Aamulla taas ihan järkyttävää kitinää. Tervehdin pentua antaumuksella sängystä nousemisen ja uloslähtöyrityksen välillä, mutta se ei vaikuttanut mitenkään. Nyt äsken tuli mieleen, että siirrä naksutin ja namikippo illalla valmiiksi ulko-ovelle. Yritä ehtiä naksauttamaan ennen kuin se piippailu alkaa. En tiedä mitä ihmettä voin enää tehdä. Pentu osaa hiljaa-käskyn, eilenkin kaverilla leikki meni välillä äänekkääksi ja HILJAA-karjaisulla kumpikin pentu vaikeni heti. Kotona se lopettaa "kunnon mölyn" myös tolla. Mutta ilmeisesti se ei laske pientä levotonta kitinää mölyksi, koska hiljaa-käsky ei siihen auta.

Oikeastaan me ollaan aika kehässä. Pentu on ovella jo korvat lintassa ja "anteeksi että olen olemassa" -asenteella. Kitisee. Yleensä sillä on aamuisin kauhea paskahätä, se on vähentänyt sisään tekemistä viime päivinä huomattavasti ja selkeästi ei haluais paskoa sisään. Kitisee koska on kauhea ristiriita, sinne ulos on kiire. Mä suutun kitinästä. Pentu on sekaisin, paskat tulee housuun ja ihminen raivoaa. Kitisee entistä enemmän. Ei, ei hyvä. Kokeillaan nyt heittää kuvio päälaelleen ja yritän päästä palkkaamaan sitä namilla nätisti ja ennen kaikkea hiljaa odottelusta. Jos se ei olis niin hemmetin fiksu, mä antaisin sen aamulla kitistä ja panisin sen paskahädän piikkiin, mutta olen ihan varma että jos sallin sen aamulla, se alkaa huutaa joka kerta. Nythän suurin ongelma on nimenomaan aamut, kaikkina muina kertoina se ainakin hiljenee sata kertaa helpommin jos kitisee lainkaan. Huoh.

Aamulla ihan pikainen kusetus vaan. Olen tainnut jo sanoakin, että kun aamulla on vartti taisteltu ulos lähdön kanssa ja lopulta päästään pihalle, pentu varoo tekemästä mitään mistä se voi edes kuvitella mun sanovan pahasti. Sen voisi viedä ilman remmiä kuselle, se kävelee niin nöyränä, niin 100% kontaktissa, niin valmiina toteuttamaan jos pihahdankin jonkun toiveen, saati vaatimuksen... en oikeastaan haluaisi ajaa sitä tohon tilaan, se "anteeksi että olen olemassa, miten voin palvella, sano vaan niin teen IHAN mitä tahansa jos yhtään lepyt siitä" -asenne on aika surullista katseltavaa. :/ Jos olen eleetön, pentu jatkaa "lepyttelyä" vaikka miten pitkään, mutta heti kun sanon sille jotain ystävällistä, se palautuu saman tien normaaliksi. En tiedä. Mudit on jänniä eläimiä.

No, oli tarkoitus tehdä iltapäivällä makkararuutua eli jättää aamuruoka antamatta, mutta jo aamulla satoi kaatamalla, mun piti olla koulussa kolmeen (= alkaa jo hämärtyä perkele!) ja jotenkin ei vaan napannut, joten annoin sille normaalin aamupalan. Tai viskasin nappulat lattialle etsittäväksi, oli vähän kiire niin saipahan edes sellaista aktivointia kaiken muun jäätyä minimiin. Söi kaiken. Mulla olis ollu 11.30-12 puolen tunnin tauko, mutta ajattelin että kerrankin voisin olla juoksematta kotiin, eli pentu oli yksin viisi tuntia putkeen. Annoin sille lähtiessä hirven kylkiluun palasen ja pienen pätkän hammasluuta. Jäi rauhassa.

