45 minuuttia, matkan varralle nähtyä ja kokeiltua: ritiläalusta, pörisevä kuorma-auto, paaaljon ihmisiä lähiohituksina (osaa yritti haistaa -> pakote remmillä, osasta meni nätisti ohi itsekseen, välillä "seurautin" sen imutustyylillä ohi), lastenrattaat lähiohituksena, luistelukentällä suihkuvat luistelijat ja lätkänpelaajat ja mailoista tuleva pauke (tuijotettiin hartaasti, annoin tuijottaa, palkkasin välillä rauhassa katselemisesta), kaksi luistimilla kadulla meidän perässä vaappuvaa pikkupoikaa ison kassin kanssa (piti lopulta ottaa pentua villoista kiinni ja pakottaa se rauhoittumaan, ei uskonut oikeen mitään käskyä ja yritti vaan haastaa niitä leikkiin), ihan lopuksi yksi koira. Olipa elämyksiä! Matka ei ollu kauheen pitkä, käytiin me kyllä ihan ydinkeskustassa ja seistiin yksissä liikennevaloissakin, mutta enemmän meni aikaa siihen kun annoin sen rauhassa ihmetellä, harvoin hoputin eteenpäin. Syötin sille nappulaa taskusta, osa aamupalaa siis tuli ulkona.

Lisäksi kerran pysähdyin kadulle kun puhuin hetken puhelimessa. En sanonu pennulle mitään käskyä, remmi vaan lyhyelle mun jalan alle. Kun oma-alotteisesti hakeutui istumaan, tiputtelin nameja taskusta. Puhuin monta minuuttia ja kyllä se välillä nousi ja koetti tempoa johonkin suuntaan, mutta palasi sit aina takas mun vierelle kun ei päässyt. Ihan ok.

Keskustassa luonnollisesti liina hyvin lyhyelle ja vetämättä kävelemisen harjoituksia. Ihan ok, välillä höllää heti kun kiristyy, välillä nyppään ihan pienesti. Sille on menny aika hyvin jakeluun tää, edellinen ei osannu ollenkaan yhtä hyvin. :P Johtuukohan siitä, että en ole antanut sen oppia vetämään, kun se on aina ollu niin pitkässä liinassa? Pennun on tosi vaikea keskittyä hihnaan, kun maailmassa on valtavasti kaikkea muutakin. Nyt kun Luksi on melkeen 5kk, niin se pystyy jo paljon paremmin keskittymään siihen hihnaankin. Mä tykkään tästä tavasta, varmasti aion käyttää seuraavallekin. :) Ideaalihan olis suunnilleen se, että asuis jossain keskellä metsää (tai ajais aina autolla sinne) ja pentu sais olla hihnassa vaan minuutin per päivä, jolloin se jaksais täysillä keskittyä hihnatreeniin, ja sit pikku hiljaa pidennettäis aikaa. Varsinainen liikunta hoituis kokonaan vapaana.

Kotiuduttuamme treenit, teen niistä taas oman merkinnän.

Ostin pari viikkoa sitten tollasen jonkun kalanmaksaöljyn, mitä pentu on saanu silloin tällöin. Sillä oli vähän kuiva iho ja musta toi on auttanut siihen. Nyt annoin sille oikeen kunnon satsin, nappulan sekaan loraus öljyä ja sit avasin tonnikalapurkin. Namia! Ehkä n. ruokalusikallinen tonnikalaa vielä sekaan ja pentu syömään. Seuraa tarkkaan kun teen sen ateriaa, sinkoaa edellä ruokintapaikalle. Istuminen vähän kesti, lupaa odotti n.3 sekuntia hienosti. En pidä kättä kupilla ja seison suorin jaloin, mutta olen kuitenkin kyyryssä kädet polvieni kohdalla valmiina nappaamaan kupin veks. Joskus taisin päästä jo seisomaankin, mutta nykyään se syö niin harvoin kupista niin en ihan luota etteikö yrittäis ennakoida. Pentu ahmi ruokaansa, ja kävin hakemassa tonnikalapurkin keittiöstä ja menin sen luokse. Nosti päänsä katsoakseen mitä tapahtuu, ja pudotin pari teelusikkalista tonnaria sen kuppiin, toivotin hyvää ruokahalua ja poistuin paikalta. Ei se kuppiaan puolusta, ei yhtään, mutta teen nyt kuitenkin oman mielenrauhan vuoksi noita lisäämisharkkoja aina silloin tällöin.

Kohta voisin lähteä kaupungille. Ei mitään erityistä asiaa, tai kaupassa en oo kyllä käyny ikuisuuteen ja jotain safkaa olis kiva saada, mutta tajusin just että pentu ei oo ollu kohta kahteen viikkoon yksin. Kerran kävin lähisiwassa 10 minuuttia, ja alakerran pesutuvassa olen kans pari kertaa piipahtanut ilman koiraa. Sit olin yhden yön siellä baarissa viime viikolla, mutta yötä ei lasketa, se nukkuu muutenkin silloin. Mulle on käymässä just niin, että olen kolmen viikon loman sen kanssa kotona ja sit katoan kerralla kuudeksi tunniksi kouluun... joten taidanpa häipyä pariks tunniks nyt ihan muuten vaan. Pentu on aika naatti ilmeisesti tosta kaupunkireissusta.

---

Ai niin, viime yönä juuri ennen nukkumaan menoa se
1) kusi keittiön paljaalle lattialle. kaikki paperit sekä keittiössä että olkkarissa oli kuivat, en tajua...
2) viis veisasi kun käskin pois siivotessani kusilammikkoa. korotin kerran ääntäni, osoitin kädellä suuntaa, tuuppasin siihen vauhtia. lopulta sain taluttaa sen niskasta kiinni pitäen helvettiin siitä, ja silti se yritti hiippailla takas. ärähdin ihan huolella ennen kun pysy poissa.

Joku aivokemiallinen häiriö? Tänään se on ollu taas ihan normaali. :D