Keitin toisen sian munuaisen (toinen kuivattiin uunissa, tarkoitus vertailla kumpi maistuu paremmin. Keittäminen on huomattavasti yksinkertaisempaa, tosin onnistuin kiehuttamaan vaahdot hellalle ja nyt koko vegenkämppäni haisee aivan raadolle.).Nostelin palaset kattilasta tiskipöydälle paperille kuivumaan. Ne haisi. Pienen koiran nenään ihan sietämättömän ihanalle. Pieni koira katsoo keittiöstä, että ämmä istuu tuolillaan ja tuijottaa läppäriä. Pieni koira hyppää hiirenhiljaa varovasti tiskipöytää vasten nuuhkimaan sulotuoksuja. "PERKELE!" Pieni koira hämmästyy, mistä se näki?! Korvat linttaan ja kiitolaukkaa ämmän luokse, anteeksi kauhiasti, en mää tarkoituksella.

Sama toistuu noin vartin päästä. Pieni koira ei tiedä, että mulla on peili seinällä ja sijoitin elimet tarkoituksella niin, että näen peilistä suoraan siihen kohtaan keittiötä. Kuului uusi perkele, pieni koira palasi mun luokse ja oli kamalan hämmästynyt. Ja Hyvin Pahoillaan. Sen jälkeen se kävi siellä vielä monesti, kurotteli ihania sulotuoksuja mutta ei enää hypännyt tiskipöytää vasten. Lopulta totesin että mun kouluhommista ei tule mitään kun joudun koko ajan katsomaan peilistä mitä se tekee jotta saan karjaistua ajoissa, joten hain koiran olkkariin ja pistin portin kiinni.

Viiden maissa sitten vihdoin kuselle. Pentu on tehnyt parit lätäköt paperille, olen ollut taas totaalisen uppoutunut kouluhommiini enkä oo näköjään vieny sitä viiteen tuntiin ulos. Tai huomioinut mitenkään muutenkaan. Mudi on kyllä välillä yrittänyt tuoda lelua jos jonkinlaista.

Luksi oli paskalla. Mä näen että tietä pitkin puistosta tulee ihminen, ja vähän myöhemmin huomasin että sillä on koirakin. Luksi vääntää paskaa kylki niihin päin, luulin että se silti huomasi. Sitten jossain nurkan takana joltain leviää lautakuorma tjsp eli kuuluu jumalaton ryminä. Samalla Luksi huomaa toisen koiran. Paska jää kesken, pieni koira haukahtaa terävästi ja alkaa kiljua ja säntää liinan mitan pakoon. Mua naurattaa. Ei, siinä ei ollu mitään hauskaa, mutta kerrankin mua naurattaa eikä ala saman tien vituttaa niin että teen jotain typerää! Kyykistyn, komennan HILJAA, Luksi ryntää mun jalkoihin ja kiljahtelu luojan kiitos lakkaa. Siinä me istutaan ja katsellaan ohi menevää koirakkoa, Luksi koettaa vielä haukkua. Jos se ei olis niin nuori niin sanoisin että tää kuulosti niin "mun alue, menkää v*ttuun" -puolustushaukulta. Todellisuudessahan se vaan pelästyi, ei noin nuorella ole mitään puolustusviettiä, mutta haukku vaan kuulosti paljon itsevarmemmalta kuin sen normaali paniikkivinkuminen. Komensin tuimasti jotta hiljaa, ja kun se hiljeni, naureskelin siinä ääneen osin selitykseksi toiselle ihmiselle että kuule rakki, ottaa sen silmän vaan joskus käteen ja katsoo ympärillensä, niin ei tartte pelästyä kun joku muka hyppää puskasta niskaan. :D

On sillä ainakin pääkoppa kunnossa. Paskahalvauksen jälkeen jatkoi matkaa häntä pystyssä ja kaikin puolin normaalina. Paskalle se tosin ei enää uudestaan kyykännyt. :D

No, käveltiin vielä pieni matka ja sitten takas kotiin. Mudissa on virtaa kuin pienessä kylässä, joten treenataan sitten. 5x sivulle. Tulee tiiviisti. :) Normaalisti kaava menee niin, että otan namin käteen, heilautan kättä niin että saan koiran nenän mukaani, astun askeleen ja ohjaan sen kädellä vierelleni. Siis suorassa linjassa tolleen niin kuin tossa hienossa piirtämässäni kuvassa kohdassa 1. Seuraava toisto tehdään niin, että astun askeleen eteenpäin ja "imen" namilla koiran mukaani. Ellei se ehdi liikahtaa, mikä tapahtuu aika usein. Vaihdan kuitenkin itse paikkaa aina namin antamisen jälkeen. Kokeilin tänään vikalla namilla tehdä ton 2-kohdan tavalla. Koira istui vinosti mun edessä naama muhun päin. Näytin sille namia vasemmassa kädessä enkä liikkunut minnekään, ja se osasi itse tulla vinosta kulmasta juuri oikeaan asentoon mun sivulle! Vau.

