Hoidossa oleminen oli sujunut ilmeisesti ihan hyvin. :) Olin pyytänyt sunnuntaiaamulla heittämään sen aamupalan lattialle etsittäväksi, ja kun tulin kotiin iltapäivällä, kaikki nappulat oli syömättä. Mudi istui olkkarissa ja sillä meni pari sekuntia tajuta kuka tulee, ja sitten se sekosikin riemusta. Itki ja pungersi syliin ja oli ikävöinyt niin kauhiasti. Ja sitten se hyökkäsi ahmimaan niitä nappuloita. Se oli saanut luunkin silloin aamulla ja se oli syöty kokonaan, että en tiedä oliko se sitten tullut niin kylläiseksi siitä että nappulat jäi, vai oliko se kuitenkin ollut sen verran ikävissään että ei ollu maistunu.

Tänään (ma) se sai 16-viikkoisrokotuksen. Eläinlääkäri oli taas ällö, Luksi ei murissut eikä mitään, mutta vähän väisti ja painautui mua vasten mahdollisimman kauas lääkäristä. Antoi tutkia, mutta sokeakin olis nähny kuinka sen koko olemus oli "kauheeta, hyi, tee se äkkiä, ällöttää!". Piikkien aikaan (sai kaksi, raivotauti erikseen) syötin sille nappula-kissanruokaseosta purkista, ei huomannu koko rokotuksia taaskaan kun keskittyi vaan ahmimaan sapuskaansa.

Oltiin aamulla yhteensä n. tunti siellä reissulla. Täällä on ihanat lumikasat ja pennusta on sikahauskaa kaahailla pitkin hankia. :D Aamulla otettiin muistaakseni 5x sivulle ja 8x mun niskaan kurkottaminen. Aion nyt opettaa sen hyppäämään mun selkään, kadun sitten myöhemmin jos kaduttaa.

Päivällä käytin sen kerran kusella ja kerran se teki paperille. Oli tunnin yksin kun kävin kaupoilla. Jäi kitisemään kun lähdin! Uloslähtötilanteet hoituu nykyään niin, että otan yhden frolicin ja pilkon sen n. kymmeneen muruun. Syötän pennulle muruja eteisessä samalla kun puen ja erityisesti kun otan sen remmiä käteen. Otan sen lopuksi perusasentoon, siiitä yksi nami vielä ja suoraan "ole hyvä". Jossain vaiheessa siis olen avannut oven. Sitten astumme ulos, ja omalla tasolla syödään vielä pari namia ja/tai tullaan perusasentoon ennen kun lähdetään alaspäin. Ei yleensä enää piippaa kertaakaan! En tiedä miksi se nyt lähtöä tehdessäni alkoi kitisemään, mutta hyvä vaan sikäli että saatoin todellakin häipyä pitkäksi aikaa ja todeta että kitisevät koirat ei pääse minnekään.

Viiden maissa oltiin 25min remmilenkillä kaduilla. Sisältää pari luoksetuloa (ravasi! perhana, seuraa mitä se elukka tekee äläkä aina automaattisesti anna namia jos se sikailee tai lusmuilee! "tule"= LAUKKAA mun luokse suorinta tietä, ei mitään laiskaa ravia stna!) ja ehkä 10x perusasennon niin, että lähes joka kerta imutin sitä seuraamaan. Siis toisin sanoen 3-4 kertaa seuraamista niin että alkaa peruasennosta, saa namin, imutan toisella namilla pari askelta eteenpäin, pysähdyn, pentu istuu ja saa sen namin. Se tarjoaa sivulle tuloa välillä jo itsekin, tai tulee siihen vasemmalla puolelle ja alkaa hyppimään käteen. Välillä olen sitten pysähtynyt ja päästänyt sen sivulle istumaan, josta saa namin, ja välillä vaan sanonu että "ei oo". Tosta on nyt ehkä tulossa se loppu-signaali. Ainakin se alkaa jo ihan hyvin hiffata sen, yleensä jättää mut rauhaan sen jälkeen!

