Jumankauta, olispa maa niellyt mut!!

Kun pentu oli tehnyt tarpeensa, kaivoin lelun taskusta. Leikittiin kadulla. Leikki tosi hyvin, "talutin" sitä lelusta roikottamalla ja liina laahasi perässä itsekseen. Ehkä minuutti, sit "kiitos", nami, lelu taskuun ja uusi nami. Puistoon käppäilemään, oli taas hyvin kuulolla, taisin ottaa yhden luoksetulon. Se katsoi mua kohti valmiiksi, joten huusin vaan "tule!". Kyykistyin kyllä avuksi. Kyykkään edelleen aika usein ainakin silloin kun se on jo tulossa, jos en heti alussa, koska se saa siihen lisää vauhtia. Kierrettiin parikymmentä minsaa puistossa, ei ketään missään, ei edes jäniksiä vaikka aina vähän jännittääkin. Tottelisko Luksi enää. Pienenä se kyllä kääntyi sekä näköhavainnosta että jäljiltä takas, mutta enpä tiedä enää... ainakin se on paljon reippaampi ja itsenäisempi, uskaltaa paremmin irrota. Olen pohtinut valmiiksi, että jos nähdään jänis, niin että pentukin huomaa sen, hihkaisen sen nimen ja lähden juoksemaan täysillä eri suuntaan. Luulen että mun hihkaisu saa sen ainakin vilkaisemaan mua, vaikka kuinka kyttäis pois päin juoksevaa jänistä. Ja sitten vaan luotan siihen, että mun poispäin juoksu ja kiljuminen on muodostunut niin voimakkaaksi ärsykkeeksi, että voitan jäniksen. :P Olis oikeastaan kiva päästä testaamaan tositilanteessa.

No, sitten oltiin kierretty kierros puistossa ja oltiin jota kuinkin siinä puiston loppumiskohdassa/kadun alkamiskohdassa. Otin lelun esille ja leikittiin hyvin villisti, mä hihkuin, kiljuin, kannustin (pentu toi heitetyn lelun pari kertaa mulle, keksin hyvän leikin: juostaan edestakas eka niin että pidän lelusta kiinni ja taistellaan siitä samalla, sit jossain vaiheessa irroitan ja vaihdan samalla suuntaan ja juoksen poispäin, jolloin pentu yleensä pitää oman otteensa ja säntää lelun kanssa mun perään). Tsekkasin välillä ympäristön, pentu oli irti, ja taisinpa vielä ajatella että onneks kukaan ei näe...

Eipä.

Se sama chihun omistajineen. Ne seisoi siinä vähän matkan päässä hiirenhiljaa ja toljotti meitä. Hetki mun jälkeen Luksikin huomasi ne, tiputti lelun ja tais sanoa pienesti ärf. Mua hävetti ihan helvetisti, teki mieli kysyä että kauanko olette kytänneet ja miksi helvetissä oikeastaan kyttäätte, jatkakaa matkaanne! Sen sijaan kielsin pentua murisemasta, tartuin uudestaan leluun ja yritin yllyttää sen leikkimään. No ei malta ei, siitäkin oli vähintään epäilyttävää ne hiljaa seisovat tyypit siellä n. 5m päässä. Lähdin sit kävelemään toiseen suuntaan, totesin ääneen että mennääs vähän tonne eri suuntaan niin on taas tilaa. Luksi kyllä tuli tosi nätisti mukaan, mutta leluun se ei enää tarttunut vaikka tyhmänä houkuttelin edelleen. Muodon vuoksi oli vähän saalistavinaan, mutta käänty aina vahtimaan niitä vieraita. Käveltiin sit ihan reilusti kauemmas, ehkä 15m päähän, ja siellä sain sen ihan pariks sekunniks leikkimään. Namipalkka, lelu pois ja matkamme jatkuikin vielä. Olin siis ajatellu mennä jo kotiin, mutta oli pakko mennä eri suuntaan kun en halunnu enää vahingossakaan törmätä niihin. Jessus.

Jäi vaan harmittamaan se, että yritin leikkiä mutta pentu ei malttanut keskittyä. No, lisää häiriötreeniä vaan. Jotenkin mulla on vaan sellanen olo, että ei saa lopettaa epäonnistumiseen, edes leikkiä, ja siksi yritin väen vängällä houkutella sen edes hetkeks vielä leikkimään. Ajattelin että otan kohta vielä uuden erän, kun päästään reilusti kauemmas ja pentu lakkaa pörhistelemästä.

Vaan nepä lähti seuraamaan meitä! En tiedä oliko se tarkoitus, ehkä ne käänty vaan mennäkseen kotiin, en minä tiedä missä ne asuu, mistä suunnasta ne siihen tuli tai mihin ne oli menossa. Mua vaan alko vituttaa niin helvetisti, ensin pitää autioilla kaduilla jäädä toljottamaan ja sit vielä kääntyä perään. Lisäsin vauhtia oikeen huolella, mutta en malttanu enää pysähtyä leikkimään Luksin kanssa, ne olis kuitenkin taas ollu kohta yleisönä.

Jos sinä chihun omistaja satut lukemaan tätä, niin olen pahoillani että vaikutin eläintarhasta karanneelta idiootilta. Yritin vain pitää hauskaa oman koirani kanssa. Pyydän myös, että ensi kerralla vaikka rykäiset tai alat puhua kännykkääsi, tai vaikka koirallesi, etkä seiso minuuttikaupalla hiljaa. Pyydän myös, että mikäli toimeni kiinnostavat, tulet kysymään mitä teen, miksi teen ja niin edelleen, et vaan salaa seuraa silmät suurina ja ole liian isona häiriönä. Joo, kaikilla on oikeus seistä just siinä missä haluaa, ei siinä mitään. Kyllä minä väistän oman koirani kanssa, jos se on mun koira joka ei kestä teitä häiriönä. Mutta mä en ole koskaan ymmärtäny sitä, että kun toinen selvästi yrittää ottaa etäisyyttä ja osoittaa että olette turhan lähellä, häiritsette meidän treeniä, niin miksi pitää jäädä kyttäämään ja vielä pahimmillaan, kuten te teitte, lähteä perään! Kaikilla on vapaus seistä koiransa kanssa missä haluaa, mutta jos toinen väistää, niin älkää helvetissä tulko taas lähemmäs. :P

Että sellasia tällä kertaa. Hävettää edelleen, voi luoja!