Jeesus, sillä on ihan oikeasti joku fakin varhaismurrosikä alkamassa!!

Se jumitti ja viis veisasi "mennään"-käskyistä. No, jos jalat ei toimi, niin raahautukoon vaikka kyljellä perässä. Eli suomeksi, mennään-käskyn jälkeen minä ja remmi jatkamme tylysti matkaa, joten ei jää pienelle koiralle paljoo vaihtoehtoja. :D Mua ei haittaa että se oppii tässä kunnioittamaan remmiä, vapaana ollessaan mulle on yks hailee jumittaako vai ei, minä jatkan matkaa ja juoskoon mut sit kiinni. Itse asiassa sekin on jo tajunnu, että vapaana ollessaan mä en todellakaan odota, ja remmin kanssa mun on taas vähän pakko venailla. Vapaana se ei juuri jumitu, on niin iso huoli että mammasta täytyy pitää huolta tai se katoaa. ;)

Se vähän yritti tehdä tuttavuutta parinkin ohikulkijan kanssa. En edes tajunnu sanoa mitään kun toljotin vaan monttu auki pentua, jonka piti olla kauhean epäsosiaalinen ja vähän arkakin. Ei se kenenkään luo suoraan mene, mutta kun joku käveli nopeemmin meidän ohi, yritti vähän nuuhkia perään ja kurotella kohti. Vois ottaa taas namikuurin ihmisten ohituksista, kun näyttää että joku kiinnostaa sitä, ohittaa namin kanssa ihan niin ku se olis toinen koira. Tein tätä välillä, kun tuli joku outo ihminen vastaan (lastenrattaat, pyörä, sateenvajo, iso musta salkku...) ja se oli hyvä juttu. Vois nyt terästää taas muistia, että kenenkään perään ei kuulu hapuilla yhtään.

Se säikkyi kolisevaa rakennustyömaata. Vilkkuvaa huoltoauton valoa. Jotain kyyryssä kulkevaa mummoa. Siis just niin sellasta ihme mörköikää mitä odotin tulevan joskus keväällä! Kerrassaan kummallista, onkohan mudit jotenkin varhaiskypsiä kun moni asia tapahtuu paljon normaalia aiemmin? :D No, samapa tuo, kyllä mä jaksan olla sen kanssa kärsivällinen, mutta kummastuttaa vaan tää ajankohta. Se on neljä, ei yhdeksän kuukautta!

Loppu-käsky ei myöskään menny jakeluun. Hyppimisestä ja härkkimisestä tulee ärähdys ja tönäisy veks. Mua kiusaa sekin, että se kävelee minuuttitolkulla lisää kerjäten. En malta olla sanomatta uudestaan LOPPU!, vaikka sen sanan tarkoitushan on kertoa että nyt ei tuu enää mitään, ei namia, ei leikkiä, ei edes huomiota, ja kun toistan sen kerran, sehän on jo huomiota. Argh. Laita ne silmät kiinni tai katsele puun latvoihin kävellessäsi. Kaadu hitto kerran sen päin hyppivän ja jaloissa pyörivän koiran päälle! Mitä vaan ettet huomaa sitä koiraa ja loppu on heti ekasta kerrasta alkaen todellakin loppu.

--

Ai niin, keksin viime yönä että opetan sille nyt kunnolla sen luopumisen ennen kun jatkan sivulletulotreenejä. Auttaa varmasti siihen, että ei yritä huitoa tassuilla namikättä.

Sama namirasian kanssa. tätä nykyä kaivan sen taskusta, olen kyykyssä ja pentu hypähtää päin ja yrittää tunkea kuonoa sinne. Usein namit leviää siinä vaiheessa ja mua vituttaa. :P Ärähdyksellä kyllä lopettaa ja tiputtautuu takas alas, mutta opetetaas tääkin nyt kunnolla ja ihan vaan eleillä. Rasia siis sulkeutuu aina kun kuono lähestyy ja namia tulee vaan kun odottaa rauhassa. Turha siinä on ärähdellä, oppikoon itse niin menee paremmin perillekin. :)