Päivän toimettomuus päättyi ja lähdimme lenkille. Luksi vaikutti aika haluttomalta taas, joten "duuntaamme uusille kaduille" vaihtui "kävellään nyt edes hetki ennen ku palataan kotiin". Se kyllä yritti joka kulmasta takas kotiin, ja vasta loppumatkasta jotenkin piristyi.

Kolme koiraa nähtiin, oltiin hyvään aikaan liikkeellä! Ei yhtäkään lähiohitusta vaan kaikki eri puolella katua. Palkkasin namilla jokaisesta, ja kun Luksi tosiaan oli jotenkin ihan surkeena, sain hepulit ja villitsin senkin ilonpitoon yhden ohituksen aikana. Namejakin tyyppi söi tyyliin "no jos on pakko". Kummallista. Mistä se voi olla väsynyt kun mitään ei ole tehty? Vai onko se vaipunut niin syvälle koomaan että ei herää edes ulkona? :D

Käveltiin kaikkinensa 35min, ja kun oltiin tulossa omaan puistoon missä ajattelin päästää sen irroittelemaan, siellä olikin joku kauhea koirakokous. Luulin eka että ne vaan hengailee, mutta niillä tais olla jotkut treenit menossa. Hitto, jos olisin ollu ilman koiraa, olisin käyny kysymässä mitä teette ja saako osallistua. Nyt en voinu mennä ihan lähelle, kun Luksia selkeästi jännitti, ja vaikka hetken harkitsin että huudan kaukaa tai laitan omani pylvääseen ja käyn kysymässä, en sitten kuitenkaan menny. Lähestyttiin niitä pikku hiljaa, aluksi oltiin siis varmaan 100m päässä, ja palkkasin Luksin aluksi vaan pelkästä lähestymisestä. Haukahtelut ja ihmisten kiljahdukset (siitä päättelin että ne treenasi, välillä selvästi palkattiin, ja ne teki jotain kontaktiharkkoja tms sen minkä nyt kaukaa näin) oli sille aika jänniä, mutta pian se lähestyi jo ihan reippaana. Sit ajattelin hyödyntää häiriötreenin ja otin sillä yhteensä n. viisi perusasentoa ja vähän imutusseuraamista. Hyvin keskittyi, itse asiassa tosi hyvin! :) Lopulta oltiin n. 10m päässä niistä, palkkasin vielä kerran ja käveltiin sit kotiin.

Vielä ihan kotinurkilla metsästin luoksekutsumistilannetta, että se laukkaisia täysillä eteenpäin tai haistelisi keskittyneesti jotain. Lopulta sain vaan sellasen, että se haisteli jotakin, ei ihan euforiassa mutta kuitenkin haisteli. Kutsuin "Luksi" ja "tule", hyvin reagoi välittömästi kutsuun, tosin tuli reipasta ravia vaan. Palkkasin silti. Sit sanoin sille että kyllä sä voit palata sinne, mutta eihän se sitä tietenkään tajunnu, joten kävelin pari askelta hajua kohti ja "ohjasin" sen takas sinne. Haisteli sit aikansa. Pointtina siis se, että tule kutsusta hetkeksi pois hommistasi niin saat mennä jatkamaan sitä mitä olit tekemässä. :)

Pakastin on vihdoin tyhjä, lenkillä oli siis froliceja ja päivän jäljeltä jääneet jauhelihanmurut omilla nappuloilla jatkettuna (tollaset hajustetut nappulat on ihan eri luokkaa ku tavalliset ;)). Pitää heti huomenna ostaa lisää, jotta saadaan jälkiharkkoja jatkettua. Tuhlasin siis kallisarvoista Oltermanniani koiran nameiksi. :P

Sisällä siis juustopalkalla 10x laatikko. Muisti hyvin (tässä ollu melkeen viikon tauko?), mutta en saanu sitä muuta ku kumartumaan laatikon pohjaa kohti. Se jalan nostaminen ei kovin helpolla tule. No, jatketaan vaan yrittämistä. Sitten otin ohjelmaan itsensä ympäri pyörähtämisen. Ensin 5x toiseen suuntaan ja heti perään 5x toiseen. Aluksi kesti hetki saada se tajuamaan, ohjasin siis namikädellä, ja se tarjosi istumista ja pelkkää pään kääntämistä. Kerran se myös kaatui selälleen kun ei tajunnu nostaa persettä vaan yritti vaan kurkotella istualteen. :D Ihan hyvin kuitenkin kymmenessä toistossa hiffasi. Ala jättää namia suht pian pois ja ota pelkkä käsimerkki käyttöön, tähän tuskin tarvitaan mitään sanallista käskyä ylipäänsä.

Taputin jalkojani tarkoituksena saada se hyppäämään mua päin kehuttavaksi, mutta se ryntäsikin hakemaan lelua. Leikittiin sitten sillä. Pyysin "kiitos" ja naksautin + annoin namin (tähän asti olen vain antanut namin). Sitten tein testin: seuraavaksi sanoin mahdollisimman samalla äänellä pienillä väleillä "kukka", "avain" ja pari muuta sanaa. Ei menny lankaan! :) "Kiitos" sai sen kuitenkin irroittamaan, josta naks ja nami ja leikki jatkui. Jumankauta, kyllä se jotain osaa - ja se kuuntelee!!

