Piti alun perin mennä vaan tohon omalle kadulle kuselle. Otin narulelun taskuun ja ajattelin että leikitän sitä puoli minsaa tms ja tullaan sit takas himaan. No, eikö siellä ollu joku ihmiskokous, joten käännyimme kannoillamme ja menimme tonne varsinaiseen puistoon, sinne isolle kentälle missä olen yrittänyt saada pennun juoksemaan mutta se aina vaan tarjoaa sivulle tuloja ja härkkii mua. Matkalla en huomannu että yhden talon pihassa/portailla oli joku ilmeisesti röökillä. Ihmettelin kun pentu hidasteli, ja kun se sit sanoi "ärf!", älysin katsoa eteeni ja siinä n. 5m päässä seisoikin se ihminen. :D Hiljeni kyllä kertakiellolla. Näyttäää olevan aika suuri merkitys sillä, että mä huomaisin tollaset ensin ja kertoisin Luksillekin, että näin sen, tilanne hallussa. Silloin se ei sano mitään. Jos mä en ole huomannut tyyppiä, pentua jännittää paljon enemmän, mutta heti kun saa ohjeet multa, se kyllä tyytyy niihinkin, eli ei sikäli mitään ongelmaa.

Pentu vaikutti olevan tosi hyvin kuulolla, joten hetken miettimisen jälkeen päästin sen vapaaksi. Vapaaksivapaaksi, siis irroitin remmin (liinan) pannasta ("Luksi" -> tulee mun luo -> irroitan -> "ole hyvä"). Kiinnitin remmin lukon naruleluun ja niin mulla oli patukka ja 4m liinaa sen perässä. Ja sitten naapurit sulki silmänsä ja sirkus alkoi:

Minä juoksen ja hihkun ku hullu ja pentu jahtaa mun perässä laahaavaa narulelua ihan kierrokset katossa. Kenttä on aika liukas ja pennun jarrutukset menee välillä pitkiksi ja heitti se vissiin kerran kuperkeikankin. Välillä annan sen saavutta patukan ja taistellaan siitä. Pari irroitusta joista frolicia palkaksi, hyvin irroitti :). Välillä "lassosin" liinalla ympyrää itseni ympäri ja pentu veti ihan kauheeta rallia sen perässä. Sit otin narulelun irti liinasta, kiinnitin tässä vaiheessa pennun takas ("remmi" -> nami), ja jatkettiin niin että pidin lelua vaan käsissäni ja reviteltiin oikeen kunnolla. En antanu sen voittaa, koska se olis vieny sen hyvin luultavasti muualle enkä halunnu nyt pilata mahtavaa fiilistäni sillä. Vikan kerran "kiitos" -> nami -> lelu taskuun -> nami -> loppu. Yritti vielä tarjota sivulle tuloa ja hyppeli innoissaan, mutta toistin "loppu". Meni vähän pitkäksi muutenkin, sen suurin into ehti haihtua. Siis mudinpoikasestahan ei into lopu KOSKAAN, mutta se suurin "hullun kiilto silmissä koko kroppa täristen kaahaaminen" ehti muuttua vaan pelkäksi intokaahaamiseksi. :D Olis sehkä voinu siis lopettaa ihan hetkeä aiemminkin, tosin vaikea kuvitella että mudin intoa ihan hevillä tapetaan. Silti se on vasta pentu, tarkoitus on olla superhauskaa, ei ehtiä yhtään kyllästyä.

Annoin sen olla sit "liinassa vapaana" loppulenkin. Käveltiin kentältä puiston puolelle, otettiin pari luoksetuloa, ja ehkä noin 50/50 kun se tarjosi sivulle tuloa, otin sen vastaan iloisesti "sivu" sanoen ja palkaten / torjuin tylsällä äänellä "ei oo". Joo, mä en sit näköjään osaa käyttää niitä loogisesti, mutta pentu taitaa ymmärtää silti että "ei oo" ja "loppu" on sama asia, käsi on tyhjä. Tai jos siellä on nami niin sitä ei silti saa. Yhden kerran otin parin askeleen seuraamisen. Ok, tai siis kontaktihan sillä on pelkkään namikäteen, mutta en osaa murehtia sitä vielä, ja varsin ok suoritus tolla meidän nykytasolla siis. :) Sille seuraaminen on hauska leikki, namin saa kun istuu mun vierellä ja seuraaminen on vaan pakollinen paha ennen kuin pääsee syöksähtämään taas istumaan sivulleni.

