Ollapa koira. Ei kauheeta opiskeluressiä, ei kiireitä, ei tenttejä, ei yhtäkkistä shokkiheräämistä "j*malauta, sata deadlinea/koetta/isompaa tenttiä ens viikkojen aikana". Mä olen opiskellut ihan koko päivän. 8-10 koulussa, sitten pari tuntia kotona, sitten tuhraantui tunti metsälnekillä + automatkoihin + kaupassa kipaisuun, sitten taas opiskeluja n. 5h... Luksi on jotenkin vaistonnut että mammalla on kauhea stressi ja se on nukkunut ihan sikeästi koko päivän. Tavallisesti se pelailee keskenään ja osoittaa kaikin tavoin, että tarttis viihdytystä. Nyt se ei ole edes kärttänyt ja ollut jatkuvassa valmiustilassa, vaan ihan rehellisesti umpiunessa. Mamman ihana. <3

Eilen illalla otettiin vielä myöhään 10x kosketusalusta. Laskin alustan maahan ja koira ehti hypähtää siihen enkä mä saakelin tollo ennättänyt reagoida!! Sen jälkeen sillä meni pasmat sekaisin ja se tarjosi suunnilleen kaikkea muuta, selvästi hämillään kun toi ei kelvannutkaan. Just kun taisin viimeeksi kehua että onneks oli naksu valmiina kädessä, ja heti seuraavalla kerralla mokasin. :P Ehkä olis hyvä opettaa sille, että treenin alkamisen vihjeenä ei ole esineen ilmestyminen näköpiiriin (esim. just toi alusta tai noutokapula), vaan vasta kun sanotaan "treenataan" tms. Vai onko? En tiedä. Ei ainakaan kävis näin että koira aloittaa ennen kun mä olen valmis ja hämmentyy kun en ehdikään naksauttaa.

Sen jälkeen 10x noutokapula, nää muistaakseni hyviä. Vielä lopuksi 5x perusasentoon imuttaminen. En tiedä miten suhtautua vinoihin, olen vaan ottanut uudestaan askeleen ja jättänyt palkkaamatta ennen kuin tulee kerralla suoraan. Ehkä tässä vaiheessa vielä ok, mutta myöhemmin saattais olla paikallaan lopettaa koko treenihetki heti virheestä. Jos se tulee vinoon, en yritä ohjata sitä namilla oikeaan kohtaan, en halua että se oppii että on ok tula väärin ja korjata vasta toisesta käskystä suoraan. Nyt ollaan vasta niin alkeissa että virheet jätän vaan huomioitta, mutta täytyy miettiä josko rankaisisi heti yhdestäkin vinosta niin että pistetään pillit pussiin ja hetken päästä uusi yritys. Täytyy katsoa mihin tää kehittyy, tossa on varmaan riskinä se että koira paineistuu eikä uskalla yrittää mitään. Toisaalta vino perusasento on niin yleinen ja raivostuttava virhe. Mä huomaan jo nyt itsessäni että välillä tollona hyväksyn vähän väljemmän kuin pitäisi... miten voi olla niin vaikeaa pitää itse kriteeristä kiinni? Sitten vaan ihmetellään kun piski ei tee oikein, kun ensin opetetaan itse että sinne päin riittää ihan hyvin. Luoja.

Tänään siis puolisen tuntia metsässä, oltiin siellä hiekkamontulla missä käytiin moooonta viikkoa sitten kaverien koirien kanssa (belgi, am. akita, terrieri). Nyt siis yksin. Luksi kaahaili lujaa. Aukealla se irtoaa kauemmas, jopa usean kymmenen metrin päähän, metsässä rämpii yleensä ihan kannoilla (taas kalahti mun jalat monta kertaa kannoillani kulkevan pienen koiran leukaan, auts!). Jos se menee aukealla kymmenien metrien päähän, vaihdan aina suuntaa sillä aikaa kun se juoksee poispäin. Se kyllä pysähtyy tosi usein (makeen näköistä kun se vetää kiitolaukasta sikanopean stopin, ton kun sais käskystä tapahtuvaksi niin ah ja oih!) ja katsoo että olen vielä tallella. Tän pointti on kai se, että yritän saada sen kalloon iskostettua että tosiaan kannattaa katsoa usein, koska mä yritän aina vaihtaa suuntaan ja karata kun pieni koira on menossa kovaa eri suuntaan. Toivottavasti en opeta siitä neuroottista kyttääjää. Tosin pitäishän mudien olla itsenäisiä, yleensä kai ongelma on liika itsenäisyys kuin liika perskärpäsyys, irtolenkillä siis. Parit luoksetulot otettiin, ja tarkoitus oli tehdä makkararuutua, mutta en löytänyt mitään vähääkään nurmikkoa muistuttavaa länttiä. Vaan hiekkaa, mutaa, metsän varvikkoa ja kallioita.