2x eteen istumaan tuleminen. Tätä ei pitäny vielä aloittaa, mutta.. teki mieli kokeilla. :D Piti ekalla kerralla houkutella ihan reippaasti, ei meinannu tulla iholle asti. Otin askeleen taakse ja ohjasin sen uudestaan, toka kerta heti suoraan oikein. En tiedä onko näitä viisasta treenata sivulle tulon kanssa yhtä aikaa, tai ole ainakin hemmetin tarkkana kumpaa teet. Sivulle on sivulle ja eteen on eteen, eli vinoista puoliväliasennoista ei koskaan ikinä milloinkaan palkkaa!

Loppupalkkana maksalaatikkorasian jämät (öö, siis pelkkä rasia ja reunoihin tarttuneet möhnät, tätäkään ei oikeesti varsinaisesti ollu, olisin käyttäny sen treeninamina sen v*tun kalliin juustoni sijaan) ja kourallinen nappulaa siellä seassa. Rasia rutataan umpeen ja piskillä riittää riemua sen repimisessä. Joskus pelkään että sille tulee haavoja suuhun, mutta mitään ei oo koskaan käyny, ja se tosi hyvä puoli on se että eipä arastele metallia yhtään, vaan ottaa hyvin mielellään suuhunsa. Sitä metallinoutoa siis riemuitsen jo etukäteen. :P Näytin sille rasiaa pari kertaa ja se koetti kurotella (hyppiä, ei mua vasten vaan ilmaan) ottamaan sitä. Oikeen hetsasin ja härnäsin. Sit laskin rasian lattialle, sanoin ihan tavallisella äänellä "ei ota". Koira peruuttaa pari askelta, pyllähtää istumaan, katsoo mua, josta "ole hyvä" ja superkehut päälle. Näköjään se noitakin alkaa jo tajuta, ei tarvii enää tuimaa/iloista äänensävyä erottelemaan kieltoa ja lupaa. Jatkamme silti edelleen harkkoja. :)

Sai välillä keittiöstä muutaman juustonmurun, heitin ne sille olkkariin. Rotat siis keittiössä vapaana, ja palkkaan nätisti portin takana odottavan pennun edelleen satunnaisesti. "Heitetään" -vihje alkaa vissiin kans mennä jo perille, sanon sen siis aina kun heitän sille jotain namia lattialle etsittäväksi. Sulatin sille vielä lopuksi kongiin lusikallisen nappulaa (no heh, ne ei siis ehtiny sulaa :P) ja juustomällin tukkeeksi. Se sai sellasen nyt ekaa kertaa, ja hyvin kelpasi. Annoin kongin, yritti alkaa nuolla juustoa, mutta sanoin "ota" jolloin se otti sen suuhunsa ja kantoi pedilleen. Tääkin alkaa mennä jakeluun, hienoa!

Mahtaakohan mun "ei ota" ja "ota" olla liian lähellä toisiaan? :/

Rapusta on kuulunu monta kertaa ääniä, ei oo sanonu mitään.

--

Kusetus 22 aikoihin. Nähtiin kauempana (30m) koira, joka kääntyi ristyksestä eri suuntaan. Annoin yhden namin, Luksi kyttäsi kovasti huolissaan. Sit tuli kaksi pimeetä rämisevää pyörää suoraan meitä kohti, L oli ensin ihan "MITÄ tuolta tulee?!", mutta haukottelin kuuluvasti ja totesin jotain että hohhoijaa, ja sit sekin oli ihan coolina, emmä mitään koskaan yhtään edes meinannu pelätä. :D Hassu eläin. Paskoja ei tullu, varmana on yöllä sisällä. Ei oo mun laskujen mukaan viiteen yöhön ollu. Pitäkää peukkuja tälle yölle! Meinaan herätä vasta 9 maissa kun menen kymmeneks kouluun, joten olen aikas varma että ne ehtii tulla sisälle.

--

Ai niin, tuli jostain syystä nyt mieleen. Tais olla su-ilta kun mies oli täällä. Oltiin tulossa kahdestaan kotiin, pentu oli yksin himassa. Naurettiin rappukäytävässä kuuluvasti ja meiltä alkoi kuulua PIIP PII! Ei oo IKINÄ vinkunu tai mitenkään äännelly kun olen ollut tulossa kotiin, tosin enhän mä yksin ollessani ääneen hihkukaan. :D Pamautin nyrkillä ihan kunnolla oveen ja karjaisin HILJAA! Hiljeni kerrasta. Odoteltiin hetki ja mentiin sit vasta sisään.

Vois joskus mennä rappukäytävään puhumaan puhelimeen, oikeen provosoida se vinkumaan ja antaa siitä palautetta. Seinään pamauttamista se onneksi kunnioittaa aika lailla, se on kauhea rangaistus. Meinasin äsken pesutuvasta tullessani koputtaa eka oveen ja katsoa riittääkö kantti rähinään kun on yksin kotona, mutta ajattelin että jos se sattuukin haukkumaan niin en kehtaa tähän aikaan pitää hirveitä kurinpalautuksia. Koko talossa on kyllä valot eli väki ei nuku, mutta silti. :P Täytyy muistaa päiväsaikaan joku kerta kokeilla.