Mä unohdan kuitenkin jotain, joten tässä hyvin pikainen lista:

-hoitopaikka, alkuvammailu, huonosti nukkuminen & syöminen
-outo alusta (ritilä joka "tärisee"), aluksi hyvin vastenmielinen, lopulta ok namin perässä houkutellen
-lintujen jahtaaminen, uskoi kieltoa "ei sinne" ja totteli välittömästi luoksetuloa :)
-varikset ja lyhtypylväs, totaalisotku ja aivot aivan jäässä...
-mooonta ohitusta, pääosin ok. asetelma täysin kääntynyt: ei arastele, päin vastoin ne toiset alkaa kiinnostaa ja menis lähemmäskin. vituttaa, mutta toisaalta eiks tää kerro vaan siitä että olen onnistunut hankkimaan sille vaan mukavia kokemuksia? :) namilla menee tosi nätisti, kontakti ei juuri katkea jos itse en kämmäile ja namit riittää. pitäis alkaa treenata sitä pidä kuono mun kädessä -käskyä himassa ja käyttää sitä sit ulkonakin.
-sänkyyn/sohvalle tulee tosi varovasti jos mä olen siellä, muiden päällä kyllä sikailee :D "kysyy lupaa" ennen ku hyppää viereen
-älä ota-treenit, pari istumista ja maahan menoa, paljon leikkiä, leffan katselua sohvalla
-ikenet vaikuttaa kutiavan, se puree koko ajan jotain, toistaseks onneks aika hyvin pysyny sallituissa esineissä :)

---
-ma: Lucy ja sen kanssa vähän leikkiä + tosi mustis kun mä rapsuttelin toista koiraa (sai äkkilähdöt mun komentamisesta), tervehtivä vieras ihminen (Luksi=evvvk), paaaljon hyviä ohituksia!
-leffojen katselua, alkaa tajuta pysyä pois telkun ruudun edestä :D

---
-ti: edelleen miljoonasti ohituksia, muuttoauton ihmettelyä, kolinaa, ujeltava tuuli, kallioilla kiipeilyä (on se vaan apina!), kaupungin vilinää. ihan ydinkeskustaan ei oo menty, en jaksa raahata sitä sinne kun väkeä riittää lähempänäkin. vapaana se ei oo päässy juoksemaan ollenkaan, ollaan tarkotuksella oltu kaduilla ja ruuhkassa ku omassa himassa taas on rauhallisia puistoja oikeen olan takaa ja ruuhkaa paljon vähemmän. kyllä mä vaan mietin, että jos asuisin pysyvästi täällä, en ikinä ottais koiraa. just siks, että kadut ja ihmismassat ei vaan vastaa puistoja, metsää ja tilaa olla vapaana. :/ kyllä se niistäkin väsyy, oikeastaan nopeamminkin, mutta se on vaan "huonoa stressiä". minusta. en mäkään hei nauti koiran kanssa stockalla lenkkeilystä...

tänään ajetaan illalla kotiin.

Lotta; saat linkittää! :)
--
ti-ilta klo 23: tulimme juuri kotiin. Kusetus puolessa välissä eli kouvolassa, mä ajattelin että talsitaan parikyt minsaa, olisin itse kaivannu vähän pidempää happihyppelyä. piski kuitenkin ilmiselvästi tiesi, että tänne ei olla jäämässä -> tarpeet tehtyään nokka kohti autoa. sit vielä alko haukkua jossain vieras koira -> ketut me tänne jäädä lenkille, mää tahron äkkiä takas autoon! noeisit, armas koirani.

