perjantai, 14. marraskuu 2008
Perjantai
Käveltiin viimeisimmän makkararuutukohdan ohi ja Luksi muisti sen ihan tismalleen, kävi nuohoamassa olisko täällä vielä jotain. Ei ollu. Onneksi. En tiedä onko kivaa muutenkaan että se pääsee myöhemmin tarkistelemaan niitä, ei oo tarkotus että se oppii että voi olla huolimaton ja myöhemmin tsekata ne mitä ekalla kertaa jäi. :P Vaikeeta vaan käytännössä toteuttaa, ei nyt viitsis ajaa jonnekin persiiseen aina yhden ruudun takiakaan ja lähellä ei oikeen oo muita kun toi puisto syrjäisine osineen.
Mitään ei oo treenattu. Ei jaksa, ei huvita.
Pöyristyttää yhden ihmisen käytös. En viitsi avautua sen enempää, mutta haluan vaan todeta, että ilmeisesti yhtään aidosti mukavaa ja lämminhenkistä yhteisöä ei ole olemassakaan. Jokaisesta löytyy ne mätämunansa. Surullista.
Puhuin miehen kanssa puhelimessa ja sillä aikaa pentu ehti pureskella namirasiansa kannen paskaksi!! Annoin sen sille lenkiltä tultuamme nuoltavaksi. Se on niin ehtivä elukka, ei se mitään pahalla tee (ihan kuin koirat ylipäänsä osais ajatella että nytpä teen kiusallani näin), mutta ehtii vaan niin pirun moneen... hemmetti, pitää heittää hyvä rasia roskiin, tuskin kansia saa varaosana mistään. :P Ne oli näitä pienimpiä rasioita.
Kommentit