Aamulla 15min kusetus, revitteli osan aikaa vapaana. Puistossa oli tuplaleveät lastenrattaat, kaksi lasta kyydissä ja kaksi kävelemässä vieressä, iso täti ja kaikilla kahisevat vaatteet. Pentu hämmästeli niitä kovin. Uskalsin kuitenkin pitää sitä n. 10m päässä irti, ei siis osoittanu mitään aikeita mennä niiden luo. Pari sivulle tuloa. Olen alkanut tehdä ulkona nyt niin, että kun se tarjoaa sitä, välillä en reagoi mitenkään/saatan sanoa "loppu" tai "ei ole" jos oikeen kunnolla jää kerjäämään. Joo, käytän kahta eri juttua ristiin, kun mulle on vaan NIIIN vaikeaa pysyä yhdessä sanassa. :P On vaan niin järjen vastaista sanoa "loppu" jos koskaan ei ole ollutkaan namia tarjolla. Ei se ole loppunut, vaan sitä ei ole ollutkaan, ei lainkaan! Hyvin se kyllä tajuaa molemmat, että ehkä se ei nyt niin haittaa. Välillä sitten reagoin sen sivulletulon tarjoamisiin niin että pyydän "sivu" ja silloin saa palkkaakin.

En jaksa kirjoittaa tätä omaksi toko-merkinnäksi, kun ollaan treenattu vaan tää.
Sisällä 10x maahan-istu-vaihtoja. Maahan ohjasin sen kädellä, ja se ponnahti sieltä aina itse ylös. Välillä sanoin siis "istu" kun se istui jo valmiiksi ja naksautin ja namitin siitä, välillä otin uuden maahan menon. Istumisia siis ehkä 3 / maahan menoja 7 kappaletta. Sen tekniikka on luonnostaan ihan sikahyvä, se ei liiku yhtään. :) (Tokossa on yhtenä liikkeenä kaukokäskyt, jossa koiran pitää vaihtaa asentoja istu/maahan/seiso eri järjestyksissä aika monta kertaa. Yleinen ongelma on se, että se liikkuu usein eteenpäin samalla kun vaihtaa asentoja. Joka kerralla vähän matkaa, ja jos se on edennyt lopuksi yli oman mittansa, koko suoritus hylätään. Siksi on tärkeetä alusta asti opettaa se joko niin, että etu- tai takajalat pysyy tismalleen paikoillaan eikä koira etene yhtään minnekään suuntaan.) Vois ottaa tän joskus videolle.

Oli 3h yksin. Sitten autolla montulle, treffasimme Vienon, saman perheen isomman belgin Lotan ja kaksi muuta belgiä. Pyysin että muut ei ota koiria suoraan autosta vapaaksi vaan eka remmiin = ne ei pääse ryntäämään laumana meidän luo ja voidaan moikata hallitusti. Oltiin siis ekana paikalla. Luksi kyllä tunnisti aika hyvin Vienon, meni se aluks vähän mun selän taakse, mutta kun itse sanoin "moi Vieno!" ja rapsutin sitä, L totesi että homma ookoo. Ihan reippaasti se sit oli ja päästettiinkin kaikki koirat irti. Voi sitä menoa :D. Kolme isoa leikki keskenään ja L&V keskenään. L ihan selvästi arasteli niitä isoja, varsinkin vierasta urosta. Se on vähän tollanen draamapelle kuitenkin, itse juoksee ensin täysiä kohti, välillä jopa ihan painivan koiralauman sekaan, sitten täysiä karkuun ja kun joku on saavuttamassa sen liian lähellä, se alkaa kiljua. Voi tolloa... älä mene sinne härkkimään jos et halua että joudut jänikseksi! Sit se välillä jäi vaan kiljumaan sinne kauemmas ja kyräili muita, ja siitäkös ne taas innostu entistä enemmän jahtaamaan sitä. :D Välillä L meni jonkun ihmisen jalkoihin turvaan, sille käy jalat ku jalat, ei oo väliä olenko se minä. Ihan hyvä.

Vieraiden belgien omistajalla oli nakkia ja pyysin että se tarjoaa sitä kokeeksi Luksille. Se kun ei kersana nakkeja (eikä lihapullia) syöny, meni koko paketti roskiin tässä vegetaloudessa. Sen jälkeen en oo viitsiny ees kokeilla. Nyt se ahmi sen ja jäi vielä kerjäämään lisää, ohhoh! Tarjosi sille vieraalle ihan sikahienon sivulle tulon, just oikein katsekontakti silmiin ja kaikkea, hitto kun se ei oo mulle tehny spontaanisti niin! Pitää varmaan ostaa nakkia seuraavaksi ;D

Palkkasin sen namilla ehkä n. 10 kertaa yhteensä, kun se tuli oma-alotteisesti painin välissä luokseni. Käveltiin siis melkeen koko ajan ja koirat veti rallia. Tunti oltiin yhteensä. Kerran neljä muuta koiraa oli kauempana ja L seisoi meistä ihmisistä n. 2m päässä katselemassa muiden painia. Juteltiin jotain ja kutsuin "Luksi!". Sen korva kääntyi, pää ei, ja rykäisin kuuluvasti. Sit se säntäsi luokseni ja sai namin siitä.