kotona sai broilerin siiven. annoin eka syödä sitä mun kädestä keittiössä, revin sormin pari kertaa lihaa irti ja annoin koiralle. kerran annoin maksanpalan välissä muuten vaan, kerran pyysin "kiitos" -> maksa -> siipi takas. irroitti tosi hyvin. lussutti ihan rauhassa, ei yrittänyt ollenkaan kiskoa sitä kädestä irti ja itselleen. :) lopulta kyllästyin pitelemään sitä, ajattelin että se ei saa sitä ikinä purtua kun ei saa kunnon otetta noin, joten pyysin "kiitos" -> välissä maksanpala siitä palkaksi -> "ota" -> ota se luu itelles ku en kehtaa enää pidellä sitä. otti ja tiputti lattialle eli jäi keittöön syömään. :) leikkasin rottien kynnet ennen kun laskin ne boksista häkkiin (ne oli hesassa mukana siis) ja ehdin purkaa vähän aikaa kamojani. pentu oli edelleen keittiön lattialla luunsa kanssa, joten menin ihan sen viereen, leikkasin toisesta siivestä pienen osan (~1/3) ja annoin sen sille. sanoin eka "täs tulis toinen" tai jotain, ei reagoinu mitenkään, pää kumarassa mussutti sitä edellistä. no, mistä se nyt tiesi että puhun sille, kun hetkeä aiemmin lässytin rotille vaikka miten pitkään ja vuolaasti. :D "luksonen? LUKSONEEEEEN!" sit se tajus nostaa päänsä, "no mitä, onks ihan pakko just nyt häiritä, eksä nää että mulla on Tärkeä Homma kesken?" -ilmeellä, ja tipautin sille saman tien sen toisen luun. pelkäsin että se ottaa jalat alleen ja poistuu sen ekan kanssa, jos odotan liian kauan. jäi edelleen keittiöön, mä purin kasseja ja häärin siinä ympärillä. olin tarkoituksella hiljaa, en mitenkään väistäny koiraa, mutta yritin myös osoittaa että ei vois vähempää kiinnostaa sun luusi, olette ilmaa kaikki mulle, teen tässä vaan omia hommiani. jossain vaiheessa se sit otti luun ja meni sen kanssa olkkariin pedillensä. kävin tarkotuksella sulkemassa ikkunan, sytyttämässä yövalon ja käynnistämässä läppärin = joka kerta kävelin n. metrin päästä koirasta, pedistä ja luusta ohi. en vilkaissutkaan sinne, ja piski viis veisasi mun puuhista.

eli, positiivista: se jäi keittiöön moneksi minuutiksi. ehkä kokonaisajasta puolet oli siellä, loppupuolet pedillänsä. vaaaltava parannus edelliseen tai siis siihen ekaan kertaan (ekalla kerralla meni karkuun, tokalta on toi video jossa en päästä luusta lainkaan=en tiedä meniskö pois jos sais sen itselleen). :) sitä ei haitannu vaikka mä hyppelin siinä sen ympärillä. joku syy siihen kuitenkin oli, että se päätti siirtyä pedilleen. alko sittenkin kiusata liika läheisyys, kiintiö tuli täyteen? luun pureskelu kestikin niin kauan että pienten jalkojen oli päästävä makuulle eli mukavampaan asentoon? :D en tiedä.

ens kerralla: pidä aluksi kiinni, pari irroitusta, sit anna sen pitää se ("ota"). kun se syö sitä, heittele maksanpaloja sen jalkoihin aina ohikulkiessani (pari kertaa ikkunan sulkeminen tms metrin-parin päästä ohi kulkeminen per kerta) ja pikku hiljaa mene itse antamaan kädestä se nami. ehkä? en mä tiedä. vaikka tää on ottanu aimo harppauksen eteenpäin, mulle ei riitä se että se syö rauhassa mun kädestä tai irroittaa käskystä kun mä oon koko ajan ollut siinä läsnä ja mulla on jo ote luusta. olen aika varma, että jos se on pedillään ja menen sinne ja vaadin "kiitos", se nielee sen apuapaniikkitoivarastaatänmuuten-fiiliksissä. miten tota voi treenata? koira remmiin ja niin iso luu ettei sitä mitenkään voi niellä? argh!

huomiselle jää se 2/3 toisesta siivestä, mut sit tulee taas tauko. vähän alko hirvittää, saiko se nyt liikaa kerrallaan, kun menin antamaan osan siitä toisestakin. parsaa ei oo kaapissa, joten koetin miettiä jotain muuta "liukastetta" tai "pehmikettä" ja annoin sille vähän nappulaa, kermaviiliä ja aimo lorauksen öljyä. toivottavasti ei tuu mitään ongelmaa.

