Joo'oh. Mun todella kivasti mennyt päivä sitten kääntyi armottomaksi vitutukseksi. Että ottaa päähän.

Aamulla ehti tehdä paskat sisälle. Pahoittelen hitauttani, koirani. Ajeltiin 50km mummolaan. Pentu on kerran nähnyt mummon meillä, mutta ei oo iholle asti päässyt, eikä päässyt nytkään. Pentu kyllä kovasti kävi härkkimässä metrin päässä, ja makasi se pöydän alla (vahingossa?) mummonkin jaloissa, mutta koskemsta ei todellakaan halunnut. Oli ihan ok, tosin hyppäsi heti ekana sohvalle jossa oli matto päällä. Annettiin sen olla siellä, mutta nojatuoleista komensin sen aina alas. Yritti muistaakseni neljä kertaa. Tiuskaisin alas, osoitin kädellä lattiaa ja napsautin sormia, ja hypähti kyllä heti aina veks. Nojatuoli oli musta ehkä 3m päässä, eli ei tarvinnu mennä edes antamaan vauhtia, vaan uskoi käskyä. ;)

Ajeltiin siitä 10km päähän mökille. Pentu ei oo koskaan käyny siellä, ja mä yritin kyllä kovasti selittää, että heti ens kesänä tästä tulee toivottavasti sun toinen koti (mä asuin viime kesänä 2kk siellä, olin kesätöissä ko. paikkakunnalla). Päästin sen autosta suoraan ilman remmiä, kuka siellä jumalan selän takana liikkuisi. Itse asiassa koko remmi jäi autoon... piti kävellä ehkä joku reilu 100m, autolla ei pääse talvella perille asti (tietä ei oo aurattu). Oltiin vähän aikaa mökillä ja käytiin sisälläkin. Hyttysverkon läpi se ei tajunnu ollenkaan pääsevänsä, hassu :D. Sai pihassa kauheat ilohepulit ja veti hirveetä rallia pitkin maita ja mantuja. Kerran pääsin häviämään rakennuksen taakse ja se oli ihan hämillään. Mummo jotain jutteli sille kauempaa, mutta ei sitä kiinnostanu, se oli Hyvin Huolissaan kun mamma on kadonnu. En siis edes kadonnu tahallani, se vaan ei huomannu minne menin. Aika hyvin osaa palata siihen kohtaan missä on nähny mut viimeeksi, mutta ei sillä kyllä yhtään leikkaa... jos kaikkialla muualla on avaraa metsää ja yhdessä suunnassa rakennus, niin eikö tuu mieleen että jos sitä ei näy niin se on varmaan sen rakennuksen takana, kun se on ainoa paikka mihin pääsee piiloon? :D

Takas autolle tullessa otin pari luoksetuloa, ok:t.

Kotimatkalla kävin eläinkaupasta sille pakastelihoja/luita. Kotona sai sitten kokeeksi kalkkunan kaulan, jäisen sellaisen, ehkä 3x10cm tai jotain. Sellanen pyöreä tanko. Eka haisteli aika varovasti ja kesti hetken ennen kun se otti sen mun kädestä. Meni olkkariin pedilleen syömään sitä. Laitoin itselleni jotain ruokaa ja kannoin lautasen olkkariin, ja ajatttelin että tehdäänpä nyt tonkin herkun kanssa tätä "ok ihan ok että ihminen lähestyy sua" -treeniä. Pari maksanpalaa siis kätöseen ja kohti pentua. Juttelin sille niin ku aina, ja kun olin n. metrin päässä, se otti luun ja siirty metrin sivuun. Ei murissu eikä mitään, mutta oli varmaan aika hilkulla että olis! :( Se oli jotenkin tosi jäykkä, ihan koomassa, ei reagoinu juttelemiseenkaan mitenkään.

Mielessä välähti että jos se nyt murahtaa saati tulee hammasta, annan tukkapöllyä. En ehtinyt miettiä onko se viisasta, mutta päätin vaan että jos tässä aletaan tappelemaan, niin tapellaan sitten kerralla selväksi.

No. Sanoin höh, menin perään ja estin sitä käsilläni karkaamasta kauemmas. Vedin sen syliini ja kun se kovasti vastusteli, kaivoin luun sen suusta. Oli aika syvällä kurkussa, vissiin yritti niellä sitä kiireesti kokonaisena. Sanoin moittivasti hyi kun se vastusteli, sain luun itselleni, annoin maksanpalan palkaksi. Katselin luuta hetken, ja sit tarjosin sitä sille takas niin että pidin toisesta päästä kiinni. Hiton liukas ja limainen, ei meinannu ote pitää. Se pureskeli sitä hetken niin. Otin sen taas käteen ja annoin toisen maksanpalan. Silittelin koiraa ja juttelin mukavia. Sit annoin sen sille kokonaan, se otti pari askelta pois päin ja näytti siltä että tukehtuu koko roskaan. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, se oli nielaissut sen kokonaan! :O Sit se alko hämillään heiluttaa häntää ja oli taas ihan normaali itsensä, tais tulla tyyliin pussaamaan mua joka istuin edelleen maassa.

