Tuuletin aamulla paskan hajua kämpästä. Ikkunat on aika tiukat ja niitä saa riuhtoa ihan kunnolla, jotta aukeavat. Mulla jäi sitten aamukoomassa sormi avautuvan ikkunanreunan ja seinän väliin. Jumalauta mikä kipu! En voinu taluttaa koiraa koko kädellä, kun pikkurilli oli sanomassa sopimustaan irti. Eikö aamupissalta palatessamme vastaan tullu joku kauhea rähisevä lattiamoppi, en tiedä murisko se vai korisiko sen hengitys vaan niin. Jotenkin kuitenkin hadlasin tilanteen, vaikka mulla oli siis kaikki oikeassa kädessä (koiran remmi, avaimet ja namit) vasemman käden tehdessä kuolemaa. Positiivista oli se, että Luksi selvästi katsoi koiran nähtyään mua "saanko taas namia?" -ilmeellä, eli ehdollistaminen (koira = namia) on menny perille. :)Ehdittiin toiselle puolelle ennen kun ne oli ihan kohdalla, ja ihan ok se meni.

Sai aamulla kourallisen nappulaa lattialle. Mehupurkkiin jätin sian korvan palasen ja tylsän tavallisen luun, tosin se ehti saada ne molemmat ulos enne nkun pääsin lähtemään. Jäi jäystämään sian korvaa, ja palatessani klo 12 toistakin luuta oli nakerreltu hyvän matkaa. Se oli vissiin just paskalla kun tulin kotiin, kukaan ei ollu vastassa ja kesti sekunti-kaks ennen kun se sinkosi eteiseen tervehtimään. Kusetkin tuli sillä välin kun keräsin paskoja pois, joten eipä menty sit enää ollenkaan ulos. Tein tunnin omia juttuja ja pentu nukkui. Ei sille tarvii paljoo vinkata, että voitais olla menossa, se on kyllä aina valmis heräämään! Ajattelin ottaa sen ja kassin + roskikset kaikki kerralla, mutta sepä ehti alkaa kitisemään siinä kassieni kanssa säätäessäni, joten tokaisin että sorry, ääntelevät koirat ei pääse minnekään, heippa. Vein roskat, heitin kassini autoon ja kaivoin sen auton sieltä hangesta esille, ja kävin sitten hakemassa koiran. Lähtö tällä kertaa ok. Se hiljaa pysyminen vaatii näköjään vielä sen että mulla ei ole kasseja, vaan kädet vapaana tunkemaan nameja sille. Jatkamme treenejä.

Kävelytin sen puiston kautta, jotta sai mahiksen tehdä tarpeensa. Piti eka käydä tankilla, ja sitten ajettiin metsään.. hmm, sinne missä oltiin ekaa kertaa metsälenkillä kun ensilumi sateli. :) Sinne meidän suuntaan vaan meni aika tuoreen oloiset ihmisen jäljet, joten lähdettiin kävelemään tietä eteenpäin. Päästin sen irti, se on siis hiekkatie (nyt toki lumessa!) ja siellä on vaan pari asuntoa päässä, ja kuvittelin että kuulen kun auto tulee ja ehdin huikkaamaan koiran luokseni. Testasin pari kertaa, hyvin oli kuuloelimet auki ja teki täyskäännöksen. Etsin jotain kohtaa mistä pujahtaa metsään, ja lopulta lähdettiin vaan ihan ryteikköön rämpimään. Joo, tosi fiksua. Ajattelin, että ei oo eksymisvaaraa, helppo palata omia jälkiään takaisin. Se oli jotain koivikkoa ja siellä oli varmaan syksyllä kaadettu puita ja jätetty ne maahan. Kun putosin reisiä myöten johonkin ihme kuoppaan, päätin että nyt riitti, palaamme takaisin. Takas päin mentäessä koira aina lähtee rynnimään jälkiä pitkin hirveellä kiireellä, joten hidastelin itse ja jopa välillä pysähdyin. En tiedä mikä tossa on, kaikki mun tuntemat koirat tekee sitä. Kun on tuttu reitti niin etäisyyttä tulee vaan enemmän? Tyhmää se musta silti on, en tykkää. Luksi alkoi vinkumaan kun en tullu tarpeeksi nopeesti, ja tuhahdin että mikäs hätä sulla on, ja helppoahan se koiralle on, kato kuinka mä rämmin täällä!

Palattiin tietä autolle ja mentiin sit kuitenkin vähän matkaa niitä jonkun muun jälkiä pitkin, ja vedin sitten siitä kurssin metsään. Oltiin yhteensä 35min, ja oli kyllä tehokasta hikiliikuntaa itse kullekin! Lunta oli parhaissa paikoissa mua reisiin, niin että pentu upposi sinne ihan kokonaan. :D Se taas väkisin tarjosi parit perusasennot ja vähän matkaa seuraamistakin. En tiedä pitäiskö tätä kaavaa nyt muuttaa, pitää se suunniteltu viikon-kahden taukoa ja sit alkaa yhdistää tohon vihjesanaa ja viedä sitä jo ärsykekontrolliin, niin että oma-alotteisesta toiminnasta ei enää tulekaan namia? Se tekee sitä aika paljon, aina kun sillä on yhtään tylsää tai jotain. Toisaalta haittaako se tässä vaiheessa? En sano mitään, en käske, en vapauta, en mitään. No, "loppu" joskus jos se jää kauheesti nuohoamaan. Uskoi muuten tänäänkin ja lakkasi heti kärkkymästä!

