Mä olen nukkunut koko viikon n. 5h yössä ja yksinkertaisesti SE EI RIITÄ. Pentu on eilisestä painisessiosta aivan kanttuvei. Aamulla seitsemältä oli kaikki tuotteet pitkin lattioita, ja kun tuli muutenkin kiire, en vieny sitä ollenkaan pihalle. Se hätinä nousi edes pediltänsä ja taatusti huokaisi helpotukseta kun lähdin yksin ja se sai jatkaa uniaan.

Tunnit olikin peruttu, joten palasin 8.30 kotiin. Patja lattialle ja päikkäreille, seuraava koe olisi vasta klo 12. Pentu kanto mulle kaikki mahdolliset lelunsa, könysi ja kiehnäsi. Ihan nätisti siis. Annoin just mutsille ohjeita, Luksi on lauantain sillä hoidossa, ja jotain siitä että sohvalle se saa kyllä tulla mun puolesta mutta IHMINEN EI OLE KOIRAN PATJA. Sinne ei siis ryysitä niin että ilmat lähtee pihalle kun mahalle tömähtää rakki, tai muutenkaan sikailla yhtään mitenkään. Niskaperseotteella helvettiin jos unohtuu käytöstavat. Kyllä mun päällä saa könytä kun sen tekee varovasti ja kauniisti. Ihan hyvin sille on menny jo perille, ei tarvii ku murahtaa niin heti muistaa taas että ai niin, toi olikin elävä ja sitä piti varoa. :D Yritin kääntää kylkeä ja saada unen päästä kiinni vaikka pieni koira kovasti touhusi ympärillä, ja just kun uni oli voittamassa, se otti luunsa ja alko heittelemään sitä. Taisin huokaista niin kuuluvasti että se hämmentyi ja lopetti :D. Tai sit mä vaan olin niin kuollu että simahdin kaikesta huolimatta.

Herätessäni löysin päältäni/altani yhden auki lussutetun talouspaperirullan (siellä oli juuston muru, annoin sen ku lähdin mutta näköjään se ei ollu avannu sitä ennen ku nyt), yhden luun, yhden kalalelun, yhden köysilelun ja ties mitä. Jee, kiitti!

Tentissä 12-14, sen jälkeen koiran kanssa parinkymmenen minuutin remmilenkki lähikortteleissa, ei siis puistossa. Ihmetteli taas aivan huolella kaikkea, tavallisia ohikulkijoita, bussipysäkillä tönöttävää läskiä tätiä, nauravia lapsia... huoh, näitä pitäis tehdä lisää. On vaan niin helppoa ja kivaa mennä puistoon ja päästää se irti juoksemaan, tajusin just että ei olla moneen viikkoon käyty missään kunnon ihmisruuhkassa. Pitäis nyt yrittää tsempata ja viedä sitä tonne ihan keskustaan neljän ruuhkaan. Maalaistollo siitä on tulossa, vaikka asutaan ihan kävelymatkan päässä keskustasta!

Sit siivousta. Kämppä on ku sikolätti joten puunasin rottalan, imuroin, luuttusin, pyyhin pölyt, tiskasin ja keräsin kassillisen sinne tänne jääneitä roskia ja järjestin paikat muutenkin. Pentu osallistui enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Se on ihan naatti, ei olla treenattu mitään tänäänkään. Samapa tuo, tässä nyt sitä "anna sen olla pentu"- aikaa sitten.

