Aamun hirviö on poissa ja mudi taas ilahduttaa kovasti omistajaansa. Pari kertaa rapussa ovet paukkunu, koira vaan katsoo mua ja tulee rapsuteltavaksi. Hyvä ettei rähinä ole pahentunut, vaan enemmänkin päin vastoin. :)

Treenattiin. Sillä vähän silmät rähmii ja muistinpa siitä, että munhan piti kerran viikossa putsata sekä silmiä että korvia ihan vaan totutuksen vuoksi. Huono on muisti, joo-o. Silmävettä siis pumpuliin, maksaa valmiiksi ja lattialla olevan pennun tykö. Pyyhin toisen silmän, kehuin ja annoin maksaa, pyyhin toisenkin, kehuin ja palkkasin. Otin tota (uunikuivattua) maksaa pakkasesta vähän turhan reilusti sulamaan kun kuvittelin meneväni jäljelle, mutta sit ensin ei huvittanut ja seuraavalla kerralla satoi taas lunta, niin se jäi. Se alkaa jo haista pahalle, olisko se nyt kolmatta päivää jääkaapissa. Täytyy käyttää se tänään loppuun ettei pilaannu. Sai siis normaalia isommat palat näissä treeneissä ja silti jäi vielä illaksi aika reilusti.

Pyyhin sit samalla korvatkin, ihan vaan lämpimään veteen kostutetulla pumpulilapulla. Sellanen sinne päin sutaisu, sen verran katsoin että pyyhin korvan sisäpuolta enkä pelkkää karvaa ulkoa, mutta noin muuten ei mitään kummosta hinkkaamista. :D Vähän se koetti vetää toista korvaa suppuun, en edes oo tajunnu että sillä on sellasetkin lihakset. Tosi nätisti kuitenkin, ei yrittäny pois paikalta eikä mitään. Pyyhin kans ensin yhden korvan, palkkasin, pyyhin toisen ja palkkasin sen.

Kun niitä nameja nyt sitten oli niin paljon, niin aloin pohjustamaan kynsien leikkaamista seisten. Koira seisomaan, etutassusta napakasti kiinni, parin sekunnin pito, naks ja nami. Tein oe-ve-oe-ve-ot (e=etu, t=taka, o=oikea, v=vasen). Tai en ole varma oikeasta ja vasemmasta, mutta siis vuorotellen kummatkin etujalat kahdesti ja sit vielä toinen takajalka. :) Vähän se pyöri, ei siis rimpuillu vaan luuli että mulla on kädessä nami ja yritti nuuhkia ja tavoitella sitä, mutta kiltisti antoi pitää tassuja, ei yhtään nyi niitä veks. Olis voinu tehdä kerralla vaikka kymmenenkin toistoa. No, illalla sit lisää.

Tää on eka juttu missä käytän naksutinta niin, että teen itse koiralle jotain ja naksautan siitä. Musta tää tuntuu jotenkin nurinkuriselta, olen mieltänyt hyvin vahvasti että naksua käytetään vahvistamaan koiran toimintoja. Että tää tassujen pitokin "pitäisi" naksutella niin että houkuttelen sen ojentamaan tassua mua kohti -> tönäisemään mun kättä tassulla -> laskemaan tassun mun kädelle -> pitämään tassua mun kädellä -> pitämään tassua mun suljetussa nyrkissä tms. Kai sitä noinkin voi tehdä, että tekee itse jotain ja naksauttaa kun koira on antanut tehdä sen mitä halusin?

Sitten päivän varsinainen ohjelma, eli maahan menot. 10 toistoa, mulla nami kädessä polvien päällä (kts. aiemmasta viestistä hieno kuva!), kun pentu on menossa maahan, vihje "maa", naks ja nami. Hyviä olivat.

Viimeisen jälkeen hihkaisin varmaan jotenkin erityisen innostuneesti "hyvä!", kun se tajusi että se oli vika ja ryntäsi itse hakemaan lelua toisesta huoneesta asti loppupalkaksi. Selvästi se tykkää tosta leikistä, eli se ehdottomasti pidetään ohjelmassa, lopuksi saa riepottaa lelua. :) Tajusin tosta, että vois ottaa jonkun "jes!"-hihkaisun merkiksi siitä että lopetettiin ja nyt tulee superpalkka. Itse asiassa näin yhden agilityn keppien pujottelun opetusvideon (onpa vaikeesti sanottu!) ja siinä kouluttaja taisi hihkaista just "jee!" ja nosti kädet ilmaan kun koira onnistui tosi hyvin. Sellanen hepulin merkki. :D

Kun se toi sen lelun, niin leikittiin, ja kun namit oli hollilla, otin pari irroitusta. Irroituksen jälkeen se sai aina jatkaa vetämistä, mutta pari kertaa kun voitin lelun, heitin sen olkkariin. Pentu kävi hakemassa ja palautuksesta sai namin. Lelu tahtoo kyllä tippua 1-0,5m päähän musta, kun on niin kiire namille, mutta aletaan pikku hiljaa nostamaan kriteeriä ja lyhentämään tota sallittua pudotusetäisyyttä. Mä haluan ensin tarkkailla miten kehuminen vaikuttaa - rauhallinen vs superinnostunut hihkuminen, jo heti kun se on ottamassa lelua, kun se on juuri saanut sen suuhun, kun se on puolimatkassa luo, vai vasta kun se on ihan lähellä. Millä tavoin se tajuaa parhaiten että kehun lelun palauttamisesta.

Annoin sille vielä kongin (tajuaa taas "ota"-vihjeen tosi hyvin. Vois alkaa korostaa sitä nyt niin, että ojennan kongia mutta en anna sitä ennen kun olen sanonut vihjeen. Jos se sit tajuais paremmin, että ota = ota se esine suuhun. Enpä tiedä.). Luuepisodista masentuneena olen nyt käynyt namittamassa sitä aina kun se syö mitä tahansa pientä tai tylsääkin luuta, ja nyt menin ihan testinä vaan maahan istumaan ja kirjoittamaan pikaisesti ylös mitä treenattiin. Tämä tekstikin olis jääny aika vajaaksi jos en olis heti kirjoittanu, mulla kun on aika laho pää. Lista on lyhyt, siis ihan vaan lukumäärät ja toistot, ja sit muistan kyllä heti niiden perusteella miten meni. No kuitenkin, se toi sen kongin välittömästi mun syliin ja leikittiin sillä vähän aikaa. Silitin ja kehuin koiraa, kaivoin sille kongista vähän juustoa, katselin kongia ja annoin sen takas, pidin sitä kädessä niin että se sai samalla lussuttaa sisältöä jne jne. Sit kaaduin istumasta makuulle lattialle ja otin kameran, ja kuvasin videota kuinka se kaivaa kongia ja polkee tassuillaan hyvin kipeästi mun mahalla... että joo, ei meillä mitään kovin pahaa ruuanpuolustusongelmaa ole. Päin vastoin meillä on survonmuntassunsunvatsanpeitteistäläpi-ongelma, tiputankonginsunnaamalleniinettäsunrillithajoaa-ongelma ja unohdinettäsäolettuntevaihminenkunsäoletniinkivapomppupatjana-ongelma.

:D