Aamulla jätimme menemättä ulos. Pentu oli juuri tehnyt sisälle kun heräsin, ja ulos lähtö oli ihan kauheeta härdelliä, piippaa, pyörii, nöyristelee ja hipsi olkkariin surkeana pedilleen ennen kuin olin ehtinyt edes sanoa mitään! Ei sit menty, mulla oli jo vaatteet päällä ja roskapussi kädessä, joten kävin heittämässä vaan roskat ja tulin takas. Ihme eläin.

Sai pienen (1x5cm) kuivan kanan kaulan tai jonkun vastaavan ja kongiin nappulaa + sulatettua juustoa ja jäi niiden kanssa ihan rauhassa. Olin 5h koulussa. Kun palasin, yhdellä paperilla oli uunituoreet pissat, eli ne oli pidättänyt ihan melkein sen viisi tuntia. Joulukuuset oli vielä pystyssä - viime yönä komensin sen monta kertaa pois sieltä, kun alkoi härkkiä aina vaan kovempaa ja kovempaa. Jätin ne ihan tarkoituksella paikoilleen, ajatuksena että jos yksin ollessaan onnistuu kaatamaan kuusen päällensä, niin hyvä vaan!

Käveltiin ihan melkein keskustaan. Yhteensä oltiin 40min, remmilenkin osuus ehkä puoli tuntia ja loopuaika spurttailemassa puistossa. Kello oli vähän yli kolme ja käveltiin tarkoituksella isompaa tietä, koko ajan meni kauheesti autoja ohi. Käveltiin koulun ohi, paljon kiljuvia ja pyöriään ottavia kotiin lähteviä lapsia. Ohikulkijoita, vastaan tulijoita, vaikka mitä tuijotettavaa. Lapsi joka hakkasi lyhtypylvästä jollain esineellä niin että kilkatti kunnolla. Luksi oli selkeästi vähän hämillään ja pysähteli tuijottamaan milloin mitäkin. Mulla oli paskapussi käsissä, hitto kun niitä roskiksia on niin vähän, ja oli vähän vaikeeta pitää sekä remmiä, pussia että onnistua syöttämään pennulle nameja. Olin sen hihnan kanssa vähän väliä aivan solmussa. Paria ihmistä yritti nuuhkia, estin remmillä. Pitää käyttää sitä nyt useammin kunnolla ihmisten ilmoilla, nyt kun se jaksaa kävellä jo itse sinne asti, niin mennään vaikka pari kertaa viikossa. Muista ottaa lyhyt hihna, tuolla on aivan turhaa pelailla 4m liinan kanssa. Ja nimenomaan siis neljän ruuhkaan, ei oo järkeä mennä iltayhdeksältä kun on ihan autiota. :D

Puistossa päästin sen irti, vähän se spurttaili, mutta kun otin ekan luoksetulon (veti juuri hepulissa kiitolaukkaa suoraan eteenpäin, pysähtyi ja kääntyi aika sukkelaan kutsun käytyä!), sen jälkeen en saanukaan sitä enää irtoamaan. :P Heittelin sit vähän aikaa tiellä (puistossa siis edelleen, hiekkatiellä) sille kiviä. Jonnekin 5-7m päähän toiseen suuntaan, ja kun se palasi sieltä mua kohti, taas toiseen suuntaan. Jossain kolahti kovasti ja se vähän säikähti, olin ottamassa liinasta kiinni, mutta se vaan katto että ei ku jatketaan leikkiä, heitä lisää, niin jatkettiin sitten. :)

Tässä vaiheessa tultiin kotiin ja treenattiin, mutta teen niistä oman postauksen. Treenin jälkeen sai luun. Otin neljä reilun kokoista (~parin euron kolikko) maksanpalaa ja yhden sellaisen samanlaisen kalkkunan kaulan, jota se söi toissapäivänäkin. Leikkasin kaulan niin, että mulla oli ehkä 3/4 ja 1/4 -palaset. Koira varuiksi remmiin, lähinnä siis siksi, että JOS mun ote lipeää luusta ja JOS se menis sen kanssa pöydän alle, eikä tulis käskemällä veks, niin vetäisin sen remmistä takas esille, en menis perään koska siitä se hyvin luultavasti ahdistuis kovasti. Videokamera kuvaamaan, jotta voin analysoida itse jälkeenpäin mitä tapahtuikaan.