Se on parina viiime päivänä saanu varmaan puolet ruuastaan oven ääniä vahtiessaan. Tai täsmälleen ottaen siis tietysti ollessaan vahtimatta. Mulla on tässä pöydällä käden ulottuvilla kuppi ja siinä n. puolet sen nappulasta. Seassa ihan pari juustonmurua, jos tarvii tavallista parempaa namia jostain syystä ;). Se tietää jo mikä on homman nimi: kun rapussa kolahtaa, pentu tulee mun tuolin viereen ja ilmoittaa että namin paikka. Ei siis hauku eikä murise, on koko ajan ihan hiljaa. En aio namittaa sitä loppuikäänsä hiljaa olemisesta, mutta noin pentuna voin ihan mielelläni pitkäänkin vastaehdollistaa sitä, jotta sille tulee vahva mielikuva että niitä ääniä ei todellakaan tarvii räksyttää, ne on ihania. Pikku hiljaa sit aletaan vähentää nameja, enkä mä nytkään sille ihan 100% anna mitään. Joskus vaan kehun ja rapsutan jos se on jo tullu tohon lähelle, tai jos se makaa pedillään ja katsoo mua "kuuliksääsen, mitämetehdäänhyökkääksjoku" -ilmeellä, juttelen rauhassa että naapuri se siellä vaan on, ei haittaa, hieno koira, hiljaa, hiieeeno. Joku väitti nettipalstalla että jos koiralla on taipumusta vahtimiseen, ja se on niin terävä ja vilkas että yksinkertaisesti ehtii sanoa räyh ennen kun "itsekään tajuaa", sitä on mahdotonta kitkeä. En tiedä jaksanko itse viedä tätä vastaehdollistamista loppuun saakka, eikä mua siis haittaa jos se kerran sanoo vuh. No, rappukäytävän ääniä ei tartte kommentoida yhtään, mutta jos joku pyrkii MEILLE sisään, niin siihen ihan kernaasti saa KERRAN sanoa räyh! Eipä tuu murtomiehet sisään ja ovikelloa soittavatkin kuulee mikä on vastassa. ;) Olis jännä nähdä, saisko oikein ajoitetulla vastaehdollistamisella sen vahtimistaipumuksen kitkettyä ihan kokonaan. Uskon että joo, jos vaan jaksaa olla itse tarkkana.

Kohta käydään vielä vähän ulkona, ja sit pakkaan ja voisin mennä nukkumaan. Huomenna lähtö Messariin viimeistään 8.30.

---

Noista äänistä vielä. Mulle nyt ei oo just kukaan mitään sanonu, että tiedän että moni on sitä mieltä että teen väärin kun teen niistä numeron palkitsemalla hiljaa olemisesta, että pitäis vaan "kertoa sille että niihin ei tarvii reagoida, ne on arkipäivää". Eli suomeksi olla huomaamatta? Mua jaksaa aina vituttaa se, että ihmiset ei tajua miten erilaisia eri koirat on. En halua hehkuttaa että mun koirapa on supervaikea ja vähänkö olen guru kun pärjään sen kanssa, mutta totuus nyt vaan on että mudi ei ole mikään helppo eläin. Mulla olis jo ongelmakoira jos olisin vaan "ollut huomaamatta" sen tiettyjä käytöksiä! On koiria, jotka reagoi pirun nopeasti, jotka on tarpeeks itsenäisiä tekemään itse omat päätöksensä jos "yläkerrasta" ei anneta toimintaohjeita, on koiria jotka ei edes kysy että mitä tendään vai tekee minkä itse parhaaksi näkee. Joku muu koira ehkä lopettaa rapun äänille rähisemisen jos omistaja osoittaa että hänkään ei reagoi. Ja sit taas joku muu, kuten mun Luksonen, hyvin luultavasti olis päivä päivältä kommentoinut enemmän. Eksää kuule, mä korotan ääntäni! Hiljaisuus on myöntymisen merkki, kun et sano mitään, olet varmasti tyytyväinen tai sulle on ainakin ihan se ja sama mitä mä teen = jatkan rähinää!

No miksen vaan suutu rähinästä ja ole huomaamatta oikeaa? Yritin ensin vähän aikaa, mutta se ei oikein tuntunut tajuavan. Kaikissa koiraa kiihdytävissä tilanteissa karjuminen ja suuttuminen on aina vähän riskaabelia. Ihminen omasta mielestään suuttuu hyvin selvästi koiralle, mutta koira saattaa siinä kiihkossaan kuvitella että omistaja osallistuu rähinän ja oikeen kannustaa koiraa, jee, tässä me yhdessä rähistään tolle pelottavalle ulko-oven kolahdukselle! Jotain kauheeta siellä täytyy olla kun mammakin kiljuu ihan sekopäänä! Jos koira on ihan omissa maailmoissaan, joko liian kiihkeä tai esim. peloissaan, se ei pysty oppimaankaan. Se ei yksinkertaisesti mene perille vaikka miten rankaiset, karjut tai olet huomaamatta.

Luksi paineistuu herkästi. Todella herkästi, jos ei tiedä mitä siltä vaaditaan. Se tajuaa sekunnin murto-osassa että nyt mokasin ja että mamma on vihainen. Mistä? Siitä sillä ei aina ole aavistustakaan. Sit meillä on dramaattista nöyristelyä ja mamman edessä matelua esittävä mudinpoikanen, joka ei ole kuitenkaan tajunnut koko jutusta yhtään mitään. Sama toistuu heti seuraavalla kerralla. Räyh ja heti perään upsanteeksiolentuhmahirveetäkamalaakauheetaanteeksianteeksi! Ehkä kiusaus on pennulle vielä liian suuri, tai ehkä se ei ole vaan oppinut että ole hiljaa niin ei tarvii nöyristelläkään.

