Piski sanoi että lopeta jo ne tyhmät fysiikan tehtävät, on aika mennä ulos. Oikeasti, se on nykyään ollu tosi rauhaton. Tai ei rauhaton, kyllä se istuu ihan kiltisti ja hiljaa aloillaan, mutta nimenomaan istuu ja tuijottaa mua. Ei makaa, ei nuku, ei tee omia juttujaan. Onko tääkin joku uusi peli, "testaa kuinka pitkään täytyy tuijottaa että saat mammaan liikettä"? Mua kiusaa. Sillä on varmaan tylsää. :(

Joka tapauksessa piskin kirjat kiinni ja totesin että happihyppely vois tehdä poikaa. Komensin pennun eteisessä istumaan ennen kuin se ehti itse istahtaa. Olen niin arka käskemään ennen kuin se on selvästi itse jo tekemässä, kammoan sitä että entä jos se ei istuiskaan. Työnnänkö sen perseestä alas? Komennanko uudestaan? Rykäisenkö ("mitä sä teet" -äännähdys/kielto/merkki siitä että väärin menee)? Otanko remmin vaan lyhyelle ja odotan että se itse istuu? Kun se sählää kuten just uloslähdössä, niin en ihmettelis vaikka se ei kuulisi (tai "kuulisi"?). Nyt kuitenkin istui, odotin pari sekuntia ja annoin luvan. Ovi oli jo auki siinä vaiheessa kun sanoin "istu", eli kyllä se kuuntelee! Odotin että se sinkoaa ovesta heti kun sanon yhtään mitään, ja mulla oli sitä varten remmi valmiiksi kireällä jotta olisin saanu estettyä. Luottoa mudinpoikaselle, kyllä se kuuntelee :) Vois alkaa ihan tarkotuksella sanomaan ensin jotain muuta, kuten "hyvä" tai jotain diipadaapaa. Jotta tiedän että se kuuntelee MITÄ sanotaan, ai vaan sitä että se sanoi VARMAAN ole hyvä.

Tavallisista iltarutiineista poiketen ei menty puistoon ja tyhjälle hiekkaparkkikselle, vaan lähdettiin kiertämään kortteleita. Lyhtypylvään kierto onnistu tosi hienosti, se harhautui kerran väärällä puolelle kun jäi katsomaan jotain ihmisiä. Pääosin se osaa kiertää ne pylväät mun puolelta. Ihanaa kun voin kävellä sen kanssa ilman että mun tarvii hoitaa noi jutut! :) Annoin sen olla pitkällä remmillä, koko liinan mitalla, ja se teki jalkakäytävän vieressä olevalla nurmikaistaleella z-kuviota. Kiersi siis ne pylväät todella hienosti. En tiedä miks tossa onkin niin paljon pylväitä, mutta olis ihan helvetin ärsyttävää itse selvitellä remmiä...

Oltiin parisenkymmentä minuuttia. Päästin sen toisella hiekkakentällä hetkeks irti, siis liinan käsistäni. Yritin yllyttää että juokse ny, mutta ei irronnu. :P Potkin sitten lunta ja se "sukelsi" lumipölyyn. Täällä on pakkasta -3, kivaa jos lumi pysyisi vielä! Lenkin aikana satoi tosi hiljalleen lisää, ihanan talvinen fiilis. Kerran pysähdyin sitomaan kengännauhaa, sanoin sille että odota hetki, ja eikö se pyllähtäny just siihen kengälle istumaan. Aloin nauraa ja tyrkkäsin sitä pois, se siitäkös se riemastui. :D Kadun toisella puolella olevat mummot tais tuijottaa vähän pitkään, kun mä yritän sitoa kengännauhoja, nauran ääneen ja pentu on hepulissa. Olis kiva kuulla mitä kaikkia juttuja meistä oikein liikkuu näillä kulmilla... (tai sit ei. :D)

Kotiin päin palatessa kiertelin vielä parit korttelit ihan siinä toivossa että jostain tulis koira vastaan. No ei, voi juma! Eikö nää kuseta koiriaan ikinä?! Musta me oltiin oikeen parhaaseen koirankusetusaikaan, 20.30 kieppeillä liikkeellä. Hitto, pitääkö tästä nyt alkaa ihan työkseen etsiä koiria jotta saatais ohitusharkkoja? :P Mulla on välillä sellanen olo että valitsen reittejä joilla todnäk ei tule ketään vastaan, kun ei yhtään jaksais panostaa ja keskittyä tilanteeseen. Sit välillä, niin ku nyt, on taas sellanen olo että oikeen tekis mieli etsimällä etsiä niitä treenattavia tilanteita kun olis poweria keskittyä. Eikö silloin just kaikki koirat oo kadonnu. Hemmetti!