Välillä palkkasin sivulle oikeaan kohtaan hakeutumisen (ei istunut, tuli vaan siihen) sanomalla "heitetään". Se tuntee sen jo, ja heitin sille sitten aina yhden frolicin murusen polkua pitkin 1-3m eteenpäin. Siitä on huisin hauskaa jahdata nameja. Toi on aika hyvä leikki sikäli, että se vahvistaa lähellä pysymistä. Ottaa kontaktin -> saa lentävän namin -> käy jahtaamassa sen -> ottaa uudestaan kontaktin eli vähintään kääntyy katsomaan, tosin mä en montaa kertaa heittänyt siitä, vaan odotin että palaa sivulle asti -> saa uuden namin. Kantsii pysyä lähellä siis. ;)

Käveltiin sieltä samasta paikasta missä päivällä oli se kuollut lintu, ja pentuhan selvästi muisti ja ryntäsi sinne samaan kohtaan. Annoin mennä. Eka mietin että pitäiskö testiksi kieltää "ei sinne", mutta halusin oikeastaan nähdä mitä se tekee. Kävi tsekkaamassa ja tuli riemuissaan takas, ja luulinkin ensin että se otti sen suuhunsa. Vaan eipä ollut ottanut. Liekö muistanut kun päivällä kielsin? En ihmettelis vaikka muistais, se on halutessaan hyvinkin nokkela ja kerrasta hoksaava eläin. :) Tai sit se oli jo syöty tai viety muualle.

Lopuksi vielä juostiin, siis minä yritin juosta tasaisesti, suoraan ja niin kun nyt isona voin kuvitella juoksevani. Canicrossia, hiihtoa, pyörän kanssa, whatever, mun piskille on suuret suunnitelmat ja se saa oppia juoksemaan nätisti monenlaisten vermeiden rinnalla tai edessä. Päin hyppimisestä ja näykkimisestä (kyllä, heiluva käsi on paha paha kiusaus!) tuima rykäisy, nätisti juoksemisesta "heitetään" ja namin lennätys menosuuntaan. En tiedä onko toi namilla palkkaaminen ihan viisasta, sehän oppii vaan nykivän menon, kun tarkotus olis että se juoksee tasaisesti ja pysähtelemättä. No, panostetaan nyt vaan aluks siihen että juoksevaa ihmistä ei härkitä. Kerran meinasin lentää turvalleni kun se poikitti suoraan eteeni. En oo vieläkään päättäny että yritänkö kirosanoja sadatellen väistää niin ku nyt teen, vai pitäiskö kerran rämähtää kipeesti sen päälle. Mudi on vaan sellanen luupää että pienet osumat ei oo vaikuttanu mitenkään, tollasessa fyysinen rangaistus siis vaan innostaa sitä ärisemään ja härkkimään entistä enemmän, rykäisy taas toimii oikein hyvin. Pitäis varmaan karjaista jumalaton PERKELE ens kerran kun se poikittaa eteen, se vois auttaa enemmän kun päälle kaatuminen... oi mudit, nuo ihanat eläimet!

Aikaa meni ehkä 20min kaikkinensa, ja nyt kotona on hyvin raukea mudinpoikanen. Varsinaista laatuaikaa, mamma ei kertaakaan vaan laahustanut eteenpäin vaan koko aika leikittiin ja tehtiin jotain yhdessä. Tällasia lisää, tullaan onnellisiksi kummatkin! :)

---

Kusetus 22:30, naapurissa bileet ja aika lössi taas pihalla. Pentua jännitti kovasti kun ne teki ringissään tilaa niin että meidän piti kävellä siitä läpi. Tuli kuitenkin kun menin edelle ja kannustin perääni.  Ulos lähtö taas ok, istu -> pari sekuntia -> ole hyvä.