2070563.jpg

Odotin (istuin lattialla) tekemättä mitään. Koira alkaa etsiä noutokapulaa pitkin keittiötä. :D Sitä ei tietenkään ole lattialla, ja lopulta se löytää konginsa ja käy tökkäämässä sitä ainakin viidesti. Ai eikö? Sanon "missä lelu". Se tuo mulle kongin. Nauran ja pyydän uudestaan. Kaikki lelut on olkkarissa eikä se älyä lähteä sinne, alkaa haukkua turhautuneena kun hoen "missä lelu". Huitaisen samaan aikaan kädelläni ja osun sitä etujalkoihin, sähläsin siis sitä kun yritin näyttää ja yllyttää sitä kädellä menemään olkkariin, mutta sattuipa sopivasti ja se otti sen huitaisun hiljaa-käskyn tehosteeksi eli hiljeni. Tohon turhautuneena räkyttämiseen pitää muistaa puuttua heti yhdestäkin haukusta, se ei tällä koiralla todellakaan mene huomaamatta jättämällä ohi...

Hakee lopulta lelun kun menen puolimatkaan näyttämään. Lamppu syttyy välillä vähän hitaasti. :D Leikkiä, pari irroitusta, tosi hienoja! Ei ennakoi, leikkii täysillä, ja tarkoituksella pyysin irroittamaan kesken villeimmän menon. Hyvin on kuulolla.

5x maahan. Edelleen sanallinen vihje, käsimerkki, käytös, naks, nami. Ei ymmärrä pelkkää sanallista vihjettä.

Ai niin, väleissä palkkasin sitä hiljaa odottamisesta. Heitin satunnaisin väliajoin yhden namimurusen lattialle.

Taas leikkiä.

5x luvan odottaminen. Namirasian kansi lattialle, siihen päälle oikein suurieleisesti yksi namimurunen, pennulle "ei ota" ja sormen heristys. En pääse tosta sormesta eroon, taisin aiemmin kirjoittaakin että yhdellekään mun hoitokoiralle sitä ei tietääkseni ole opetettu, mutta kaikki on ymmärtäny sen. Vähän niin kuin kämmen pystyssä on pysäyttävä signaali. Tässä vaiheessa mun äänensävy on aika tuima, ei vihainen, mutta selkeästi napakka ja sellainen.. karkoittava? Luksi peruutti vähän ja pyllähti istumaan, odotin että katsoo mua, jolloin sanoin iloisesti "ole hyvä" ja se kävi heti hakemassa namin. En tiedä mikä koko jutun pointti edes on, mitä tässä on tarkoitus treenata. :D

Alun perin mun piti opettaa sille tänään paikalla oloa. Aloittaa. Musta on sata kertaa kivempaa opettaa alkeita, kaikki tahtoo aina jämähtää siinä vaiheessa kun pitäis nostaa kriteeriä. Istuminen on siinä pisteessä että siihen pitäis alkaa lisätä kestoa eli sitä paikallaan oloa. Katsekontakti on siinä pisteessä että siihenkin pitäis lisätä kestoa. Noutokapulan kanssa puljaaminen on siinä pisteessä että onnistumisprosentti on 100 - pitäis nostaa kriteeriä. Saada se ottamaan sen kunnolla suuhun. Kaikki näistä tuntuu ihan turkasen vaikeilta. Niin isoilta askeleilta, että en halua edes yrittää. :P

Mä pelkään virheitä. Jossain vaiheessa vielä ulkona ollessamme alkoi harmittaa että siinä kävi niin kuin kävi, että Luksi pelästyi ja alkoi haukkua ja tempoi hihnassa ja kaikkea. Virhe, hirvittävää, kamalaa, kauheaa! Jotain meni taas pilalle! Sitä ei olis pitäny tapahtua lainkaan. Sitten aloin miettimään, että elämä ei ole täydellistä ja tollasia juttuja vaan tulee aina joskus tapahtumaan. Että mulla on pasmat sekaisin enkä oo yhtään sen paremmin tilanteen tasalla kuin koirakaan. Pitäis ajatella että tää oli hyvä harjoitus. Koira säntäsi eka pakoon mutta palasi heti kun luo ja oli tosi nätisti mun jaloissa hakemassa turvaa. Ei se pahasti pelännyt, mutta kuitenkin muisti heti tulla siihen. Koira alkoi haukkua. No onpa hirveetä, miksi en ole iloinen siitä että se hiljeni tosi helposti? Koira pelästyi. No daa, sellasta sattuu. Koira toipui tilanteesta todella upeasti. Silti mä salaa mielessä harmittelen että hitto kun tuli tollanen virhe. Virheistä opitaan. Virheet ei ole vakavia. Oleellista ei ole se että mun koira ehtii remahtaa haukkumaan, oleellista on se että se hiljenee pyynnöstä. Mikä ihme mua vaivaa? :P