Joka tapauksessa rankaisu ei noin ylipäänsä kerro koiralle mitä sen sitten pitäisi tehdä. Ihmiselle "tee jotain muuta" on hyvin selkeä. Koira ei osaa ajatella niin monimutkaisesti. Kielletään haukkumasta. Selvä. Se ei kuitenkaan osaa ajatella vastakohtia ja miettiä, että haa, kun kerran tää on kiellettyä niin teen just päin vastoin eli olenpa hiljaa, se oli varmaan se pointti! Juuei.

Siksi aina kannattaa vahvistaa sitä mitä toivoo. Mä toivon että mun koira on hiljaa vaikka se kuulee rapusta ääniä. Se saa nostaa päänsä ylös ja reagoida sillä tavalla ääniin, mutta se ei saa haukkua. Siksi pyrin ehtimään palkkaamaan sitä siinä vaiheessa kun se ei oo vielä päästäny pihahdustakaan, mieluiten ei edes ajatellutkaan että pitäiskö haukahtaa. Kun sillä on tarpeeksi kokemusta siitä että kun reagoi ääniin vaan kohottamalla päätä ja olemalla hiljaa, siitä saa namia, sitten voi alkaa myös torua jos se ehtii päästää äänen. Kun sillä on tiedossa vahva käytösmalli siitä mikä on oikein. Kyllä mä olen sitä alusta asti torunut ääntelystä, mutta siitä huomasi kuinka se oli hyvin hämillään. "Mitä mä teen väärin? Mitä mun sitten pitäis tehdä jotta et suuttuisi?" Se ei osaa tarjota niitä vaihtoehtoja, kuten sitä hiljaa olemista, sen sijaan että se yrittäis jotain, se vaan menee surkeeksi ja lamaantuu kyyristelemään. "Tiedän että tein väärin, mutta en osaa muutakaan!" Siksi musta on todella tärkeetä kertoa ton tyyppiselle eläimelle ihan kädestä pitäen MIKÄ ON OIKEIN. Miten vältät sen pahimman rangaistuksen eli mamman suututtamisen. Siksi mä "pelleilen" sen kanssa niin että oven kolinoista saa namia ja kehuja kun on hiljaa. Se tuottaa mudinpoikasen kanssa paljon paremman tuloksen kuin pelkkä kieltäminen. :)

Mua jaksaa aina vituttaa kun jossain netissä jengi vinkuu, että mitä sä pelleilet ja teet siitä tollasen shown, tee vaan näin. Joo, on varmasti ihmisiä jotka on aivan hukassa koiriensa kanssa, ei tunne niitä yhtään, ei tiedä niiden tyypillisestä käytöksestä ja oppimisen mekanismeista yhtään mitään, ja joille ihan oikeasti saa sanoa aika tylystikin että lakkaa pelleilemästä ja käytä järkeäs, mieti vähän mitä teet. Mua vituttaa se, kun tällaisia kommentteja tulee ja sitten kun vastaan, yksikään ei ole jaksanut enää ottaa kantaa enää siihen. Heitellään vaan jotain ilkeyksiä sen kummemmin niitä perustelematta. Surullista, että on kyllä kanttia vittuilla mutta ei vastata sanomisistaan.

Jokaisen kannattais muistaa myös se, että ihmiset ja eläimet on yksilöitä. Jos mun menetelmä toimii meillä, anna mun käyttää sitä. Vaikka se kuulostais susta kuinka pelleilyltä, säätämiseltä, vaikelta tai nurinkuriselta tahansa. Se että mä käytän sitä ei tarkoita sitä että se olis ainoa oikea tapa, tai että se toimis teillä, mutta jos se toimii meillä, pidä pääs kiinni jos ei ole mitään asiallista sanottavaa. Mä olen niiiin kyllästynyt niihin päänaukojiin.

Ugh, olen puhunut. ;)

PS. Asialliset kommentit on aina tervetulleita! Ei tarvii olla edes samaa mieltä, mua saa kyllä kritisoida ihan vapaasti, kun tekee sen käytöstavat muistaen. Olis siis reilua jotenkin perustella kantansa, ja jos aloittaa keskustelun heittämällä ensimmäisen kommentin, on aika mulkeroa kadota kesken kaiken kun tarttis vastata sanomisistaan.