---

mä olen näköjään saanu roppakaupalla joulukortteja maililootaani. olipa kiva yllätys, oli nimittäin tullu muutamalta ei-niin-kauheen-läheiseltäkin tutulta :). en tänään ainakaan jaksa paneutua niihin sen kummemmin, mutta koska ne kaikki oli koiraihmisiltä ja tiedän että ne kaikki myös lukee tätä blogia, kiitos tätä kautta! :) HAUSKAA JOULUA & ONNELLISTA UUTTA VUOTTA kaikille tutuille ja anonyymeillekin lukijoillemme! Ensi vuonna Uudet Kujeet ;)

---

ti-yö: kusetus 00:30, pentu oli niin uninen että pysyi täysin hiljaa ulos lähtiessä. pitää analysoida tota vinkunaa ny jahka tässä ehdin. väsyneenä se ei ainakaan vingu, ei halua ulos, niin ei oo tarvetta huutaakaan? hmm.

pihassamme oli joku ihme hiippari, pentu päästi murinat mutta hiljeni käskystä. hitto, olis voinu antaa sen murista, mikä lie hihhuli ollu se tyyppi :P katosi kyllä sukkelaan nytkin. teki molemmat tarpeensa, ja toivoin että yön aikana ei tulis lisää, mutta väärässä olin... pesin hampaita, valot oli jo pois, ja yleensä se on tässä vaiheessa jo pedillään nukkumassa. tulin vessasta pilkkopimeään eteiseen ja törmäsin suoraan mustalla kuramatolla makaavaan mustaan pentuuni :(. sorry!

niin, aamulla joskus yhdeksän maissa heräsin siihen että se oksentaa. se oksensi kerran hesassakin, aamuyöllä-aamulla jossain vaiheessa. yleensä se syö sen takas enkä edes nouse katsomaan millasta kamaa tuli. ennen ku nousisin, saisin valot päälle ja lasit naamalle, se olis jo hävittänyt todistusaineistot kuitenkin, joten se siitä. klo 11 maissa sit oikeasti heräsin ja lattialla oli edelleen valkeaa "vaahtoa". kai se niistä luista tuli? en tiedä miksi se hesassa oksensi, ei se mitään outoa ollu syöny. oli myös paskat paperilla, mutta ihan normaalit, ei siis ilmeisesti mitään ongelmaa luista.

oltiin n. 20min puistossa, ulos lähtö ok, otin käskyllä ja kädellä (nami) ohjaten sivulle ensin. pysy täysin hiljaa. puistossa päästin sen irti kun ei ollu ketään missään. irtoaa aika kauas edelleen, mutta ei niin pahasti ku viimeeks viikko sitten kun avauduin täälläkin siitä. ehkä 20m? 30? en minä tiedä. palkkasin n. 80% kerroista kun tuli itse mun luo pienellä frolicin murulla.

oltiin jo menossa kotiin päin, kun vastaan tuli aika yllättäen kulman takaa pari sauvakävelijää. oltiin n. 10m päässä. sanoin että jaahas, otetaas sut kiinni, ja palkkasin namilla samalla ku otin liinan käsiini. pentu ihmetteli niitä ja tuli sit sanomaan, että nami tänne kun olen reipas enkä pelkää! en tiedä onko hyvä vai huono asia, että se on oppinut "ilmoittamaan" kaikki poikkeavat jutut (koirat, sauvakävelijät, lastenrattaat, jotkut tosi oudoissa vaatteissa liikkuvat ihmiset yms) ja luulee saavansa aina namin. hyvä kai? ei ainakaan lähde niiden luo, vaan päin vastoin tulee itse hakemaan kontaktia ihan mun lähelle. vaikka tää perustuu vaan namiin, eli se kysyy että "saako namia", ei "pomo hei, mitä me tolle tehdään?". kai sen namin saa suht vähällä vaivalla häivytettyä poiskin, tai ei vaan aina ihan joka kerta palkkaa. en mä nytkään aina anna mitään, joskus vaan kehun. ja joka jumalan kerta mulla tosiaan ei edes ole nameja mukana kun unohdan. :P

annoin kuitenkin nyt namia kun sitä kiinnosti aika lailla ne sauvoilla viuhtojat. sit kun päästiin ohi, joka paikassa ympärillämme olikin yhtäkkiä koiria. kaivelin taskua epätoivoisena, otin useita kokonaisia froliceja mukaan, eikö muka yhtään enää ole jäljellä, voi perhana! Luksi seurasi taskun kaivamista eikä paljoa ehtinyt koiria katsellakaan, en tiedä huomasko se edes niitä kaikkia. mä näin neljä eri puolilla meitä. kävelin siis koko ajan taskua kaivaessani ripeästi eteenpäin ja lopulta onneks löysin yhden frolicin. en malttanut enää alkaa pilkkoa sitä, kun pent uoli jo tosi kauan odottanut ja seurannut toiveikkaana taskun kaivelua, joten lykkäsin sen kokonaisena sille ja sit suunnilleen juostiin himaan. kerran hoputin kun meinas jäädä mussuttamaan namia ja katselemaan samalla toista koiraa, mut muuten ihan hyvin selvittiin. :)