Ihan kotinurkilla Luksi haisteli jotain nurtsiläikkää (siis luntahan siinä toki nyt oli), siinä oli jäniksen (?) ja koiran jälkiä. Yhtäkkiä se vinkaisi ja veti korvat luimuun, hännän koipien väliin ja otti pari juoksuaselta kotiin päin. Naurahdin että mikäs sulle oikeen tuli. Se ei temponu remmissä pakoon, jäi vaan katselemaan mua ja heilutti vähän häntää, muistaakseni. Menin siihen jälkien päälle ja kyykistyin katsomaan, mutta en mä mitään nähnyt. Luksi tuli mun luokse ja nuuhki kanssa jälkiä eikä enää reagoinut mitenkään. Annoin sille pari frolicin palasta (tiputin ne yhteen tassunjälkeen), en tiedä oliko sillä mitään väliä, mutta mieluummin palkkaan sen turhaan kuin yhtään liian vähän... ajatuksena siis se, että mitä hyvänsä siinä oli, mentiin yhdessä katsomaan ja uskaltamisesta sai vielä parit namitkin.

Saattoihan sitä pistää jääkide jalkapohjaan tai ihan mitä tahansa. No, ihan sama. :D

Sisällä se odotti niin kovasti treenihetkeä, joten suunnitelmasta poiketen päätin toteuttaa sen toiveen. Pilkoin kolme frolicia osiin (sain 35 palaa, noin viisi heittelin sille palkkana kun odotti hiljaa kun minuuttitolkulla pilkoin niitä, eli noin 30kpl jäljellä). Menin pitkästä aikaa olkkariin, viime aikoina ollaan taas jämähdetty keittiöön. Istuin tuolille miettimään mitä tekisin, ja se ehti jo tarjota syliin hyppäämistä (kynnet leikataan sylissä, se on sikahauskaa, ja se saa itse hyppiä, ei yleensä pääse mutta nostaa etujalat polvilleni ja mä nostan sit takapään perässä), kantaa mulle kaikki lelut, kongin, esittää istumista ja katsekontaktia (ja kongin tökkäämistä). Maahan se ei menny, jos olis, olisin tarttunu siihen ja naksauttanut. Ohjasin sen kädellä pari kertaa maahan, hienosti tippui. Sitten otin namit pöydän laidalle, toinen käsi niiden lähelle, ja naksu toiseen. Odotin että pentu katsoo mua silmiin, naksautin ja heitin sille namin. Se ei huomannu sitä ollenkaan ja jäi kyttäämään koska annan sille kädestä namin. Näytin sitten vaan lattialle mistä se tajuaa jo tosi hyvin, että siellä on jotain. Uusi katsekontaktin odotus (ei tää mikään varsinainen odotus ole, joku huima sekuntihan siihen vaan menee!), naks ja namin heitto. Nyt tajusi että namit lentää tällä kertaa. Naksutellessa olen aiemmin antanu ne sille suuhun, rauhassa odottamisesta palkkaan heittämällä namin lattialle, ja nappuloita heittelen sille useinkin lattialta etsittäväksi. Nopeasti se tajusi että nyt nää yhdistettiin. Heittelin siis sen kolmisenkymmentä namia yhtenä sarjana. Odotin aina että pentu ottaa pari askelta mua kohti ja katsoo mua, sitten naks ja nami lentää, aina eri suuntiin jotta sain Luksiin liikettä. Sillä oli aika hauskaa. :) Just tällasia "ei minkään treenaamisia" lisää, mulla on hauskaa ja täysin ressitön olo, ja koiranhan ei välttämättä tarvii oppia mitään erityistä liikettä tai käytöstä, ainoastaan sen että treenaaminen on ihanaa ja kannattaa olla aktiivinen, yrittäminen on kannattavaa ja sinnikkyys palkitaan.

Iltapala (=0,75dl nappulaa) viskattiin lattialle etsittäväksi. Hyvin imuroi.