Käydään su-illalla kahdesti "vikalla kusetuksella". Mä olen aivan varma että sillä on paskahätä. Muitaakseni oltiin yhdeksältä ja puoli kymmenen aikoihin. No mutta ei, molemmilla kerroilla piti tuijottaa ohikulkijoita ja jahdata tuulessa viuhtovia lehtiä. Kun kysyin että eikö jotain tarttis tehrä, se istua killitti ja katsoi mua kauniisti silmiin. No ei sitten. Olin juuri päässyt sänkyyn ja sammuttanut valot, kun haistoin sen. Ei muuta ku siivoamaan...

Toiset paskat se oli taas tehnyt jossain vaiheessa yöllä, luultavasti vasta aamun puolella. Jokin meidän rytmeissä nyt ei mene yksiin, jossain vaiheessa se teki pääsääntöisesti aamulla ja illalla, nyt ne tulee myöhään illalla, aamuyöllä ja päivällä. :P

9.00 herätys, pentu kitisee aivan kauheasti. Paperit on juuri pissatun oloiset ja sitä paskaakin löytyy, eli en usko että sillä voi olla kauhea hätä. Annan sille kolme mahdollisuutta, en saa edes remmiä käteen, kun kitinä ei taukoa kuin ihan hetkeksi. Sitten tuhahdan että ei sitten mennä ja hilppasen vessaan. Kitinä yltyy kiljahteluksi, pamautan vessan ovea oikeen tosissani nyrkillä ja huudan että nyt saatana se turpa umpeen. Hiljenee. Puen rauhassa ja teen omia aamupuuhiani, ja sitten vartin päästä uusi yritys. Kolme mahista jälleen, ja just kun olen varma että se pilaa viimeisenkin, se onkin lopulta aivan hiljaa ja saan sille pannan kaulaan. Suurensuuret kehut ja pihalle.

Kävellään vartti, pentu viipottaa liina perässään ja on oikein erikoisen hyvin kuulolla. Siitä tosiaan näkee jo sen, että kun joutuu "ravistamaan ennen käyttöä", se on kuin enkeli sen jälkeen...

Ruokakupilla ei istu millään. Siis oikeasti, katselee vaan ja on aivan evvvk koko tapahtumasta! Totean taas ääneen, että ei sitten, mutta turha luulla että mitään luutakaan saat, mä lähden nyt kahdeksi tunniksi kouluun ja ole rauhassa mun puolesta syömättä. Pentu on aika ihmeissään kun palaan kupin kanssa keittiöön, kiskon takin niskaani ja häivyn.

En taaskaan muista kirjoitinko tästä jo, mutta se on alkanut nyt ihan selvästi kokeilemaan tuleeko parempaa sapuskaa jos nirsoilee. Joillakin aterioilla lorautan sen safkaan vähän öljyä, joskus se saa tilkan viiliä sekaan, joskus saataan kaataa namirasiasta viimeiset lihanmuruset, joskus hieraisen maksalaatikkoa nappuloiden sekaan. Jos annan paljasta nappulaa, se syö huonommin. Olen jo hemmotellut sen pilalle. :P Mulla on ihme ahdistus jos se ei syö, ja siksi aina lähes huomaamattani laitan jotain parempaa sinne vähän sekaan. Nyt saa loppua toi ihan kokonaan, se saa päivässä kaksi ateriaa paljasta nappulaa ja ne lisukkeet tulee sitten sellaisinaan eri aikana.

Se on myös koettanut alkaa kerjäämään mun ruokia. Teen itselleni jotain, pentu seuraa tarkkaan ja on selvästi nälkäinen. Kun saan ateriani valmiiksi, annan sille sen oman ruuan ja lysähdän itse syömään omaani. Se syö ehkä lusikallisen omastaan ja tulee kärkkymään mun safkaa, saattaa jopa hyppiä pöydälle (josta saa kyllä äkkilähdön).

Eli
1) nappulat sellaisenaan, ei mitään lisukkeita sekaan
2) jos ei syö nappuloita, ei tipu myöskään herkkuja. Olen kyllä vielä treenannut sen kanssa ja käyttänyt siinä parempia nameja, mutta jos tää jatkuu vielä muutaman päivän niin lopetan treenitkin ja tarjoan sille tasan kaksi nappula-ateriaa päivässä, ei MITÄÄN muuta.

Kirjoitinkohan siitäkään, että lopetin sen kolmannenkin päivittäisen aterian ja se syö nykyään vaan kaksi kertaa päivässä. Tai ei sitäkään, kun se nirsoilee järjestään ainakin toisella kerralla... kokeilin sen kylkiluita ja kovin on hoikka poika. Jos tää jatkuu nyt vielä senkin jälkeen kun otan herkut ja namit kokonaan pois, niin sitten pitää varmaan koettaa vaihtaa nappulamerkkiä ja/tai tutkia tarkemmin onko se oikeasti jotenkin kipeä.