Pois metsästä ajaessamme se alkoi yhtäkkiä vinkua ihan kauheasti. Levottomana. Luulin eka että se on jääny pannasta tai manttelista jotenkin häkkiin kiinni ja on pahassa asennossa, mutta sen minkä uskalsin liukkaalla olkani yli vilkuilla, ei siltä vaikuttanu. Yritin rauhoitella sitä, kun se ei oikeesti kuulostanu yhtään miltään "mua vituttaa" -kitinältä, vaan siltä että on joku hätä. Sit kun pääsin bussipysäkille pysähtymään, otin siltä manttelin veks ja tarkistin sen muutenkin, ei mitään outoa. Metsästä palatessamme sillä oli aika isot lumipaakut "housuissa" ja yritin irroitella enimmät, mutta jäi niitä vielä. Jos joku sellainen kiristi ihoa? Tai sitten se vaan tuntu kurjalta kun lumet alko sulaa ja peti kastui niistä. Tiedä hääntä, joka tapauksessa hiljeni sen tsekkauksen ja manttelin riisumisen jälkeen.

Kävin hong kongissa, lidlissä, isossa prismassa, isossa cittarissa ja vielä.. öö? No, en kai muualla, mutta noissa kaikissa menikin joku 1,5h yhteensä. Ekan poistumisen aikana annoin sille autohäkkiin possun korvan palasen, muut se sai vaan odotella. Hyvin odotteli, tais ihan nukkua. Ajattelin eka että pitäiskö se heittää välillä kotiin ettei se joudu venaamaan niin kauhean kauaa, mutta sitten totesin että auto on ihan lämmin ja hyvä vaan että oppii olemaan rauhassa sielläkin, tosi hyvää treeniä. :) Noi paikat ei oo siis vierekkäin, joten ajeltiin aina välillä. Lopuksi kävin vielä mäkissä ja se sai kans vähän mun pirtelöstä, namiii.

Kotona kannoin eka kaks kertaa kamoja (ostan mm. maitoni lidlistä, 12kpl laatikko) ylös ja otin vasta sitten pennun autosta. Tai oli tarkoitus ottaa, se tiesi kyllä että ollaan kotona ja alko vinkua "päästä jo!". Laitoin auton ovet takaisin kiinni ja seisoin liikkumatta ulkopuolella. Avasin oven uudestaan kun hiljeni, mutta se vinkaisi taas, jolloin pamautin oven takas kiinni. Kolmannella oli hiljaa, laitoin sen remmiin ja pidin ovea hetken auki ennen ole hyvä -lupaa. Hyvin odotti. Käveltiin pieni kierros puistossa, on käyny usein niin että siinä kasseja kerätessäni ja auton ovia lukitessani se ei malta pissata auton vierelle, vaan lorottelee sit ulko-ovelle hetkeä ennen ku mennään sisään. "Ai niin, mulla oli hätä!" En tykkää siitä yhtään ja olen vähän moittinutkin "oliks pakko siihen". No, parempi kai kuitenkin että se jo itsekin tajuaa, että ollaan menossa sisään ja kannattaa tehdä kun vielä ollaan ulkona. Olisko siellä ollu taas koira, en muista, ihan sellanen kutina että jotain mainitsemisen arvoista ehti tapahtua, mutta enpä tiedä.

Sisällä kauppakassien purkamisen jälkeen treenit, 10x kosketuskeppi ja 10x olkapäille nouseminen. Kumarrun pää rintaani vasten ja taputan selkääni, ja se nostaa etujalat sinne. En käytä tässä naksua, vaan kädessä on nami ja se saa sen sieltä olkapäilläni. En tiedä miten saisin sen ponnistamaan sinne kokonaan, tarttis melkeen avustajan yllyttämään. Sit pari kertaa hyppyytin sen syliini ("hyppää" ja polvien taputus) ja osoitin kädellä + napsautin sormia kun halusin sen alas. Sekä ylös- että alas hyppäämisestä sai namia. :)

Sai ruuan kupista, odotti lupaa hyvin, söi kaiken. Ja sitten sammui, ei se autossa nukkuminen siis tosiaan vielä vastaa kotona nukkumista koska se on nyt ihan uupunut. Reilu 3h meni reissussa kaikkinensa.

Kuvasin äsken keittiössä rottia, ja pentuhan ei voi nukkua jos mamma tekee Jotakin. Jotakin epäilyttävää. Kyykkii keittiön pöydän äärellä. Sehän on todella kummallista. (Koirat ei ymmärrä kameroita ja valokuvamalleja pöydän reunalla). Portin takaa kuului välillä pieni piiip, just siinä rajoilla että olisko pitäny muistuttaa jotta hiljaa siellä. En sit sanonu mitään, mutta en menny takaisinkaan ennen kun se oli jättäny koko kyttäämisen ja paneutunu makuulle (portille toki, mutta makasi kuitenkin).

Sain tänään mailia yhdeltä lukijalta, kiitos vielä tätäkin kautta siitä, oli kiva yllätys! Olen aina yllättynyt kun joku sanoo lukevansa meidän blogia. Niin harva kommentoi, ja olen kuvitellut että tätä lukee kaverin ja mutsin lisäksi... ehkä joku satunnainen tyyppi. Mutta ehei, pikku hiljaa ilmoittautuneita on nyt varmaan joku 15kpl, plus vielä ne kaikki kenestä mäkään en tiedä mitään. Kommentoikaa hyvät ihmiset, en pure. ja jos on kysyttävää mistä tahansa, tai haluaa vaan vaihtaa ajatuksia, niin saa vaikka mailatakin! Osoite on kotisivuilla. Toivottavasti en järkyttänyt tätä tänään yhteyttä ottanutta kun se mun vastaus oli, noh, pikkasen pitkä... :D