Ei yhtään jaksais kirjoitella mitään.

Aamulla päästiin joten kuten ulos. Taisin ottaa koiran taas namilla perusasentoon, antaa namin ja vaputtaa siitä. Pikakusetus, sai pakastetun kongin jossa tilkka maksalaatikkoa sidosaineena ja omaa nappulaa. Yksin 8-10. Parinkymmenen minuutin remmilenkki, mäkeä laskevia kiljuvia lapsia, pari kauempana menevää koiraa, koliseva lumiaura. Olin ihan blah-fiiliksissä itse enkä jaksanut kaivaa nameja esille, sanoin vaan hämmästyneenä pysähtelevälle pennulle että vauhtia ny ja hyvin se niinkin tuli mukana kummastuttavia kohteita kohti. Tää vois melkein ollakin parempi tapa, ei ainakaan aina mitään nameilla kikkailemisia vaan joskus itselle pelkkä ystävällisen tylsä "älä nyt jaksa" -asenne.

Imurointia, luuttuamista, pölyjen pyyhkimistä... 1,5h. Kun lähdin takas kouluun, pentu huokaisi helpotuksesta, vihdoin unirauha palasi! Oli yksin 12-16. Päästiin ulos taas ihan hyvin, hilluin eteisessä sen kanssa koko ajan, taputtelin ja yllytin hyppäämään syliin ja sillä oli riehakas mieliala, ei mitään anteeksi että olen olemassa -itkuja ja luimisteluja. Annoin pari namia ja lähdettiin ulos, itse asiassa niin rivakasti että sillä jäi yksi namipala löytämättä lattialta. :D Kusetus ja autoon. Ikkunoiden raappaaminen sai sen haukahtamaan terävästi, josta sai vastalahjaksi HILJAA-tiuskahduksen. Sitten se alkoi vinkumaan ja oli vähän ahdistuneen oloinen, joten keskeytin hetkeksi, nauroin ja sanoin että höpönlöpön, ei tässä mitään, täytyy vaan noita lumia puhdistella. Rauhoittui ja oli loppuajan ok. Kävin pari kertaa sisällä (auto tyhjäkäynnillä, hyi minua, mutta ei oikein ollu vaihtoehtoja) painamassa kaasua, jotta saisin vähän poweria ja ikkunat joskus sulamaan, ja mun edestakainen autoon-ikkunoiden kimppuun-autoon-ikkunoille-hyppely sai pennun taas levottomaksi. Lopulta kuitenkin päästiin matkaan. Eka kaverille viemään avaimet, se tulee huomenna hakemaan Luksin alkuillasta niille ja palauttaa yöksi omaan kotiin. Hakee taas aamulla. Mä lähden Lahteen, palaan su-iltapäivällä. Vähän jännittää miten niillä mahtaa sujua.

Sitten lenkille. Mielisairaalan maastoihin. Pimeään. Mä ajattelin kaupungissa, että ei siellä nyt mikään pilkkopimeä ole, lumi valaisee... ajeltiin metsään, katuvalot loppui, vastaantuljoilla oli pitkät päällä eli todellakin oltiin ihan hevonv*tussa. Pysäytin auton ja kun valot sammui, mun rohkeuskin hiipui.. siellä OLI pimeää. Ei pilkkopimeää, mutta todellakin pimeää kuitenkin. No, onhan mulla avaimissa taskulamppu ja kännykästä saa valoa. Pennun pannassa oli 5 euroa maksanut vilkkuva led-valo, ja yksi päivä huomasin että puolet siitä on enää jäljellä... se paska siis hajosi parissa viikossa! No, ajattelin että kävellään vaan teitä pitkin, pentua voi pitää kokonaan irti kun täälläei taatusti oo kukaan jalkaisin ja auto(jen valo)t näen jo kauaa ja ehdin ottaa koiran kiinni. Irroitin siis liinan kokonaan. Kyllä me joku 20 minuuttia yhteensä käveltiin, mutta sitten alkoi tulla niin hirveä paniikki ja kaikki puut näytti ihan mielisairaalasta karannaileta hulluilta... palasimme takaisin. Ei, emme myöskään mene tonne enää ikinä pimeällä. :P Päivällä se on ihan kiva paikka, kivaa maastoa.

Takas siis autoon, ajattelin että ajetaan kaupalle, postiin ja kotiin niin kuin oli tarkoituskin. Kesken matkan kuitenkin tajusin että me ollaan siellä tiellä minkä varrella olevaa metsää olen joskus katsellut "sillä silmällä", joten pysähdyttiin ja mentiin tutkimaan maastoa. Ei ollu ollenkaan niin hyvää kun olin luullut. Äijäkin just soitti ja juttelin sen kanssa koko n. 20 minuuttisen mitä siellä käveltiin. Tultiin kävelytielle ja jossain vaiheessa huomasin, että eihän mulla ole edes koirani liinaa kädessä, vaan se on jossain vaiheessa tippunut ja laahaa maassa! Katselin kyllä vähän väliä taakseni että ehdin ottaa koiran lyhyelle jos tulee pyörä tms, mutta silti... huh. Ei siinä autotietä menny vieressä, se oli joku ihmeellinen polku teollisuusalueiden keskellä. Näytti että joku oli hiihtäny siitä, ja pelkäsin eka että entä jos tää onkin latu ja kohta joku hullu tulee raivoamaan kun olen koiran kanssa siellä. Mutta ei, se tie vei vaan jonkun kerrostalon pihaan.

