Harmittaa että rotufoorumille luvattu asiattomien viestien poisto ehti tapahtua juuri ennen kuin tajusin ottaa oman kärkkään tekstini talteen. Foorumilla tapeltiin ruokarauhasta ja siitä mitä tehdä jos koira muristen puolustaa ruokaansa, ja erityisesti kuinka jatkossa toimia.

Meillä lähtökohta on se, että
1) asunto on pieni = ei tilaa väistää
2) keneltäkään ei viedä mitään = ei tarvetta puolustaa omaansa
3) toisaalta sitten kun niin sanotaan, valtakunta on mun ja mä omistan kaiken. kaikesta on luovuttava.

Mä opetan tietoisesti, että ruokailevaa koiraa lähestyvä ihminen on ihana asia. Se tuo jotain ekstraherkkua. Se saattaa vaan kävellä eikä kiinnitä koiraan mitään huomiota. Se saattaa tulla, silittää vähän ja jatkaa matkaansa. Missään tapauksessa en tee mitään "ota siltä välillä kuppi pois kesken ruokailun" -pelleilyjä. Ilmoitan aina kun olen tulossa koskemaan ruokailevaan koiraan. Tervehdin sitä ystävällisesti, varmistan että se näkee kun lähestyn, tulen reippaasti mutta rentona, en uhkaa, en myöskään luimistele ja pyytele anteeksi lähestymistäni.

Luksi on ollut varsin helppo tässä asiassa, sillä ei ole mitään hinkua puolustaa mitään. Ei leluja eikä ruokaa. Koirasta riippuen teen enemmän tai vähemmän näitä toistoja. Luksille on lisätty tämän 1,5 kuukauden aikana kuppiin lisää herkkuja ehkä pari kertaa. Luuta tai kongissa olevia herkkuja syövää koiraa olen lähestynyt varmaan jonkun viitisen kertaa, antanut kädestä toisen namin ja poistunut. Heti jos se osoittaisi mitään pienintäkään "hei, äläpä tule lähemmäs" -merkkejä, asiaan puututtaisiin heti. Jos koira murisisi saati tulisin päälle, luultavasti ihan refleksinä tekisin selväksi mitä mieltä olen moisesta. Vähemmän kauniisti, juu'u. Asia ei kuitenkaan jää siihen, en halua hoitaa seurausta ja unohtaa syytä. Kyllä mä paneutuisin siihen, että opettaisin sille että ei ole syytä puolustaa, en varasta, ole rauhassa.

Luksi kantaa mulle luitansa ihan säännöllisesti. Jos istun lattialla, se tulee yleensä mielluumin syömään luuta syliin. Yritin ottaa kuvia tonne foorumin tappeluun. Koira söi kongia, menin metrin päähän maahan polvilleni. Lässytin sille että otetaanpa susta kuvia, onpa huono valo, onnistuukohan nää ollenkaan. Piski heiluttaa häntää. Sain ehkä viisi otosta kun se jätti kongin ja tuli nuolemaan mun käsiä, naamaa, kameraa ja kaikkea. Nauroin ääneen. Ei, en leiki, en rapsuta, en ota syliin, mee ny hittoon siitä ja jatka kongin syömistä, haluan kuvata sua. Se meni takas pedillensä, otti kongin ja kantoi sen mulle. Kun en päästäny sitä syliin, se huomasi että mun jalat on "auki" selän takana, jee, sinne pääsee!

Tässä turkasen huono kuva, mutta idea selvinnee:
kongikuva.jpg

Eli näin meillä kiusataan koiraa. Ei ruokarauhaa, kauhea ressi, ei raukkaparka uskalla edes syödä kun menen lähelle. Pelkää että taas simputetaan ja varastetaan ja ollaan vihaisia ja blaablaa.

Not.

Mun mielestä olis maailman rasittavinta joutua omassa kodissaan varomaan ruokailevaa koiraa. Oho, en pääse vessaan, kun piski parkkeerasi luunsa kanssa kulkuväylälle! Hitto, ottaisko rikkalapion vai toppahanskat vai millä ihmeellä saan siltä vaarallisen esineen äkkiä pois, apua!

Ei mutta oikeasti. Ei simputtaminen ja jatkuva testaaminenkaan ole kivaa. Teen ennaltaehkäisevää työtä edelleen niin että n. kerran viikossa vien sille jotain kun se syö. Kupistaan tai luuta. Silloin kun satun muistamaan, näitä en tosiaankaan mitenkään laske. :P Jos mulla on jotain pois otettavaa, mä otan. Yksi päivä puhuin äijän kanssa puhelimessa ja annoin koiralle namirasian kannen nuoltavaksi, siihen oli tarttunu maksalaatikkoa. En heti huomannu että se ei tyytynyt nuolemaan vaan alkoi pureskella. Hei, kirjoitinhan siinä, se oli sellanen Ikean purkki ja linkitin kuvankin? :D No joka tapauksessa, kyllä mä vaan menin ja otin sen siltä suusta pois, ei tullu mieleenkään että onko tää nyt taas jotain koiran kiusaamista ja epäreilua ja blaablaa. En edes antanut vaihdossa namia, ei ollu käsillä ja keskityin siihen puheluun.

Mulle tulee hyvin luultavasti toinen koira Luksin elinaikana. Koirien keskinäisiin väliin vaikuttaa toki moni asia, mutta lähtökohta on se että kullakin on ruokarauha. Toista ei härkitä, toisen eväitä ei kärkytä. Toisaalta niitä omiaan ei myöskään suuresti muristen puolusteta. Mua vituttaa kaikenlainen rähinä enkä taatusti kuuntele murinaa aina kun rakit syö jotain hyvää. Muistuttakaa mua tästä sitten 5v päästä kun kiroilen ankarasti kamalia rakkejani... ;)