sisällä paluu arkeen eli kynsien leikkaamista. pentu tuntui jotenkin vastahakoiselta, ei olis halunnu hypätä syliin ollenkaan, piti patistella ihan kunnolla. jotenkin se oli aika blah-fiiliksissä. leikkasin toisen (vas) etujalan kokonaan, myös kannuskynsi. huomenna oikean vuoro, sit takajalat. ei oo viikkoon melkeen leikattukaan, pelkään että ytimet ehtii kasvaa liikaa. pidin siitä kiinni kun se oli koko ajan sen oloinen että hyppää itse alas hetkellä millä hyvänsä. jotain alkavaa uhmaa, "entä jos mua ei huvita" -kokeilua? sit ku olin leikannu vikan, höllensin otetta ja pyysin "alas", ja se lähtikin hyvin äkkiä. aiemmin oli ongelmana saada se poistumaan kun se vaan sano että leikkaa vielä lisää jotta saan namia...

kymmenen toistoa metallisen noutokapulan katsomista, siis naksuttelua. mä taisin siis taas vaihtaa suunnitelmaa, tälle päivälle oli alun perin laitettu ekat pitoharkat. tein sen jo viime viikolla ja se oli aika kämmäilyä, ja nyt aloin taas miettimään pitäiskö se kuitenkin jättää. hampaiden takia. mitä jos sillä vaihtuu hampaat enkä mä tajua varoa kipeetä suuta? se kyllä leikkii edelleen ihan täysillä eli ei välttele suun käyttöä sikäli. toisaalta ne hampaat tuntuu kutisevan kovasti, eli varmaan ne on nyt pikku hiljaa vaihtumassa. ajattelin, että naksuttelen sille tolla metallisella kapulalla katsomisen ja kapulan koskemisen + mahdollisesti "haukkaamisen", jos vaan suinkin saan, ja sit vasta hampaiden vaihtumisen jälkeen alan ottaa pakkopitoharkkoja. hitto kun osaa olla vaikeeta!

joka tapauksessa tajusi jutun juonen oikeen hyvin. sen lelu oli siinä lattialla kanssa ja kun siirsin sitä, se kiinnostui siitä, mutta lopetti pian kun tajusi että se ei ollu pointti. laskin kapulan lattialle n. 50cm päähän minusta. pentu alko tarjota eka maahan menoja, kun mulla oli namit nyrkissä ja olin samassa asennossa ku maahanmenotreeneissäkin. :D osoitin sit kapulaa ja se meni heti nuuhkaisemaan sitä, josta naks ja nami. sen jälkeen ei ongelmaa, tajusi heti että se on se pointti ja kumartui joka kerta sitä kohti. kerran koski niin että kapula kierähti vähän, ei pelästynyt ääntä.

yks puolituttu kertoi, että sen koira on alkanu tosi hyvin yleistää tota, siis että kun on tarpeeks treenattu niin mikä tahansa lattialle laskettu esine on koiran silmissä kohde ja se tarjoaa just tota katsomista-koskemista-tönäisyä-suuhun ottamista-tms. en muista mitä ne oli treenannu, mutta joka tapauksessa toinen koira oli käsketty maahan paikoilleen ja tää kyseinen koira oli tehny jotain ihmeellistä mitä ihmiset oli miettiny pitkään, ennen kun ne tajusi, että se ajattelee ton toisen koiran olevan kohde ja käyttäytyy siksi tolleen. :D Luksista huomaa kanssa, että se selvästi tajuaa jo että kun lasken jotain lattialle, se on se pointti jota kannattaa lähestyä tai muuten huomioida, niin saa naksun&namin.

Koskahan mä muokkaisin tän kunnon tekstiksi? Nyt en ainakaan enää lisää tähän mitään, vaan palaan taas normaaliin, tää on järkyttävän sekavaa. :P