Sisällä 3 kynnen leikkaamista. Ihanaa, mä pelkäsin tätä ehkä eniten. :D Kynsiä ja muitakin hoitotoimenpiteitä. Edellisen koiran kun saa opetettua syvästi kammoamaan kaikkea ja saa sen sitten pari kertaa silmilleen, niin johan alkaa karskimpikin ämmä arastelemaan... Luksin kanssa kynsien leikkuu on tosi hyvällä mallilla. Kuvio menee näin: mä varaan namit valmiiksi keittiön pöydälle. Istahdan pallille pöydän ääreen ja tässä vaiheessa se tietää jo mitä tapahtuu ja on puolimatkassa mun syliin. Hoen kuitenkin kynsiä ja taputan polviani, jolloin se hyppää itse syliin. Jos ei meinaa päästä, tyrkkään sitä rinnasta kauemmas ja sanon että ota vauhtia, ja sitten se ainakin pääsee. :D Otan sen kyllä kiinni, mulla on yleensä tuulipuvun housut jotka on liukkaat. Tosin eipä mitkään tippumiset oo mudinpoikasta hidastaneet, päin vastoin se sisuuntuu entistä enemmän... se istuu mun syliin ja otan milloin minkäkin jalan käsittelyyn. Välillä se koettaa vielä tunkea päätä väliin, mutta kun työnnän sen pois ja naurahdann että emmä näe sun läpi, se antaa olla. Leikkaan yhden kynnen. Kynnen napsahdus on muodostunut sille naksua vastaavaksi signaaliksi ja se tietää että nami on tulossa. Mä palkkaan sitä vaikka loppuelämän namilla joka ainoan kynnen leikkaamisen jälkeen, jos tää vaan pysyy yhtä kivuttomana. Leikkaan nykyään 2-4 kynttä, välillä pengon sen tassua ehkä muuten vaan, varvasvälejä ja anturoitu ja katson kynsiä mutten leikkaa. Jokaisesta kynnestä saa siis erikseen namin, lopuksi vähän isomman + suuret kehut ja sitten joutuu mälsästi lattialle. Mudinpoikanen suorastaan rakastaa kynsien leikkaamista.

Haluaisin siirtää tän kuvion muualle, sylissä on hankala leikata erityisesti kannuskynsiä, kun pitäis saada jalka taipumaan luonnottomaan asentoon. Jotta näkisin mitä teen ja jotta sakset osuu kohdilleen, ne on aika jykevät noin pienelle koiralle. Lisäksi se alkaa olla jo niin iso että se ei kauaa mahdu mukavasti mun syliin. :D Pitäis alkaa opettaa sille muutenkin jotain "käy siihen pötköttämään" -tyyppistä käskyä, ja sitten vois siirtää kynsien leikkuun lattialle. En ole päättänyt haluanko että koira seisoo ja leikkaan siltä kynnet niin kuin hevoselta puhdistetaan kaviot, siis jalkaa ranteesta taaksepäin nostaen/taivuttaen, vai olisko parempi että se on kyljellään.

Mä aina unohdun selittämään... :D Eli leikattiin vähän kynsiä ja sitten 5x istu *. Leikkimistä, irroitus josta nami palkaksi ja lelu pöydälle (tavoitteli sitä ihan hetken, taisi kerran hypähtää katsomaan että siellä se on, mutta keskitti sen jälkeen heti huomion muhun), uudestaan 5x istu *, leikkiä ja irroitus, saman tien jatkui leikki ja vähän myöhemmin toinen irroitus josta lelu taas pöydälle. Yhteensä kymmenisen toistoa maahan menoa ja istumista sekaisin. Ohjasin namilla, maahanhan se ei osaa edelleenkään mennä ilman kädellä avustamista.

* Aika viedä asiaa eteenpäin eli ärsykekontrolliin

"Käyttäytymisen komento- eli ärsykekontrolliin vieminen tarkoittaa komennon tai ns. vihjesanan lisäämistä käyttäytymiseen. Tällöin koira suorittaa komentoon liittyvän asian, käyttäytymisen, vain ja ainoastaan kuullessaan tai muutoin havaitessaan siihen liitetyn komentosanan tai muunlaisen signaalin.

Maahan menemisen osalta tämä tarkoittaa, että koira

menee maahan aina kuullessaan "Maahan!" – komennon.

ei tee jotain aivan muuta kuullessaan maahan komennon (esimerkiksi käy istumaan). ei mene maahan kuullessaan jonkin muun vihjesanan (esim. komennettaessa "Istu!", koira ei mene maahan). ei mene maahan ellei se kuule komentoa "Maahan!".Kohdalla 4 ei tarkoiteta, ettei koira saisi mennä maahan oma-aloitteisesti, esimerkiksi lepäämään käydessään. Sen sijaan koulutus- tai muussa vastaavassa tilanteessa ei koira mene maahan siinä toivossa, että ohjaaja palkitsee sen."