Lopuksi oli vähän hässäkkää, osa isoista koirista oli jo kiinni ja L&V jotain nujakoi n. 3m päässä. Yksi iso koira tais haukkua ja L oli jotenkin hämillään korvat vähän luimussa. Sanoin että Luksi kuules, yleensä se tulee sillä jo luokse. Nyt ei, ei tainnu ees vilkaista mua, katseli sitä hässäkkää. Vienon omistaja yritti kans kutsua omaansa, ja kolmas ihminen tais puhua omille koirillensa, eli ihan mahdollista että se ei yksinkertaisesti kuullut mua. Sanoin ihan tavallisella äänellä. Sit rykäisin, ei mitään. Taputin polvia, ei mitään. En halunnu kutsua kun pelkäsin että se ei tottele. Sit kuitenkin hihkaisin selkeämmin kimeällä äänellä "Luksiiiii!", niin johan palasi tähän maailmaan ja säntäsi mun luo. Vienokin tuli :D. En sit heti saanu annettua sille maksaa palkaksi kun oli se ylimääräinen nassu siitä, mutta rasia oli kädessä ja ravistelin sitä, ja kyllä se toivottavasti tajusi että palkka on tulossa ja yhdisti sen sit vielä siihen luoksetuloon, kun Vienon mamma sai omansa pois mun jaloista ja pääsin palkkaamaan.

En tiedä eikö se vaan oikeasti kuullut. Hyvin mahdollista. Tai kuunnellut, kun ajatteli että puhun muiden kanssa. Ei se reagoi oikein siihenkään, jos juttelen puhelimessa ja kerron luuriin että Luksi sitä ja Luksi tätä, on tajunnu jo että en puhu sille. Luuliko se tossa ekassa tapauksessa että juttelen ihmisten kanssa eikä siks reagoinu ku korvaa kääntämällä? Jälkimmäisessä ny oli ihan yleinen hässäkkä ja se oli liikaa sen keskittymiskyvylle, mutta on mulla silti pieni huoli. Pitää nyt pitää huoli että kutsun selkeästi, eli ei normaalia puheääntä vaan selkeä, muusta keskustelusta erottuva, kuuluva "LUKSII!". Sitten vasta kun se on kääntynyt, kutsu perään. Epäreilua rykäistä jos ei tule luokse kun kutsun vaan sen nimeä, ei se oo tarkotuskaan. Toisaalta ehkä se rykäisy voidaan ajatella toruiksi siitä, että se käänsi vaan korvaa, ei päätä. :D Toisaalta JOS se ei reagoi, kerran rykäisy ja sen jälkeen mennään hakemaan. Nytkin se oli sen loppuhässäkän aikaan ihan lähellä, olisin voinu astua pari askelta kohti ja pamauttaa sitä vaikka remmillä jalkoihin. Tai lähteä juoksemaan karkuun ja kiljua mennessäni, varmaan olis heränny transsistaan. En siis oikein ole ihan varma eikö se vaan kuullut ja/tai tajunnut että puhun sille, en muille ihmisille, vai kuuliko se mutta vitut kiinnosti totella.

Oli ainakin väsynyt koira kun palasimme. :D Se kieri vähän väliä pitkin hankia ja toisaalta sen turkki oli märkä toisten kuolasta -> jääty aika mahtava lumikuorrute. Kerran ne törmäsi jonkun ison belgin kanssa ihan kunnolla, L veti voltit ja ulvahti, mutta ei tainnu onneksi sattua pahemmin. Mahtaa olla lihakset kipeät huomenna, sekä maassa pyörimisistä että ylipäänsä upottavassa hangessa rellestämisestä.

Pentu oli koko illan niin off-tilassa ettei siis oo treenattu yhtään mitään.

Äsken käytiin 15min iltakusella, ei irronnut yhtään juoksemaan vaikka päästin sen irti. Ajattelin että lihasjumien estämiseksi olis fiksua vähän verrytellä, mutta ei sitten... mahtaa olla huomenna kankeana. :D :I Otettiin ulkona ihan pari sivulle tuloa ja pari istumista, oli juustoa mukana. Hyvin istuu, lisää tällasia yleistämistreenejä! En tiedä kirjoitinko, mutta joku ilta otin kaksi istumista kun oltiin tulossa sisälle, siis tossa rapussa oman oven edessä. Hyvin istui siinäkin.

Pieni kuono tökkäisi äsken niin suloisesti mun reittä, että en VOINUT olla antamatta sille murusta mun joulutortusta (raakaa taikinaa, meillä on molemmilla yhtä oudot makumieltymykset!). En usko että se tiesi että syön mitään, se istuu mun pöydän alla eikä näe tänne ylös, mutta se vaan sano että mamma, mä olisin täällä, huomaisitko mut. Awww. Ja näin sitä opetetaan koira kerjäämään... no, ei mua oikeastaan haittaa se että se VÄLILLÄ kyttää tai tolleen pyytää huomiota. Ja silloin kun haittaa, sitä varten meillä on pois-käsky. :) Onkohan tää just sitä mistä olen monesti kuullut, että mudinpentu osaa olla niin suloinen ja pikkuvanha että sille antaa ihan huomaamattaan periksi...