensä treenihetkinä.

Siirryttiin eteisestä keittiöön, 10x kosketuskeppiä (jumitti välissä ja tarjosi tosi hyvää monen sekunnin katsekontaktia, en kuitenkaan palkannu siitä, en tiedä olisko kannattanu? Voiko vaihtaa lennossa? Muuten kosketukset hyviä.), minuutin tauko, 10x maahan, ja taas leikkiä kun se tarjosi leluaan. Sitten vielä otin sen syliin ja leikkasin neljä kynttä + katsoin hampaat. Sai pakastetun kongin (luun muotoinen pitkula), jota on nyt jäystänyt ihan oikeasti 45min. Yleensä se saa noi pakastetut ja muutkin herkut aina kun lähden pois enkä näe miten se niiden kanssa touhuaa. En oo tajunnu että siinä menee noin kauan, ja mikä parasta, se todella jaksaa pakertaa noin pitkään sen kanssa! Toi luun muotoinen on varmasti vaikeampi kuin tavallinen kongi, tossa se ei yllä sinne keskelle kummastakaan päästä ja mössön sulaminen kestää varmasti kauemmin kun lämmin kieli ei yllä lipomaan. Sit kun se on tarpeeks sulanutta, se kyllä jotenkin saa sen sieltä pois. Tai on saanu silloin kun en ole pakastanut, tää on eka kerta kun se saa ton jäädytettynä.

Ruokarauhasta taas: Se on vähän väliä kantanut sen kongin mulle ja vinkuu. Auta, täältä ei tuu mitään. Olen välillä kehunut ja kannustanut jatkamaan, välillä olen auttanut ja kaivanut sille sormella maistiaiset mössöstä. Se kantaa sen myös vähän väliä pedilleen, sieltä mun jalkoihin, ja taas kohta takas pedilleen. Mulla ei oo sukkia ja istun niin että toinen jalka on toisen päällä, siis toinen jalkaterä on lattiasta koholla. Tajuutteko? :D Niin ku ihmiset nyt yleensä istuu, kun ne nostaa toisen jalan toisen päälle ristiin. Se laskee sen jääkylmän kongin tohon mun koholla olevalle jalalle. :D Iiih! Sit se välillä nuolee mun varpaita ja kun alan hihittää ääneen, tunnen kuinka sen häntä alkaa hakata. On meillä huvit. Mutta joo, pointti oli se että vaikea antaa koiralle ruokarauhaa kun se itse kantaa sen ruuan mun jalkoihin... olen taas pari kertaa vaihtanut asentoa ja survaissut sitä varpaalla kylkeen tai milloin mihinkin, ja ruokailua häiritsevät varpaat saa hampaiden sijaan lämpimän koiran pusun. Jumalan kiitos meillä ei ole mitään ruuanpuolustamisongelmia.

--

linkki jaloissa-konginsyöntivideoon