[http://home.online.no/~esakv/Dogs/ArtikkeliArs.htm]

Eli suomeksi: en naksauta enää kun pentu itse istuu. Kun se ei ole valmiiksi istumassa, vaan jossain muussa asennossa, sanon "istu" ja jos/toivottavasti kun piski istuu, se saa naksun ja namin. Vähän se oli hämillään kun en reagoinut sen oma-alotteiseen istumiseen, ja piti vähän houkutella että sain sen ylös siitä. Suuri osa toistoista oli sellaisia, että se jahtasi namikättä kun sanoin istu. Istui kyllä tosi hyvin! :) Pari kertaa se seisoi ihan rauhassa ja reagoi silloinkin istumisvihjeeseen välittömästi. Hienoa! Hooida tää nyt kotona kuntoon, siis että se todella reagoi "istu" vihjeeseen myös ilman että tietää että mulla on kädessä nami, ja ala sitten yleistää muualle.

Mudi on näköjään alkanut haukkumaan rappukäytävän äänille. Juuri äsken aloitti. Mä en edes kuullut mitään, ja rotat on keittiössä vapaana, luulin eka että se örisee niille. Sanoin tiukasti jotain höpöhöpöä, mudi käveli mun jalkoihin pöydän alle ja jatkoi louskutusta. Siis ihan kunnon haukkua! Tyhmänä en älynnyt oikeen reagoida mitenkään, ja lopulta parin sekunnin kuluttua pamautin sitä rasvatuubilla jalkoihin. Hiljeni, pyysin sen luokseni, rapsuttelin ja kehuin. Nyt tuolla on kolissut taas pari kertaa eikä reagoi enää mitenkään. Ilmeisesti joku kantaa kamoja edestakas kun ovi paukkuu koko ajan. En tiedä mikä ihme sen nyt sai aikaiseksi, mä en tosiaan kuullut yhtään mitään, mutta kai siellä joku hiippaili.

Suunnitelma:
1) älä itse kiihdy. Nou panik, kyllä tää saadaan kitkettyä pois!
2) komenna rauhassa olemaan hiljaa
3) jos ei hiljene, älä huuda, älä karju. En tiedä mitä kannattais tehdä, mutta älä ainakaan ala riehua. Mene rauhassa sen luokse ja nappaa kuonosta kiinni? Suihkauta vesipullolla? Viskaa sitä jollain esineellä?
4) silloin kun se on vielä hiljaa ja selvästi kuuntelee ääniä, kehu tai kiinnitä sen huomio muualle. Melkeen vois varata kipon nameja tähän pöydälle ja heittää aina yhden kun rapussa kolisee ja mudi on hiljaa. Jos se auttais hahmottamaan, että hiljaa oleminen on kannattavaa ja suun avaamisesta saa kauheeta palautetta?

Tän jälkeen on kyllä kuulunu kolinaa ainakin viidesti eikä oo enää sanonu mitään. Se nukkuu mun jaloissa ja rotat just taas tiputteli jotain kamoja keittiössä. Tunnen kun pentu levottomana liikahtaa ja sanon aina rauhallisesti että höpönhöpön, rotathan ne vaan siellä. Se paneutuu aina takaisin. :) Äsken se ehti jo nousta ja ottaa pari askelta ja olin varma että se menee portille kyyläämään keittiöön, mutta juttelin silti että Orsihan se siellä kolistelee, ei haittaa, sä voit jatkaa nukkumista, ja niin se vaan palasi jalkoihini.

En tiedä kannattaisko mun osoittaa sille, että olen kyllä kuullut rappukäytävän mölyn itsekin? Se on jo monta viikkoa aina välillä tuijottanut ovelle kun siellä kolisee, ja olen sanonut että naapuri siellä menee, ei tartte välittää, ja silloin se yleensä jättää kyttäämisen ja alkaa tehdä jotain muuta. Siksi ajattelin, että ehkä se tosiaan olis hyvä kun sanoisin että kyllä mä tiedän, ei sun tarvii ilmoittaa? Toisaalta en haluis tehdä koko äänistä mitään showta, ne kuuluu elämään, niitä kuuluu joka päivä, eikä niissä ole mitään ihmettelyn arvoista. Ei superpalkkaa, ei selkäsaunaa, ei mitään. Niihin ei tarvii reagoida mitenkään.

--

fontti hyppii miten sattuu, ei jaksa korjata. sorry.