En halua alkaa opettaa sille paikallaanoloa koska olen varma että se ei heti tajua. Entä jos se ehtii kerran nousta? Pyörii vaan kun yritän saada sen pysymään aloillaan? No hui hirveetä, älä palkkaa ja ota uudestaan. Mä olen jotenkin aivan liian aivopesty siihen "se mikä tapahtuu, vahvistuu" -mantraan. Eikö koko naksutinkoultuksen idea ole, että antaa koiran kokeilla?

Lisäks pitäis päättää nyt se kisakäsky. Istu on "istu hetkeks". Kisakäsky tulee olemaan "istu tismalleen siinä kunnes toisin käsketään" ja sen pitää olla joku sana mitä tomppelit sukulaiset (ja allekirjoittanut itse) ei hoe jatkuvasti. Ehkä "sit". Samalla pitäis päättää se vapaustuskäsky. "Ole hyvää" käytän toistaiseksi joka paikassa (ruokailun aloittaminen, ensin kielletyn namin ottaminen myöhemmin, autosta poistuminen, kotoa rappuun poistuminen, kun irroitan siltä ulkona remmin ja se on vapaavapaa, kun kotiin tultaessa olen irroittanut remmin ja mahdollisesti pyyhkinyt jalat ja koira saa poistua eteisestä...) Mutta olisko sen syytä olla sama? Lisäks me tarvittais joku lopetuskäsky, nyt puhun ihan ristiin "sit loppu", "riittää jo", "ei oo enää sulle mitään" jne. Joku sellainen että se tietää esim lenkillä että ei kannata kytätä, mitään ei oo tulossa enää.

Paikallaan olon harjoitteluun sopis myös tuo kotoa poistuminen. Kokeilin äsken ulos lähtiessämme laskea aikaa. Viisi sekuntia. Vaatteet ja remmit päällä, olemme lähtökunnossa. Piski istuu aina itse tässä vaiheessa. Ovi auki. Piski tuijottaa mua silmiin. Lasken viiteen ja sanon ole hyvä, jolloin piski sinkoaa käytävään. No niin. Se osaa istua viisi sekuntia paikoillaan. Se osaa katsoa viisi sekuntia silmiin. Miten saan ne sieltä ovelta siirrettyä muualle?

Niin. Katsekontaktin kanssa ollaan solmussa. Jos lisään kestoa, se ehtii aina vilkaista namirasiaa. :P En todellakaan tiedä mitä tän kanssa pitäis tehdä.

Noutokapulan kanssa mulla on edelleen ongelma käsien riittämättömyyden kanssa. Lattialla olevaa kapulaa se sohaisee niin innoissaan ja vähän liian kovalla vauhdilla. Haluaisin pitää kapulaa kädessä ja se ottais sen siitä suuhunsa. Toisessa kädessä naksutin ja se kolmas käsi ojentais sitten nameja. Huoh. Tässäkin asiassa pitäis päästä eteenpäin, että naksun ja namin välillä vois olla vähän pitempi tauko, niin ehtisin kahdella kädellä. Sitä pitäis vaan treenata erikseen. Voiskin joku ilta naksauttaa ja antaa namin vasta parin sekunnin kuluttua, ihan ilman mitään liikkeitä siis.

Sai ruuan. Munuaisten keitinlientä + vähän riisiä sekaan, ai että oli nannaa. Odotti lupaa hienosti ja söi kaiken. Annos tosin oli vaan puolet, loput tungin kongiin, söi senkin kyllä tyhjäksi.

Nyt mä lähden tiimariin, jonne olen yrittänyt jo miljoona kertaa. Lauantaina olin 15.10 ja se oli mennyt kolmelta kiinni. Vaikea sopeutua siihen, että täällä todella kaupat menee paljon hesaa aiemmin kiinni. :P Nyt täytyy vielä tarkistaa että olihan se vielä auki. Tartten paperimassapallon tai pari. Kosketuskeppiin on jo kukkakeppi varreksi, ja sitä paperimassapalloa olen metsästänyt ties mistä, vaan ei oo löytyny. Tiimarissa on pakko olla, mutta ei mulla oo ollu sinne suunnalle mitään asiaa, niin nytpä lähden varta vasten sitä hakemaan.

--

Jooei, tiimari meni kuudelta kiinni. Ei sitten stna.