20min remmilenkillä, on muuten tappoliukas keli, Luksikin veti kerran ihan turvalleen kun jalat levisi alta. Liikkui aika vaisusti, en tiedä tekikö keli siitä varovaisen vai mikä on. No, samapa se, kyllä mulle kelpaa vierellä nätisti mutta täysin kerjäämättä kävelevä pentu, mutta se ei kyllä ole sille kovin tyypillistä. ;) Parit ohitukset (tai koiran näkemiset, yksi meni samaan suuntaan toisella puolella katua, toinen tuli t-risteyksestä ja käveli vähän matkaa meidän perässä), jotenkin vähän blah fiilis. L ei oikeen ollu kuulolla ja mäkin vaan koomailin, en sanonu sille mitään. Namit oli kädessä mutta en tarjonnu kun sekään ei tullu itse pyytämään. Ei se niitä koiria juuri säikkynyt, mutta oli vaan jotenkin.. en minä tiedä. Ankea laahustava koomafiilis kummallakin.

Ajattelin että teen vaikean luoksetulotreenin. Kutsun sitä kadulla kun se laahustaa ja kun se yleensä tulee vaan ravilla, ja suuttuisin siitä. Lisää vauhtia pitäis saada. No, en mä sitten tullut kutsuneeksi. Sit ajattelin että kutsun kohta kun se haistelee jotain (se on alkanu haistelemaan paljon enemmän kun ennen, selvästi alkaa tiedostaa että hei, täällähän liikkuu muitakin koiria, ja että hää itse on kans koira!) oikeen keskittyneesti ja pitkään. Keräsin jo liinaa valmiiksi lyhyelle, jotta saan heti annettua pakotteen. En tiedä miksi kuvittelen että se ei tottele. Jotenkin se fiilis vaan oli sellanen, kaksi elämäänsä kyllästynyttä laahustaa eteenpäin eikä kumpaakaan kiinnosta mikään. :P Olin juuri vetänyt henkeä sisään ja hihkaisemassa Luksitule, kun se ehtikin lähteä liikkeelle. Nielin kutsuni. Miksi? Jaa'a. Koska olin koomassa.

Sit aloin pohtimaan, että viis liinasta, mä olen ajatellu että en ikinä käytä sitä. Marssin sen luo ravistamaan jotta korvat aukeaa. Ei mitään liinapakotteita, hittoako sitä opettaa remmiä kunnioittamaan. Onneksi en ehtinyt. Ja muutenkin, kuka älypää treenaa silloin kun TIETÄÄ että sekä itseä että pentua ei vois vähempää kiinnostaa? Se on PENTU. Vajaa 4kk. Vauva. Tollasta vittumaista virheen yhyttämistä voi tehdä sitten kun se on vuoden... tai jotain.

Joo'o, tultiin siis kotiin. Ajattelin eka, että tänään olisi tylsä päivä, mitään ei tapahdu. No aamulal ehdittiin ottaa jotain muistaakseni se 5 + 5 -toistoa, mutta se ny ei ollu paljon se. Oltiin käyty vaan parilla kusetuksella à 2min, ja toki toi äskeinen lenkki. Sit kuitenkin tuli sellanen olo, että nimenomaan pieni leikki vois piristää.

Pentu riemastuu aina kauheesti noista kuutioista, kun käännän ne niin että se pystyy/saa hypätä sinne. Ensin vaan leikittiin, se hyppeli sinne ja mun syliin ja heittelin sille lelua. Sitten keksin, että tosta kuutiolta sen sais varmaan paremmin hyppäämään olkapäillekin, siis lattiaan verrattuna. Se on naksutteluhetkinä aina niin 100% keskittynyt ja jotenkin mietteliäs, ihan erilainen kuin leikkiessä. Ei ollenkaan niin riehakas. Tavallaan ihan hyvä vaann, mutta jotain vauhtiliikkeitä on vähän vaikea treenata. En usko että saisin sitä yksin lattialta koskaan hyppäämään selkääni, ottamaan vauhtia ja ponnistamaan. Ainakaan tossa iässä, ehkä se myöhemmin tajuaa paremmin kädellä niskan taputuksen ja loikkaa sinne. Tulee se nytkin taputtamalla syliin, mutta selkään arkailee hyppiä. Kuutio saa sen riehakkaaksi, joten kävin hakemassa naksun ja namit ja ei muuta kun kokeilemaan.

