Kello pärisee tasan 7.00. Väsyttää taas aivan tolkuttomasti, myös koiraa. Paperit on täysin kuivat, piski piippaa kuin viimeistä päivää ja arvelen että sillä varmaan on oikeasti kauhea hätäkin. En silti halua palkita tuota kitinää yhtään, joten jätän sen portin taakse kitisemään ja teen rauhassa omia askareitani. Tekee pissat paperille. No, ei se mitään, arvasinkin että niin käy. Hetken hiljaisuuden jälkeen avaan portin, mutta eteisessä se aloittaa uudestaan kunnon vinkumiskonsertin. Paskahätä, joojoo, mutta me ei mennä enää koskaan ovesta ulos kun pienestä koirasta kuuluu pihahduskin. Kolme mahista, en pääse remmien kanssa edes kyykkyyn asti, joten tipautan remmin lattialle ja tuiskahdan että unohda koko juttu. Menee pari minsaa ja ne paskat on olkkarin papereilla. :P Tein rauhassa omat aamutoimeni ja vein pennun sitten vasta lopuksi ulos (15min puistossa juoksentelua). Huoh, tyhmää pakottaa se tekemään sisälle, mutta toi kitinä on niin pienestä palkasta voimistuvaa että en ihan oikeasti aio koskaan enää päästää sitä ulos jos se yhtään ääntelee. Jos katson sitä aamulla läpi sormien "kun sillä on niin kova hätäkin", se huutaa heti aamupäivällä kovemmin oli oikea hätä tahi ei. Mä vihaan sitä piippaamista. Todella syvästi VIHAAN.

Muistaakseni se söi aamuruuan ok, en ole ainakaan kirjoittanut mitään.

10.40 palaan koulusta, paperit on kuivat ja pentu pysyy hiljaa, joten päästään kerralla pihalle. Ei ehditä kävellä kun kymmenen metriä omaa katua, kun vastaan tulee irti oleva joku pieni terrieri. Omistaja onneksi nappaa sen kiinni. Mä siirryn piskini kanssa vähän syrjään ja kaivan namirasian esille. Ne oli menossa eri suuntaan, mutta vaihtavat niin että kävelevät suoraan meitä kohti. :P Omistaja alkaa jo kaukaa jutella ja esitellä koiraansa, ja ennen kuin ehdin sanoa juuta eikä jaata, se piski on jo nuuhkimassa mun (ihanan maksan hajuisia) käsiä. Luksi on siirtynyt mun taakse, en näe sen eleitä, mutta luulen että se on ihan ok. Vituttaa että tyyppi päästää piskinsä lupaa kysymättä meidän iholle, mutta toisaalta mä olin kyykyssä, estin vierasta koiraa kiertämästä mun taakse ja Luksille jäi todennäköisesti sellanen fiilis, että mä olin siinä eturintamassa, rapsuttelin vierasta koiraa ja juttelin omistajalle ja tilanne oli täysin mun hallinnassa. :) Just kun olin jo huokaissut helpotuksesta, kulman takaa tulee toinen rakki joka alkaa haukkua kun näkee meidät. Luksi säntää vähän karkuun, mä olen edelleen kyykyssä ja sanon vaan jotain että älähän nyt höpsi. Koira hiljenee ja Luksi palaa mun selän taakse. Terrieri tekee lähtöä ja nyt mä sitten juttelen tän isomman koiran omistajan kanssa ja rapsuttelen taas vierasta koiraa. Luksi on aikansa mun selän takana, mutta aika pian tulee mun sivulle ja nuuhkii isoa koiraa. Ei mene lähelle, mutta istuu siinä n. metrin päässä ja kurottelee kovasti kohti. Käy lopuksi haistelemassa vieraan koiran omistajan jalkojakin. Aikamme juteltuamme totesin että mennääs sitten, ja pentu lähti aivan reippaana mun kanssa jatkamaan matkaa.

Periaatteessa en ikinä halua, että remmissä olevaa koiraa moikataan. Mä olen epäsosiaalinen juntti enkä tosiaan haluais jutella kenenkään kanssa. Ainakaan joka hemmetin lenkillä. :P Mun mielestä lenkki on mun ja mun koiran yhteistä aikaa, leikkihetket on sitten erikseen ja vain tuttujen koirien kanssa. En usko, että monikaan koira nauttii siitä että jokaista vastaantulijaa moikataan. Eiköhän se jonkinlainen stressi aina ole. Ja ihan vaan ongelmien ennaltaehkäisynäkin haluan opettaa, että remmissä mennään 99% varmasti eleettömästi ohi. Joskus kuitenkin tulee näitä "vieras koirakko käveli kulman takaa syliin ennen kuin ehdin silmää räpäyttää" -tilanteita, ja vaikka aluksi olin ihan raivoissani että tällanen välikohtaus pääsi sattumaan, loppujen lopuksi se meni oikein hyvin. Mä pysyin rauhallisena, pentu meni luonnostaan mun taakse hakemaan turvaa, mä olin hyvä laumanjohtaja ja hoidin nää yllättävät tilanteet niin että kukaan ei päässyt pennun kimppuun, ei hyvät eikä pahat mielessä. Mä juttelin ihmisten kanssa ja rapsutin kumpaakin koiraa = osoitin Luksille kaikin tavoin että mulle sopii moikata näitä, tilanne on hallussa, ei mitään mitä tarttis epäillä, kyräillä tai pelätä. Pennulle jäi hyvä mieli, se toipui siitä haukkuvan koiran pelästymisestä sekunnissa, ja sai vielä todeta että se koira oli ihan kiltti.