Takas tullessa sai odottaa autossa sen aikaa kun piipahdin kaupassa. Jää rauhassa, mutta takas tullessani sen on pakko aina päästää "ihanaa että sä et hylännytkään mua"- kitinät. Autoon se menee mielellään, olen yrittänyt lähes joka kerta joko laittaa häkkiin jonkun namipalan valmiiksi odottamaan tai sitten annan namin kun pentu on jo häkissä. Itse ei ei tahdo hypätä sinne, yritin tossa yksi päivä ja ihmettelin kun se oli niin vastentahtoisen oloinen, väisti ja luimisteli. Inhoaako se koko autoa?! Tänään kuitenkin vakuutuin että ei, nostin sitä autoon ja se meinasi puskea häkin läpi sisään kun ovi luikahti just edestä vahingossa kiinni :D. Mielellään siis menee sinne, hienoa. Osaa odottaa lupaa aika hyvin, eka avaan oven, sitten sanon "remmi", laitan sille remmin, astun syrjään ja odotan hetken ovet auki. Jos yrittää livistää, laitan vaan oven kiinni. Nätisti odottamalla saa ole hyvä -luvan. Se ei tahdo uskaltaa hypätä sieltä itse poiskaan, mieli kyllä tekisi mutta jännittää. Kyykistyn yleensä oven eteen ja annan sen tulla mun sylin kautta. Nää ongelmat jää varmasti kun se tosta kasvaa.

Takas tullessa makkararuutu pihaan. Tallasin taas sellasen suikaleen, kahden askeleen levyisen ja ehkä 50cm pitkän. Jauhelihaklöntit paistaa nurtsilta kuin veritipat hangesta. Sain neuvoksi pitää liinan kireällä ja estää pentua pyörimästä edestakaisin. Luksi on tosi herkkä remmin kiristymiselle, se on pari kertaa jääny lyhypylvääseen kiinni ja kiristyvä remmi aiheuttaa kunnon pyörähdyksen kuvitellun pylvään ympäri ja/tai ainakin puolen metrin paluun mua kohti. Se kyllä rynni sinne ruutuun remmi aika tiukilla, mutta mä tunaroin enkä saanu sitä ollenkaan "tuntumalle". Hohhoijaa, koirassa on kyllä ainesta vaikka mihin, monella saralla, mutta miksi ihmisen pitää olla niin tumpelo. :P Annoin sen sitten pyöriä, otin sen pois kun muutama muru jäi vielä maahan. Vasta tän jälkeen huomasin että olin tallannut ilmeisesti jonkun lihamurun päälle ja se oli kulkeutunut mun kengänpohjassa ulos ruudusta. Kaikin puolin aika kaoottinen suoritus.

Koko loppupäivä kahdesta kahdeksaan siis koomailua. Käytin mä sen kerran kusella viiden maissa, muun ajan se nukkui ihan kunnolla, ei siis leikkinyt yksinkään eikä mitään. Kahdeksan maissa sitten kirjat kiinni. Rasiassa jauhelihat mukana, tarkoitus tehdä toinen makkararuutu. Pentu ei ollu syöny koko päivänä muuta kuin ton ekan ruudun lihat. Ei ollu tarkoitus pitää sitä näin pitkään nälässä, mutta aika meni kuin siivillä enkä edes tajunnut miten myöhä onkaan! Luksi oli irti, tai liina kyllä laahasi perässä, tallusteltiin koulurakennusten välissä. Kaksi valtavaa jänistä juoksee meitä kohti ehkä jossain 5-10m päässä tiellä. Oltiin siis nurtsilla vinosti tien vieressä. Luksi katsoo niitä vähän niin kuin niitä hevosia vähän aikaa sitten: "mamma, MITÄ noi on?!". Kaivan kiireen vilkkaa jauheliharasian taskusta, tallaan vaivihkaa Luksin liinalle ettei se vaan nyt pääse takaa-ajoon, ylistän edelleen jaloissani hämmentyneenä seisovaa penskaa ja alan syöttää sitä. Jänikset hyppelee jonnekin, en näe kun keskityn piskiini. Sinne meni meidän makkararuutulihat, mutta ei se mitään! Olipa hieno tilanne, tällaisia paljon lisää niin mulla on toivottavasti "jänisvarma" aikuinen koira. Vähän se koetti ottaa jälkiä, mutta sanoin vaan että mennääs ny, niin hyvin jätti haistelut sikseen. :)