Eka 7 murua frolicia. Olin piirroskuvan ylemmän version mukaisesti ja sain sen laittamaan etutassut mun selkään, josta naks ja nami. Taputin kädellä niskaa ja kun tunsin sen jalat siellä, naks ja nami. Sitten vedin käden pois ja odotin että se ponnahtaa takaisin kuutiolle, ja uusi toisto. Pieni tauko, yleistä hillumista. Uudet n. 7 frolicia (murua, tietenkin!) käteen, asetuin kuten kuvan alemmassa kohdassa. Taputin niskaa ja kun tunsin että se tuli aika pitkälle, naksautin ja avasin kerralla koko nyrkin. Superbileet pystyyn. Sitten hain jääkaapista vielä munuaista, kymmenisen murua sitä. Hetkinen.. nyt en olekaan ihan varma missä järkässä mikäkin tapahtui. Videokuvaus oli tokavika, mutta muista en tiedäkään. No, ei kai sillä kauheesti väliä, kerran sai tosiaan superpalkan eli kaikki kerrallaan, mutta muuten ekat oli froliceja ja vikat munuaista. Otin videoita, saattte sen taas kohta jahka kamera latautuu, akku loppu tyhmästi kesken.

Aika jännä huomata, olin ihan eri asennossa kun kuvittelin, eli paljon pystymmässä. Ei ihme että se ei tullu kokonaan mun selkään. Kuvittelin että se voi vaan astua siihen kuin mille tahansa tasaiselle pinnalle, mutta ehei näköjään... näemmä ajoituksessani olis taas vähän parantamisen varaa, ja jännä sekin että sehän tarjoaa maahan menoa tossa välissä! Kaikkea tätä en olisi koskaan saanu tietää, jos en olis kuvannu. Kannattaa siis kuvata. :D

Lopuksi vielä n. 10 munuaisen murusta, otin kosketuskepin ja ajattelin että hyppyytän sillä pentua kuutiolle ja sieltä alas. Jooei. Kyllä se sen perässä hyppäsi ylös, mutta alas tuloa ei tajunnu lainkaan, vaan tais taas tarjota maahan menoa. (Miksi en tarttunu siihen? Sillon kun haluaisin treenata sitä, se ei koskaan tee sitä houkuttelematta, ja sit kun se tarjoaa sitä kesken jonkun muun treenin, mä olen niin jäässä että en reagoi!) Pysyi siis siellä kuution päällä. Kyllä se sit lopulta meni koskettamaan keppiä, eli hyppäsi alas. Mä seisoin ja mulla oli kaikki namit toisessa kädessä, ja osoitin kepillä vähän eri suuntaan, se oli vinosti alaspäin siis mun kädessä. Se kävi nuuhkimassa sitä namikättä. Joo, liikaa häiriötä: namit kädessä, eri paikka, minä seison, kuutio mukana... olis pitäny eka ainakin naksutella pelkästä kosketuskepistä tuttuun tapaan, jotta se olis palautunu mieleen. Ylös-alas-treenistä tuli siis "kosketa keppiä vaikka mulla on namit kädessä" -treeni. Selvästi keppi ei oo vielä menny oikeasti perille, se koetti välillä tarjota istumista ja katsomista ja tosiaan kävi tönimässä sitä namikätöstä. Jatketaan siis treeniä. :) Muistais vaan itse tosiaan rikkoa kaavan: olemme keittössä, namit pöydällä, minä kyykyssä/polvillani maassa, aina samoilla puolilla (mun vasen käsi pöytää vasten eli namien puolella, koska oikealla pitää naksutella ja pitää kosketuskeppiä). Ei ihme, että olkkarin kuutiolla minä sen vieressä namit kädessäni seisten kosketuskeppiä heilutellen en oikeen tuottanu sille mitään toiminta-ajatusta. Varsinkin kun just äsken olin heitelly sille nameja kuutiolle pelkästä olemisesta ja oltiin muutenkin hilluttu siinä muuten vaan.