Koirista selvittyämme käveltiin parin korttelin päähän, sellaiseen suuntaan missä ei olla koskaan ennen käyty. Pentu tutki uusia reittejä häntä pystyssä vailla merkkiäkän epävarmuudesta. Yhteensä koko reissussa meni parisenkymmentä minuuttia. Kotona sitten treenejä: 10x namikäden perässä juoksemista ja namin jahtaamista. Kun pentu tavoitteli namia tosi intensiivisesti, naks ja nyrkki auki. Kahden kynnen leikkaus ja hampaiden katsominen. Tähän saakka olen vaan nostanut sen huulia, nyt katson myös suuhun eli avaan suuta vähän raolleen. Se on inhottavaa, pentu alkaa kovasti lipoa kielellään ja yrittää vähän kiemurrella veks, mutta kyllä se tästä varmaan. :)

Annoin sille maksalaatikkopurkin (foliorasia), jota se jaksoi lussuttaa 20 minuuttia! Osallistun lemmikkipalstojen "pidä koirasi viikosta tarkkaa päiväkirjaa" -galluppiin, ja siksi merkkaan jokaisen aktiivisen hetken ylös. Ensin 5min, sitten 10min, ja kohta katsoin kelloa että se on jo parikymmentä minuuttia leikkinyt itsekseen sen purkin kanssa. Ihme tyyppi. :D

12.00 kymmenen minuutin kusetus. Tossa puistossa on rakennuksia, kierretään nykyään yleensä kusilenkillä joku niistä. Pentu saa juosta pari minsaa irti (liina toki perässä, en mä täällä teiden keskellä päästä sitä ikinä kokonaan irti.) ja saa vetää muutamat spurtit nurtsilla. :) Jää yksin.

Palaan 14.30, kassi naulakkoon, jääkaapista namilihapurkki mukaan, pentu kainaloon ja ulos. Ollaan parikymmentä minuuttia. Kävelen tosi reippaasti koko ajan. Kerran se jää paskalle ja mietin että pitäiskö mun odottaa sitä, mutta totean lopulta että enpä viitsi. Ehdin aika kauas ja pentu sinkoaa kuin tykinkuula perääni jahka toimitus on ohi. :D Yllytän sitä jahtaamaan mua, juoksen puiden ympäri ja hyppelen lehtikasoissa. Palkkaan oma-alotteisesta kontaktista aina välillä, otan myös pari luoksetuloa. Heittelen sille käpyä ja tutkitaan taas vähän "raunioita". Se katselee pari kertaa ohikulkijoita (ihmisiä ja pyöriä), olen valmiina sanomaan "ei sinne" jos se meinaa lähteä jonkun luokse, mutta ehei. :) Tota rauhassa mun luona muiden katselemista vois varmaan vahvistaa namilla sen sijaan että odottaa virhettä (=jonkun luokse lähteminen) mistä päästä rankaisemaan.

Sisällä viitisen minuuttia leikkiä, otetaan samalla 3x irroitus. Hienoja! Pitäis muistaa viedä tätä leikkimistä jo uloskin, ja laittaa vaikka lelu liinaan kiinni, jotta pentu ei pääse omimaan sitä. Heittelemiäni käpyjä se ei ainakaan tuo takaisin, säntää kyllä perään ja ottaa ehkä suuhun tai vaan tyrkkii tassuillaan, mutta tiputtaa hyvin pian. Keppien kanssa sama, säntää perään, saattaa ottaa suuhun, puree hetken ja jättää sitten sikseen. Tai ei aina ota lainkaan suuhunkaan.

Mulla on huomenna aamutunnit peruttu, menen kouluun vasta kahdeksitoista. Ajattelin, että
1) en anna sille murustakaan aamuruokaa jotta sillä on jumalaton nälkä
2) otan lihansuikaleet sulamaan illalla
3) ajan huomenna aamupäivällä valoisaan aikaan jonnekin pöpelikköön ja
4) teen sille makkararuudun!

Jos tää ei nytkään onnistu, heitän tältä vuodelta hanskat tiskiin. :P