Olin ensin ihan sydän kurkussa, mutta nyt kun olen ehtinyt rauhoittua, en tiedä oliko toi nyt niin kauhean vakavaa. Se ei murissut saati käynyt mun kimppuun. Se vaan väisti herkkunsa kanssa. Epäluottamuslausehan sekin on, se pelkää että vien sen herkun. Siitä mulla on paha mieli. Se ei luota tarpeeksi. Niin paljon kun mä haluaisin. En mä halua sitä joka jumalan kerta kiusata ja testata, en todellakaan. Haluan kuitenkin että voin mennä sen luo tai ihan läheltä ohi eikä se koe tarpeelliseksi väistää, ja lisäksi haluan että pyynnöstä saan myös otettua siltä ihan mitä tahansa pois. Ens kerralla se voi löytää jonkun mätäpesäkeluun ulkoa, ja jos mä haluan että se antaa sen mulle, sehän antaa. Haluan vaan että tää tehdään selväksi, ja syököön loppuelämänsä ajan herkut sitten 99% täysin rauhassa.

Henkisen kolahduksen lisäksi nyt pelkään että sille tulee joku tukos tosta luusta. Voi luoja. Miksi se piti niellä kokonaan, en mä sitä olis syöny?! :( Ei ihmiset syö koiran ruokia, pieni tolvana!

Ja mitä sitten jatkossa?
1) pidä luista kiinni ja anna sen syödä vaan kädestä? poraa luuhun vaikka reikä (öö, ei oo poraa) ja laita siihen naru, jotta ei saa vietyä sitä veks vaikka ote lipeäis.
2) koiralle remmi ja estä sitä sillä karkaamasta. luut syödään mun sylissä/jaloissa tai ei lainkaan?
3) anna sen olla vapaana ja jos väistää, mene perässä? ei, tää ei oikeen oo hyvä, tää sitä ainakin ahdistaa. ei se mitenkään kovasti pyrkiny karkuun, olis kyllä päässy jos olis oikeasti halunnu, senkun vaan olis hypänny mun käsien yli tai livahtanu alta. silti se oli ihan ku vanha aasi, koko koira aivan kyyryssä kun estin sitä poistumasta paikalta. :/

Ainakin tee nyt runsaasti vaihtoja. Mene sen piskin luo reippaasti, anna sille joku superhyvä nami, ota luu hetkeksi käteen, anna se takaisin. Musta tää on ihan tyhmää pelleilyä, mutta millä muulla tavalla tällaisen konkreettisen näyttämisen lisäksi sille voi opettaa, että saat sen kyllä takaisin, en vie sitä sulta?

Kaiken tän jälkeen annoin sille kongin, ja kävin kahden maksanpalan kanssa vaihtamassa sitä. Nou problem, ei ollenkaan. Se oli samalla paikalla ku hetkeä aiemmin sen luunsa kanssa. Nousi ylös ja tiputti kongin ku tulin, heilutti häntää, sai namin ja taputukset. Otin kongin käteen, tungin toisen sinne ja annoin sen sille takas. That's it. Haluisin että se sujuis tolleen noiden luidenkin kanssa.

Ymmärränhän mä, että se oli eka kerta ja aivan erityisen superherkku. Tuore lihaisa luu ON eri asia ku mikään maailman kuivattu herkkupala. Se ei murissut! Mulla on edelleen kauheat traumat edellisen koiran murinoista. Se ei yrittänyt näykätä saati alkanut kunnolla rähisemään vaikka otin sen napakasti kiinni kesken syömisen. Se ei purrut eikä murissut kun kaivoin luuta sen suusta. Miksiköhän edes kaivoin? En mä tiedä. En mä haluais pahentaa sen epäluuloa, mutta ainoa keino minkä uskon toimivan on juuri se, että ekat pari kertaa se paniikissa yrittää niellä sen ja kokee todella inhaa "vitun epistä, toi vie mun luun!" -oloa, kunnes alkaa toistojen myötä tajuamaan että
a) en vie sen luuta kokonaan pois
b) se saa vielä ekstranamia palkaksi.

Voi perse. Sanokaa ny mitä mä seuraavaksi teen. Se ei ole vastaus, että anna sen syödä rauhassa äläkä koskaan mene sen lähelle. Joko se oppii että lähestyvä minä on ok tai se ei syö enää koskaan tuoreita luita. Mulla on tosi paska fiilis jos tiedän joka luunsyönnin aikaan, että jos lähestyisin niin se väistäisi. :(