Pyllähdin koiran petiin ja tarjosin sille luuta (sitä isompaa osaa). Yritti ottaa sen, mutta kun en irroittanut, alko ahmia sitä. Pari kertaa nirhaisi hampaat mun lihaa aika kipeästi, josta "auts!!". Kun se oli hetken syöny, sanoin "kiitos". Pentu hämmästyi ja selkeästi ihmetteli, että ai tätä käskyä käytetään ruuankin kanssa. Aiemmin olen käyttänyt sitä ainoastaan lelusta irroittamiseen. Se siis reagoi kyllä, mutta koetti jatkaa ahmimista "apua, aika loppuu, mä ehdin vähän vielä", mutta vedin luun napakasti pois suusta ja käden ihan mun rintaan kiinni pois sen ulottuvilta. Saman tien suurensuuret kehut, maksanpala toisesta kädestä ja heti perään luuta pitävä käsi takas koiran ulottuville. :) Jatkoi syömistä, rapsuttelin sitä välillä kaulasta ja kehuin vuolaasti. Oli se aika jäykkänä eikä tainnu paljoa edes häntää heiluttaa kehumiselleni. Pitää analysoida sitä videota kohta. Sitten uudestaan "kiitos", irroitti edelleen vähän nihkeästi. Sai maksanpalan, kehut ja luun takaisin. Söi sen kokonaan. Itse asiassa videollakin hämmästelen ääneen, että joko sä nielaisit sen?! :D

Haisteli mun käsiä toiveikkaana, edelleen kyllä aika jäykkänä. Otin pöydältä maksan palan, annoin sen. Sitten otin sen pienemmän luun palasen, se oli siis ihan sellanen joku 2cm pätkä josta ei juuri pystynyt kiinni pitämään. Annoin pennun syödä siitä hetken, pyysin kolmannen kerran "kiitos", ja tällä kertaa reagoi selvästi paremmin, ei vastustellut yhtään. Ei nyt mitenkään innoissaankaan irroittanut, mutta kuitenkin ihan nätisti. Suuret kehut, maksanpala vaihdossa ja luu takaisin. Avasin kämmenen ja annoin sen ottaa sen kokonaan, sinne nielaisi kerralla. Ajattelin rapsuttaa sitä kaulasta ja ottaa remmin irti, kun ruokakin loppui, mutta se vähän väisti mun lähestyvää kättä. Ei ny mitenkään kummoisesti, siis ei tainnu ottaa askeltakaan pois päin, mutta nojasi taaksepäin ja oli vähän "onks pakko, mitähän sä meinaat". Rentoutui kuitenkin parissa sekunnissa, ja otin sit remmin veks, iloitsin ja taputtelin sitä ja nyt sekin palautui taas täysin normaaliksi ja alko heiluttaa häntää ja riemuita mun kanssa. :)

Plääni olis nyt jatkaa näin. Syököön joka toinen tai kolmas päivä tollasen pienen luun. Ehdottomasti vain kädestä, sanotaan nyt pari viikkoa. Sitten vois kokeilla päästää luusta irti ja istua edelleen maassa (koira remmissä), ja toivoa että se vaikka tulis sen luun kanssa mun syliin. Mikäli joo, aivopesu lienee aika onnistunut. Jos ei, jatketaan edelleen. Pikku hiljaa vois myös alkaa pidentää aikaa jolloin pidän luuta itselläni, laittaa sitä vaikka pariks sekunniks selän taakse tai ylös pöydälle, palkita pentu vuolaasti maksalla ja palauttaa luu sitten. Aluksi sit kun en enää meinaa istua lattialle patjaksi, koira etukäteen remmiin, luun anto, hetken syömärauha ja sit rauhallisesti sen luokse tekemään vaihtokauppaa. Remmillä voin estää ettei se lähde muualle enkä joudu yhtään jahtaamaan sitä. Tässä vaiheessa pitää varata niin iso luu, että se ei voi nielaista sitä kun lähestyn. Luulen että se yrittäis, toi epävarmuus on enemmän sellasta. Ei tyyliä "mee vittuun mun aarteelta" vaan "apua, mun pitää niellä tää äkkiä niin se ei mahda mitään".