11.30 parikymmentä minuuttia ulkona, parit luoksetulot taas (kuivattua maksaa, vielä vähän jäässä kun otin sen vasta aamulla jääkaappiin sulamaan. Kokeilin kyllä himassa ensin että maistuuko se myös jäisenä, etten mene kutsumaan sitä ja se inhoaakin tarjolla olevia nameja). Tutkittiin yhtä ränsistynyttä rakennusta, pentu vähät välitti "epämiellytävästä alustasta". Onkohan se nyt pelastuskoirapuolella kun seuraaminen epämiellyttävällä alustalla (=suomeksi romukasa) on yksi liike. Kiipeilytin sitä puisia portaita pitkin vähän matkaa ylös ja alas, liikkuu ihan niin kuin missä tahansa. Korkeaa pudotusta se osasi luonnostaan varoa, pidin kyllä varuiksi liinasta kiinni, mutta hyvin hahmotti että tonne ei kannata hypätä. Annoin sen viipottaa liina maassa laahaten aika lähellä ohikulkevia ihmisiäkin, kun ei osoittanut mitään aikeita rynnätä niiden luokse. :) Harakan säksätys oli pennusta kauhean hassu ääni.

Sisällä 5x maahanmeno vihjeellä. Otin viisi namia perusasentoja varten. Eka oli täydellinen, toka vähän väljä, mutta menin palkkaamaan siitä. Kolmas todella vino, eikä meinaa onnistua vaikka otin sen ainakin viisi kertaa uudestaan (=siirryn vähän ja yritän ohjata pentua namikädellä uudestaan oikeaan kohtaan) palkitsematta. Lopulta nauroin ääneen että ei tästä tuu mitään, olkoon sitten, ja pistin namit pois. Pentu oli vähän hämillään. Nauroin tarkotuksella jotta sille ei jää paha mieli tai yhtään sellainen olo, että olisin pettynyt tai vihainen.

Tarjosin uudestaan ruokaa, ei meinaa taaskaan istua millään. Sillä ei ole nälkä, se ei halua koko kuppia, siksi se jumittaakin. Uskon ma. Lopulta istahti, tuli luvan saatuaan tosi laiskasti ja söi ehkä ruokalusikallisen. Otin sitten kupin veks ja se siitä taas.

Iltapäivällä 3h yksin. Kolmen jälkeen kusetus ja autoon, ajellaan kymmenen minsaa kaverille jonne pennun on tarkoitus jäädä yksin hoitoon. Ei ollu mitään sen kummempaa syytä kuin että musta sen on hyvä harjoitella hoitoon jäämistä jo pienestä pitäen. Että on ihan ok vaikka mamma välillä vie jonnekin, kyllä sut ennen pitkää haetaan poiskin. Aluksi ujosteli ihmisiä ja talon koiraa, mutta 2,5h vierailun loppuajalla oli jo koettanut viedä koiralta luuta suusta ja oli kaveria ihmistenkin kanssa. Ihan reippaasti se sinne jäi. Perheen koira oli ovella tervehtimässä, pentu piilotteli rapussa mun selän takana :D, mutta kun iso koira sitten vietiin ovelta peremmälle, ei tarvinnu paljoa yllyttää niin pentu meni kanssa sisään saakka. Tässä vaiheessa mä lähdin sen kummemmin hyvästelemättä tai mitään, ja pentu oli siis jäänyt reippaasti. Hoitotäti lupasi laittaa pari valokuvaa mailitse, liitän niitä sitten tänne. Peilin kanssa pennulla oli taas ollut tosi hauskaa, näin kamerakännykällä kuvatun videonkin missä se sekoaa omasta kuvastaan. :D

Kuuden jälkeen hain penskan takaisin. Kiitos vaan vielä kerran hoitotädille, saatte sen kyllä joskus uudestaankin kylään! Kotona oli hassua (ja kauhean hiljaista!) ilman koiraa, mutta ihan hyväähän sille tekee olla välillä jossain muualla. Ja nimenomaan yksin ilman mamman tukea.

Sai ruuan, kastelin nappulat ja lorautin tilkan öljyä sekaan. Hitto mikä hellämielinen tunari mä olen, just kun ajattelin että ei se nälkään kuole, kyllä se syö kun en vaan anna periksi. :P Söikin sitten lusikallista vajaa kaiken, ja ennen kuin ehdin hakea kuppia pois (minuutti ehkä kului aikaa), se kävi pistelemässä loputkin. Miten voi olla ihmiselle niin vaikeaa käydä tää tahtojen taistelu kerralla loppuun?! ANNA SILLE PELKKÄÄ PALJASTA NAPPULAA, KYLLÄ SE SYÖ kun itse lopetan turhan säälimisen!!