Aamulla 7.00 ei taaskaan päästy ulos lainkaan. Helvetillinen kitinä. Piskillä ei ollut ilmeisesti edes hätä, koska olin 7.45-9.45 koulussa ja paperit oli täysin kuivat. No, teoriassa se on voinut kusta heti kun lähdin ja se on ehtinyt kuivua, mutta en usko... se pyöri sen koko 45 minuuttia, jos olis ollu hätä niin olishan se jo siinä ajassa tehnyt sisään. Aivan sama, oli miten oli. :D

Kymmeneltä uusi yritys, ulosmenokin sujui hienosti. Joku noissa aamuissa on. Kun nousen sängystä, pentu on aina ihan innoissaan ja alkaa kitisemään ja silloin. En koskaan tervehdi sitä, en voi kun se piippaa. :P Käyn yleensä itse vessassa ja sitten päästän sen portin takaa olkkarista veks, ja eteisessä kitinä alkaa taas. Pitää koettaa muuttaa omaa toimintaa niin, että olen ehtinyt moikata ja rapsutella sitä ennen kuin yritetäänkään lähteä ulos.

Kaatosateessa just ja just 20 minsaa lenkillä. Piski laahustaa mun takana "kamala sää, mennään jo himaan" -ilme naamallaan. Varsinainen palveluskoira! Ei, en aio antaa sille periksi, me lenkkeillään ainakin joten kuten normaalisti vaikka sataisi vihreitä kuulia. En saanut sitä innostumaan vaikka hyppelin lätäköiden yli ja koetin vähän juosta. Ei sitten.

Sisällä kokeilin nyt sitten treenata pelkillä nappuloilla. Mudifoorumilla oltiin sitä mieltä, että ruokin sitä yksinkertaisesti liikaa. Ja kun se saa niin paljon nappuloita parempaa ruokaa nameina, ei ihmekään että nappulat ei tahdo maistua. Mulla on joku asennevamma, tuntuu että nappulat ON niin kämäsiä että ei niitä kehtaa edes tarjota palkkanameina, mutta kai se on pakko nyt kovettaa itsensä. :P En uskaltanut ottaa naksua, ajattelin että jos nappulat ei kelpaakaan nameina niin naksu kärsii heti. Siispä viisi nappulaa kouraan, viisi perusasentoon ohjaamista ja vaan pelkkä nami suuhun. Kyllä se ne söi mutta ilme oli luokkaa "hmmpf, ai näitä vaan?!". Aamupalaa se ei ollut saanut ollenkaan, päivällä tarkoitus tehdä taas makkararuutua.

Iltapäivällä vaan kusilenkillä. Kauhea kaatosade edelleen.

Pentu oli iltapäivän aika nuutunut. Nukkui ihan sikeästi monta tuntia.

Neljän jälkeen ruutu pihaan. Kirjoitan tästä oman jutun, jotta saan sen jälki-kategoriaan ja se löytyy paremmin haulla myöhemmin. :)

Ruudusta suoraan autoon, sai odottaa pari minsaa kun hain kamat kämpästä. Kävin kaupassa, eli odottelua myös parkkiksella. Piippailut jäi kokonaan pois kun vaihdoin kasvattajalta lainassa olleen umpinaisen lentoboksin tohon ostettuun kalteriseen häkkiin eli se näkee sieltä paljon paremmin. Odottaa rauhassa, tosin jos olen pitkään poissa, palatessa tulee vähän helpottunutta "ihanaa että sä et hylännytkään mua"- yninää.

Ajeltiin Vieno-belgille kylään. Luksi vierasti aluksi, murisi talon aikuiselle belgille ja väisti Vienoakin. Totesin sille että höpsistä, etkö muista miten kivat painit viimeeksi oli, ja ei siinä montaa minuuttia mennyt kun ne jo löysi toisensa. :D Pari tuntia armotonta painia, Luksi kävi välillä keittiössä tsekkaamassa että olen tallella ja jatkoi sitten ihan rauhassa painia olkkarissa. Ei puhettakaan mistään jaloissa nyhjäämisestä, selvästi se on reipastunut. Moikkasi uusia ihmistuttavuuksiakin ja painin tiimellyksessä kävi yhden tuntemattoman sylissäkin! Vähän kyllä sikailua, Luksi tais pitää sitä kivana ponnahdusalustana, rapsutuksista viis. :P Ei se kenenkään luo jäänyt asumaan ja sen kummemmin rapsuteltavaksi, mutta kävi kuitenkin vissiin illan aikana moikkaamassa kaikkia. Tarkkaan se myös seurasi kun kävin vessassa ja varsinkin kuin tein lähtöä, leikki loppu siihen paikkaan ja pieni koira siirtyi ulko-ovelle. Ettei vaan unohdeta matkasta.

Nyt väsyttää. :D