Huoh. Omistajalla kokovartalovitutus.

Kusella ulkona, jouduttiin puiston portilla tosi ahtaaseen ohitukseen, joku pieni terrieri tms. Mun crocsissa oli lunta ja jalka aivan jäässä. Kuka idiootti edelleen lähtee edes pikakuselle ilman takkia ja kunnon kenkiä? No minä. Vitutti ihan kauheesti, ja sähläsin paskapussin, avainnipun, remmin ja namien kanssa niin että mistään ei tullu mitään. Komensin siis lopulta vaan reippaasti vauhtia piskiini ja mentiin ihan suht hyvällä mallilla ohi. Se hiipi ja oli ihan kyyryssä kun toinen koira jännitti, mutta ei voinu mitään, päästiin kuitenkin ohi. Vasta kadun toisella puolella Luksi tajus kerjätä namia ja saikin, tosin tuskinpa siitä mitään hyötyä enää oli, tilanne oli jo ohi.

Olen käyttänyt sen tänään nyt tähän mennessä vissiin 4 kertaa ulkona. Joka kerta ilman nameja, joka kerta ollut täysin hiirenhiljaa. Miksi? Ihmeellistä! Olen yrittänyt lähteä kun se nukkuu, suorastaan herättänyt sen että nyt mentäis, ja se rauhallinen mieliala on pysyny ovelle saakka.

Päivällä kaksi frolicia palasiksi, yhteensä n. 15 murua, itse hajareisin istumaan jakkaralle. Naks ja namin heitto aina kun koira tulee mua kohti m. metrin päähän jaloistani. Alotellaan tätä eteen tulemisen opettelua hyvin kaukaa... lähinnä pointtina se, että mitään ei oo tehny ikuisuuteen ja mulla ei oo fiilistä tehdäkään, niin heitellään edes nameja "tyhjästä". Tää ei vaadi multa kovin kummoista keskittymistä, mutta piski saa silti tehdä jotain ja kuluttaa energiaansa opiskelemalla - mitä se onkin jo kaivannut. :D

Mutsilta tuli yksi lahja pennulle, sai avata sen itse. Hyvin tajusi repiä paperit, tosin lopuksi pidin vähän kiinni papereista että sai lelun kaivettua sieltä ulos. Mieleinen oli, kiitos!

Päästin rotat keittiöön ja ajattelin että nyt otan pennun sinne edes vartiksi oppimaan että vapaana juoksevaa rottaa ei kosketa. Hemmetin elukat vaan leiriytyi kuka minnekin, normaali "kaahotamme pitkin huonetta" -moodi oli siis "lymyämme kukin omassa nurkassa/hyllyllä/pöydällä/jossain". Ei siinä ole mitään katsomista pennulle, joten ei sitten. Kerran se haukahti turhautuneena portin takaa kun mä olin rottien kanssa keittiössä ja yksi rotta meni portille ihan pennun nenän eteen -> tuima kielto. Ei oikeen vaikuta lupaavalta, olenkohan pitkittänyt tätä liikaa...? Antanut sen katsella portin takaa ja olla ihan täpinöissään, kieltänyt vain ääntelystä ja hypähtelystä vaikka olis pitäny kieltää kaikki vaaniminen ja kyttääminenkin? Sitä on niin vaikea nähdä milloin se "vain katselee" ja milloin se on "söisin ton jos ei olis aitaa"-kiihkossa. :P

Äsken se sai sen eiliseltä jääneen 3/4 kanan siiven. Käärin sen papereihin ja teippasin kiinni, ja annoin koko möykyn pennulle avattavaksi. Vähän piti ensin kannustaa ja avustaa repimällä paperia malliksi ennen kuin se tajusi mistä on kyse. Se jäi repimään sitä mun tuolin viereen ja istuin tässä läppärillä ihan melkeen jalka kiinni pennussa. Ajattelin että se menee pedilleen sen kanssa kunhan saa sen auki, ja mulla oli pari maksanpalaa jotka meinasin heittää sille n. metrin päästä. Se jäikin syömään sitä mun jalkoihin! :) Annoin hetken syödä ja sit tiputin maksan palan sen viereen. Luulin että sillä oli kana vielä kesken, mutta se tais nielaista sen just samalla ja meni sit hakemaan maksan. Aika nopeasti hotkaisi sen, tosin ihmekö tuo, ei nautiskelu ja syömisen pitkittäminen oo eläimelle mitenkään luonnollista. :D Joka tapauksessa olen tosi tyytyväinen tosta että se jäi syömään siihen missä sai sen papereista esille eikä paennut pedilleen, saati vielä kauemmas musta.

Ja mitäs vielä? En tiedä, ei kai mitään mainitsemisen arvoista. Päätä särkee ja vituttaa edelleen, joten ehkä käymme enää kerran ulkona ja sit vaikka nukkumaan. Tälle päivälle oli pantu arkitreeniohjelmaksi remmilenkki lyhyessä remmissä korttelin ympäri, mutta pidin päivällä jo liinaa lyhyenä ja treenasin remmikäytöstä siinä. Kattoo nyt jos jaksaa. Joka tapauksessa jos ihmisellä on pinna kireällä jo lähtiessä, niin hittoako sitä lähtee edes treenaamaan yhtään mitään, siirretään suosiolla.