Kummallakin lenkillä otettiin pari perusasentoa ja pari luoksetuloa. Hyviä. Luoksetulojen jälkeen pentu vaan jäi taas kyttäämään nameja, se tarjosi kymmeniä metriä "seuraamista" niin että hyppi mun vasempaan käteen koko ajan. Lopulta kun nätit "ei oo enää" -kehoitukset ei menny perille, tyrkkäsin sitä lantiollani juuri kun se hyppäsi kättä vasten (raapii aika kipeästi paljaaseen käteen ne sen hypyt btw) ja ärähdin kunnolla. Johan lopetti. En haluis rangaista sitä kun se on tolla vasemmalla sivulla, sen pitäis olla maailman ihanin paikka, mutta välinpitämättömyys ei sitä hetkauta hittoakaan ja sikailusta mudinpoikasen nyt kuitenkin sietää saada tylyä palautetta.

Niin, sitten pentu sai odottaa autossa kun kävin postissa ja lidlissä. Kiltisti odotti. Kotona jätin sen eka autoon ja vein yhden satsin tavaraa ylös, sitten hain pennun ja loput kassit. Totesin taas että mulla ei riitä kädet ja kun katsoin eka molempiin suuntiin ja varmistin että ketään ei oo missään, mentiin niin että mulla oli liina vaan yhdellä sormella hätinä kiinni. Eli sama kuin jos se olis ollu irti. :P Ei siinä ollu ku viisi metriä autosta omaan pihaan, ja pihaanhan se aina innoissaan juoksee, mutta on se kuitenkin saanu viime aikoina vähän turhan paljon vastuuta ikäisekseen. Autosta poistuessamme jossain paukkui ilotulitus, ja ajattelin että pitäiskö mun syöttää sille nameja, mutta ei se reagoinut ääniin mitenkään niin ajattelin että tuskinpa on niin väliä.

Kotona tungin sen nappulat kongiin, osan viskasin suoraan lattialle. Se siitä päivällä luututusta asunnosta... no, rotatkin on keittiössä vapaina ja ne sotkee taatusti niin että ihan sama siivottiinko tänään vai ei. Nyt pentu on aika väsynyt. Ei oo treenattu mitään (muuta kun ne parit jutut lenkillä) eikä meinatakaan, herätän sen kohta kuselle ja menen nukkumaan. Hirveä koomaväsymys ja sata tuntia univelkaa.

--

22:30. Mitä mä sanoin siitä nukkumaan menemisestä...

21 maissa kusetus, teki molemmat tarpeensa.

22 maissa uusi kusetus, teki pissat. Ulos lähtö sujui etenkin jälkimmäisellä kerralla tosi hienosti! En tiedä onko tää sattumaa, mutta se ei piipannut oikeastaan yhtään. En tehny edes mitään erikoista. Päästin sen liinaan käsistäni kun sillä oli kauhee hepuli, toivoin että se ottaa vauhtia ja tekee paskat ettei ne ole kohta sisällä. :P Ei tehny, juoksi ja riehui kovasti. Mulla oli pelkkä villatakki, ei nameja, ei mitään... kiva kun se olis karannu jäniksen perään tms. Tosiaan sitä luottoa on vissiin vähän liikaa... Tällä kertaa oli taas jotain teiniörveltäjiä meidän talon vieressä, kolme likkaa jotka kiljui kauheesti. L vähän niitä ihmetteli.

Sisällä yllytin sen hyppäämään tuolille mun syliin, se otti vauhtia ja yritti mutta ei oikeen päässyt. Sit kyykistyin lattialle ja yllytin taas hyppäämään syliin. Huoh, miksi? Kohta menen suihkuun ja saan raivarin jos se koettaa hyppiä paljaita jalkoja pitkin!

10x kosketuskeppi. Namina mozzarellaa. Liu'utti kuonoa kepin vartta pitkin sinne päähän. :D Hassu, se ei ollu se pointti. Käänsin keppiä vähän ja sit tökki loput toistot vaan päähän. Hyviä.

n. 15 murusta (2kpl froliceja), naksu ja namin heitto keittiön lattialle. Normaalisti yhdestä frolicista saa yli kymmenen namia, mutta tähän pitää olla vähän isompia jotta se löytää ne lattialta paremmin. Paria ei nähny ja kauhee tuhina vaan kävi kun nenukki etsi. Samapa se toisaalta, tulee vaan enemmän odottelua kun se joutuu välillä etsimään namejaan.

Ja nyt ihan oikeasti nukkumaan. Mistä vetoa, että ne paskat on lattialla haisemassa heti kun käyn suihkussa ja pääsen juuri vaihdettuihin lakanoihini uinumaan. Ai niin, noi lakanat! Mä laitoin äsken lakanoita, pentu tietää että kivasti heiluvaankaan pussilakanaan ei saa tulla roikkumaan. Se meni ja haki oman peittonsa ja tuli puistelemaan sitä mun pussilakanan viereen. :D :D :D Tuskinpa se taas ajatteli niin kuin ihminen, että tässä me yhdessä puistellaan kumpikin omia petejämme, mutta mä tulin kuitenkin hyvälle mielelle ja nauroin ääneen. On se vaan hassu eläin. :D