Kolmelta kotona paperit on pissassa, ei paskaa, ja voisin laittaa pääni pantiksi että sillä on hirveä hätä. Yleensä se tekee lounastauon kusetuksella aina paskat. Kitinästä päätellen olen oikeassa. En kuitenkaan halua yhtään palkata huutavaa penskaa, joten otin välillä takinkin pois. :P Vitutuskäyrä taas miljoonassa. Lopulta pentu meni kyyristelemään (tietää että olen vihainen mutta ei vaan saa sitä suuta pidettyä kiinni, joten on taas koko sielullaan pahoillaan siitä että on olemassa...) petiinsä, menin rauhassa eteiseen, puin päälleni ja sanoin että mentäiskö. Se tuli saman tien ja satuin kaivamaan sille nappulan taskusta. Oli hiljaa. Laitoin remmin ja annoin toisen nappulan, oli edelleen hiljaa! Tästä se tuli mieleenkin, että kokeilepa ehtiä palkkaamaan ennen kuin kitinä edes alkaa. Naksu on pelkkää namin antamista nopeampi ja tarkempi, joten ehdottomasti se nukkumaan käydessä valmiiksi eteiseen.

Oltiin ulkona parikymmentä minuuttia. Puhuin melkein koko ajan puhelimessa, mutta pari kertaa huusin välillä pennun luo (aika hyvä treeni, pälätän koko ajan mutta piskin tehtävä on siltä poimia sieltä ne sille tärkeät sanat, "Luksi" ja "tule"). Totta kai helpotin sitä hihkaisemalla eri äänensävyllä, ei sen musta oikeasti tarvii keskittyä kahtakymmentä minuuttia siihen koska satun sanomaan moi mitä kuuluu mä olen koiran kanssa ulkona tänään oli koulussa sienipastaa ruokana ja sain tentistä hyvän tuloksen ja sit matikassa oli tosi tylsää luksi tule täällä sataa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa LUKSI  PRKL ETKÖ KUULLUT KUN PUHUIN SULLE?! Joo ei, ei noin. :D Kyllä se "LUKSI TULE" oli siellä välissä isoillla kirjaimilla - ja hyvin kuunteli ja kuuli sen muun puheen välistä.

Palkkasin välillä oma-alotteisesta kontaktistakin. Muistais vaan aina palkata vasemmalta puolelta. En tiedä onko sillä niin väliä, mutta musta kaikessa on ihan fiksua pyrkiä siihen että koiralle nimenomaan se mun vasen puoli on se ihana paikka, sinne kannattaa hakeutua, oikealla ei oo mitään erityistä. (Koska tottelevaisuus- ja palveluskoirakisoissa seuraamisliike on niin että koira seuraa vasemmalla puolella. Niille jotka ei tiedä.)

Sisällä treeniä. Maksalaatikkorasiassa oli tilkka jäljellä, alkoi jo vähän kuivahtaa kun se oli tarkoitus jättää nyt jäähylle ja tyytyä nappuloihin. Pienin sen tosi pieniin osiin, yhteensä n. 30 palaa.

Mun pitäis varmaan tehdä joku taulukko, missä on vasemmalla eri liikkeet ja sitten vaan ruutuja mihin voi laittaa koska on treenattu. En yhtään ikinä muista mitä ollaan edellisellä kerralla otettu ja treenataanko me aina lähinnä samoja juttuja. :P Päätin siis kokeilla taatusti jotain ihan muuta ja kaivoin kosketusalustan esiin. Sitä on treenattu viimeeksi kun pentu oli 11-viikkoinen eli kolme viikkoa sitten. Silloin jätin sen tauolle, koska tuntui että piski luuli että treenataan "katso alaspäin" vaikka pointti oli "katso kosketusalustaa". Muistaakseni sain sen välillä koskemaankin sitä tassullaan, tuskin kovin montaa kertaa kuitenkaan, ja sellaista hapuilua se kaikin tavoin oli. Sellaista että se alusta nyt vaan sattui olemaan kohdalla, pentu ei lainkaan tajunnut että se oli juuri se pointti.

Olen sentään oppinut jotakin. Mudinpoikanen on yllätyksiä täynnä. Siispä älysin kuitenkin ottaa naksun käteen ja namit hollille ENNEN kuin laskin alustan lattialle. Jos vaikka sattuu maailman kahdeksas ihme ja se tajuaakin heti vilkaista sitä tai jotain. Vahingossa koskee siihen. Jumankauta, sehän hypähti salamana etutassut alustalle ja ihan satavarmana tiesi että tää oli se juttu mitä tän kanssa kuuluu tehdä!! Onneksi tumpelokin tajusi järkytyksestään huolimatta heti naksauttaa ja saatiin kymmenen erinomaista toistoa alle minuutissa. Vähän sille on epäselvää kuitenkin se että riittääkö kuonolla tökkääminen/haistaminen pää matalalla vai pitääkö se jalka olla siellä. Hyväksyin sellaiset missä edes toinen jalka oli alustalla, pelkkää katsomista/pään alas laskemista en. Pitää itse miettiä mitä haluan tän ihan tarkalleen olevan, onko se "toinen etutassu riittää" vai "ehdottomasti molemmat". Ja tarviiko tassun olla kunnolla alustalla suht keskellä vai saako se olla reunalla puoliksi ulkona. Takatassuja tuskin tarvii saada alustalle lainkaan. Vaikka se on nyt ympyrä ja just sen kokoinen että mudi ehkä mahtuisi siihen seisomaan, sitähän on tarkoitus voida pikkuhiljaa pienentää ja häivyttää sitä kautta pois.