Tuulessa lepattava lipputanko oli aika jännä. Samoin pimeässä kauempana paukkuvat autojen ovet, kun pentu ei näe, sitä selvästi jännittää enemmän ja se pyörii ympäriinsä paikallistaakseen ääneen lähteen.

Tarkempi tarkastelu osoitti, että oli siellä jauhelihapurnukassa vielä vähän jäljellä, joten tallasin sille taas sellaisen kahden askeleen levyisen ja puolisen metriä pitkän makkararuudun. Tää oli nyt sitten yhdeksäs, jos edellisen raportin ruutu oli oikeasti seitsemäs niin kuin väitin. Näemmä en myöskään jaksa kirjoittaa näitä erikseen, jotta löytäisin myöhemmin jälki-kategoriasta suoraan kaikki aiheeseen liittyvät jutut. :P Joka tapauksessa tällä kertaa olin huolellisempi eikä lihat tarttuneet kengänpohjiini, vaan pysyivät juuri aiotulla alueella. Pentua hakemaan mennessäni se tempoi taas intopiukeana (tässä se kyllä riuhtoo remmissä kovastikin, ehkä se ei olekaan niin herkkä kuin äsken väitin? Outoa.), odotin että rauhoittuu istumaan ennen kuin päästin. Mulla oli taas tarkoitus pitää liina kireällä ja estää sitä ryntäämästä ekojen namien ohi. Tarkoitus oli että se etenee kauniisti ja suoraan. Ja paskat, sehän meni kuin höyryveturi ja tömähti sinne vikoille nameille ennen kuin ehdin kissaa sanoa, saati kiristää liinaa. Tai kireällä se kyllä oli, mutta se vain soljui mun käsistä kun toljotin tyhmänä... eh. Annoin sitten ihan reilusti liinaa ja pentu huiteli välillä n. metrin päässä tallatulta alueelta, ja palasi oma-alotteisesti hyvin takaisin.

En mä tiedä haittaako se, että ruudussa saa vielä pyöriä? Näitä tapoja on niin monia. Jäljellä en aio antaa sen yhtään palata taaksepäin, mutta ruudussahan olis tarkotus vasta hahmottaa että tallattu alue = namia, tallaamaton = tyhjää.

Sisällä 10x kosketualusta, ihan hyviä. 5x istuminen kaavalla vihje -> käytös -> naks -> nami. Pari ekaa oli aika hapuilua, meni "istu" -sanan jälkeen ehkä sekunti tai kaks kun se hamuili namia kädestä ennen kuin tajusi istua. Loput kolme tosi täsmällisiä. Sai ruuan kupista, puolisen desiä. Sain vinkiksi että älä anna sille niin paljon että se koskaan enää jättää kuppiin kun sitä on liikaa, vaan mieluummin niin päin että ruoka loppuu kesken ja sille jää vielä vähän nälkä. Nää määrät on vielä hakusessa, joten annan sille nyt varmuudeksi vaan todella niukasti. Odottaminen oli taas hakusessa, se ei oo saanu moneen päivään kupista ruokaa (=ruoka tullu treeneissä tai olen heittänyt nappulat lattialle etsittäviksi, ei nyt sentään oo syömättä ollut!) ja yritti kolmesti varastaa. Huh! Lopulta ok, söi kaiken hyvällä halulla. Tungin sitten kaksi kertaa ton sen pentukongin täyteen nappulaa, sidosaineeksi vähän (nyt oikeasti vähän, ehkä teelusikallinen) maksalaatikkoa. Söi kaiken, kai sillä aika nälkä päivän 'melkeen-paaston' jälkeen oli.

Ja tän piti olla pikapäivitys. Olen kirjoittanut yli puoli tuntia!