En muista mihin aikaan käytin sen iltapissalla. 22? 23? Itse valvoin 00.30 asti, mutta niin myöhään ei kyllä enää ulkona käyty, pentu nukkui täyttä päätä. Joka tapauksessa kuuden jälkeen aamulla herään oksennusääniin. Se laattaa. Se lussuttaa sen takaisin. Se laattaa taas. Lussuttaa. Laattaa. Varmaan oikeasti kymmenen kertaa! Just kun kirosin ääneti että pitääkö tässä nousta ja tutkia tilannetta, se lakkasi. En saanut enää kunnolla unta, joten nousin puoli seitsemän. Kello olisi soinut 6:45, että samapa tuo... paperit oli täysin kuivat, pentu kävi lorottelemassa kyllä heti kun herättiin. Onhan se voinut kusta joskus 01-02 maissa, kyllähän se neljässä tunnissa olis jo kuivunut, mutta paskaa ei ollut! Ihanaa!

7.30 ulos, tuli molemmat tarpeet. Paska ihan normaali. Ei mulla mitään hirveetä ansgtia sisälle paskomisesta ole, ei mitään suuria tunteita, mutta olipa kuitenkin ihanaa kerrankin se että lattialla ei haissut :)

Annoin sille ruokalusikallisen nappulaa, en nähnyt niitä oksennuksia niin en tiedä yhtään millaista se oli. Pelkkää mahanestettä? Sulamatonta ruokaa? Se söi illalla siinä joskus 21 maissa vikan kerran, että tuskin ne enää kuudelta aamulla kovin sulamattomia olis ollu. Mitään isoa kasaa se ei oksentanut, koska yökkäysäänet ja takaisin imeminen tapahtui niin lyhyellä välillä, se ei montaa lipaisua vetänyt sisään päin. Tyhjä maha vaan? Enpä tiedä, mutta nappukat se veti hyvällä halulla ja kun palasin klo 10, kaikki ok, ei oksennusta, ei paskaa, ei edes pissoja sisällä.

Oltiin 20min remmilenkillä. Saatiin yksi ohitus! Vieras koira tuli vähän kulman takaa yllättäen vastaan, ja se toinen alkoi murisemaan Luksille. Mulla oli kyllä nami kädessä, mutta sanoin vaan Luksille iloisena että kyllä sä mahdut siitä menemään, asetuin itse toisen koirakon ja Luksin väliin ja ohjasin sen kädelläni mun ja talon seinän välistä. Hajuarakoa jäi sivusuunnassa ainakin metri, ei ollu onneksi ihan kauhean kapea jalkakäytävä. Vähän se jäi eka hidastelemaan, mutta kun sanoin että tuu vaan, kyllä sä sieltä pääset, se pinkaisi mun takaa äkkiä ohi. En ehtinyt antaa mitään namia, joten käveltiin pari askelta ja sitten kyykistyin ja pyysin sen luo syömään frolicit. Vähän myöhässä, mutta tuskin siitä haittaakaan oli. Vähän sillä oli häntä alhaalla ja muutenkin epävarman oloinen, mutta hyvin se on jo tajunnut kun sille näyttää että mene tuolta, mä olen tässä välissä. :)

Käytiin kotiin tullessa vielä puiston kautta ja päästin sen irti, mutta ei sitä huvittanut juosta. Ei tosiaan "karannut" niin kuin eilen! Päin vastoin nyhjäsi ihan jaloissa ja tarjosi monta kertaa sivulle tulemista. Osan palkkasin.

Sisällä sai jäädytetyn kongin, jota on nyt taas jäystänyt 45min. Mä tein makaronilaatikkoa ja pennun oli ihan pakko kantaa se kongi mun jalkoihin, ja siinä mä sitten kompastelin siihen (sekä koiraan että kongiin) satamiljoonaa kertaa kun häärin ruuanlaittopuuhissa kaapilta toiselle... yritin kyllä vihjata että voisko sitä aterioida jossain muualla, mutta koira vastasi että ei se haittaa, potki mua vaan, mä haluan syödä tässä, mii laav juu. Sulla on niin ihana sukkahiki. Tai jotain. Mudit ne on kummallisia eläimiä.