Pieni tauko, pyörittelin uudet muruset. Pientä levotonta vinkunaa josta tiukka komento olla hiljaa. Palkkasin sitten vähän ajan päästä rauhassa odottavaa koiraa. Tota rauhassa odottamista vois kans alkaa palkkaamaan ihan tosissaan. Mä teen niin, että kun laitan nameja valmiiksi (yleensä lasken niitä ääneen, pentu on ihan villinä yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi... laskemiseen :D), heitän välillä yhden jos rakki odottaa rauhassa ja aivan täydellisen hiljaa. Pienintäkään huokailua en palkkaa. Olen jopa vaientanut radion kun musta tuntui että sieltä piskistä kuului ihan pienenpieni pihinä ja piti kuulla tarkkaan. :D Keittelin samalla mannapuuroa, jätin treeninamit pöydän laidalle ärsyttävän lähelle reunaa aina siksi aikaa kun kävin sekoittamassa puuroa toisella puolen keittiötä ja olin valmiina viskaamaan koiraa puurokauhalla jos se menee ottamaan namusia. :P Ei edes yrittänyt, hyvä.

Sitten 10x noutokapulaa. Muisti heti tämänkin kanssa mikä on homman nimi, ja sain sen siis "haukkaamaan" kapulaa. Tosi nopeeta tykitystä. Kapula kierähti välillä pennun mahan alle ja se joutui etsimään sitä. Kiva huomata, että se ei todellakaan luule että kyseessä on "haukkaa ilmaa, kapula on ehkä kohdalla tai sitten ei mutta väliäkö tuolla", vaan nimenomaan "haukkaa kapulaa". Pentu siis kääntyi niin että sai haukattua kapulaa mahansa alta. :) Intoa sillä on valtavasti, pitää miettiä miten tästä nyt edetään ettei se oppisi pureskelemaan sitä. Kyseessähän on edelleen muovinen vinkulelukapula, mutta tarkoitus on opettaa sillä että nouto = ota esine suuhun äläkä mälvää sitä yhtään, tuo se mulle ja pidä sitä mun edessä istuen kunnes otan sen sulta. Yritän saada tolla lelulla ainakin aikaan sen, että vihjeestä "nouda" se avaa suun ja ottaa ojentamani kapulan ja pitää sitä kunnes pyydän "kiitos". Sitten voin vaihtaa oikeaan kapulaan ja antaa sille sen suuhun, ja alkaa treenata kestoa ja pureskelematta pitämistä. Ehkä. Nää on vasta ajatuksia.

Vikan namin jälkeen vaihdoin lennosta leluun ja leikittiin hetki. Olin laittanut valmiiksi sen maksalaatikkorasian, siellä siis reunoille kuivuneet maksalaatikot ja kourallinen nappulaa sisään ja ruttuun. Pentu leikki tosi hyvin, se luuli että treenit oli ohi eikä yhtään ajatellut että mulla saattais olla enää mitään. Pyysin yllättäen irroittamaan ("kiitos"), sehän irroitti ja sai siitä maksalaatikkorasian vielä loppuloppupalkaksi. :) Tosi hyvä fiilis jäi itselle, kaikki meni aivan nappiin, täydellistä!

--

Ai niin, mudin viikkopunnitus: 6,9kg ja 39cm. Painoa ei lisää, senttejä tullut kolme! Punnitsen eka itseni ja sitten meidät yhdessä ja miinustan siitä. Kokeilin huvikseni kaksi kertaa ja oma paino heitti 0,4kg minuutin välein tehdissä punnituksissa. Että eipä nää kovin tarkkoja taidakaan olla, se siitä hienosta digivaa'asta...