Jos musta ei kuulu enää mitään, olen kuollut ojaan. Täällä oli sen +4 ja järkyttävä loskakeli. Itse asiassa unohdin, koulusta tullessani puistossa oli ihan paljaita nurmikkoläikkiä ja ajattelin käydä tekemässä pienen jäljen. Menin vaan antamaan sille safkan ja sitten se oli niin kylläinen, että en viitsinyt riskeerata. Niin, jossain vaiheessa iltaa alkoi taas pakastua, en oo kattonu mitä mittari näyttää mutta tunti sitten lenkillä oli taatusti pakkasta, just sellasta peilikirkasta v*tun liukasta jäätä. Yöksi ja huomisaamuksi ainakin on luvattu -2. Lähdetään ajamaan Pieksämäelle joskus 7 jälkeen... että joo, toivokaa etten aja ojaan ja tapa koko laumaani. :/

Pentu on taas levoton kun pakkaan huomisia kamoja.

--

22 maissa ulkona. Piti olla vaan pikainen kusetus, mutta pentu sai hepulit ja päästin sen sitten irti. Seisoin vaan paikoillani ja se juoksi ympyrää mun ympäri. :D Vähän ajan päästä näin että kauempana (10-15m?) menee koirankusettaja kahden whippetin tms kanssa, ja otin Luksin syömään nameja. Se ei kyllä ees tainnu huomata niitä. Kun en oli taas kauempana, päästin sen jatkamaan juoksua. Ja sehän rallasi, voi luoja. :D Just sellasta aivan päätöntä ympyrää, huohotus vaan kuuluu ja tanner tömisee. Sit just kun olin ottamassa sitä kiinni ja tekemässä lähtöä, jostain alko kuulua pauketta (ilotulitusta?) ja jotain kiljuvia teinejä, ja pentu veti korvat luimuun ja häntä tipahti. Sanoin sen nimen just ku paukahti, eikä se kai kuullu sitä? Joka tapauksessa nyppäisin liinasta ja toistin "Luksii!", ja se tuli mun luokse. Palkkasin namilla, syötin sille pari murua ja rauhoittelin sitä. Se ei siis pelänny, en mä pelkäävää koiraa lohduta, mutta oli vähän "mitähän tää meinaa? :I" -fiiliksissä, ja höpötin sille rauhallisena että ei se oo mikään, ei haittaa meitä, sillä lailla, hiieno poika olet. Sit jatkettiin kotiin päin, enkä ollu varma oliko sillä vielä hepulia vai pelkäsikö se oikeasti, kun se veti sellasia ihme spurtteja ja sai liinasta tällin. Kokeilin heittää sille lumipalloa ja sehän säntäsi hulluna sen kimppuun, eli ei pelänny vaan oli vain leikkisä. :D Se kyllä reagoi koviin ääniin, ja olen yrittänyt parhaani mukaan palkata namilla tai jos ei ole sellaista, niin leikillä tai alkamalla vaan itse riehua ja hillua ihan "jee!" -asenteella, jotta sille jäis hyvä mielikuva. En usko että äänistä tulee ongelmaa (niille ketkä ei tiedä: pk-kokeissa ammutaan, ja monen koiran ura tyssää siihen että ne ei kestä sitä ollenkaan, vaan menee aivan lukkoon), sen verran varmalta se jo vaikuttaa. Ilotulitus paukkui edelleen ja me vaan käveltiin coolina himaan, ei mitään ongelmaa.

00.00: pissasi keittiöön, ei matolle vaan papereille! :) Kehuin siitä. Tavallisesti en kommentoi sen tarpeiden tekoon mitenkään, en ulkona enkä sisällä. No, omassa pihassa olen alkanut moittia jos siihen palatessa vielä kyykkää, että olis voinu vähän aikasemmin muistaa.

Varsinainen asia oli se, että se on alkanu tajuta "ota" -sanan. Kun mulla on jotain hyvää kädessä. Kongi esim. Ennen olen vaan antanut sen tipahtaa kädestä ja se poimii sen maasta. Luun muotoinen varsinkin on niin painava, että se ottaa sen mieluummin lattialta. Kun ojennan niin se alkaa jo lussuttaa sitä, "pidä sä niin mun on helpompi syödä". Nyt olen alkanut käyttää ota-sanaa, ja se alkaa siis tajuta sitä! Ottaa kädestä sen mitä annan, ei luule että pitelen sitä sille.

Nyt nukkumaan. Huoh, en taaskaan sit aiemmin muka ehtinyt. Toivokaa todella etten kupsahda ojaan!