Kuuden maissa kusetus. Pentu on taas kussut ihan järkyttäviä määriä, olen vienyt vissiin KOLME pussillista roskia ulos. Siis pelkkää kusipaperia. Vettä se ei enää lutraa ihan tolkuttomasti, normaalia enemmän kyllä, mutta kuppi ei sentään oo tyhjäks asti nuoltu. Jumalan kiitos otin juustonpalan mukaan, sitä syötellen päästiin ensinnäkin hiljaisesti ulos ja heti omasta pihasta poistuttuamme näin pienen villakoiran tulevan kohti. Luksi ei heti huomannu sitä, joten ehdin kerätä liinan lyhyelle ja asetella namin sopivasti hyppysiini. Sit ne olikin melkeen kohdalla ennen kun toi torvelo tajusi mitään. Annoin namia ja aloin juttelemaan toiselle koiran omistajalle. Luksi tuli mun taakse ja koetti sieltä vähän ajan päästä sanoa "brrrr!". Napakka "hiljaa!" ja taas namia kun oli kiltisti. En oikeen ota selvää siitä, sit se jossain vaiheessa otti pari askelta sitä koiraa kohti ja olis menny vissiin lähemmäskin ellen olis kieltäny ("ei sinne"). Juttelin hetken villakoiran omistajan kanssa, kysyin siis ihan että mitä rotua se on kun oli niin oudon näköinen. Trimmaamaton ylikorkea kääpiövillishän se sitten olikin :D. Tosi hyvä treeni Luksille, namia riitti niin kauan kun oli kiltisti, napakka puuttuminen pörinään, reagoi siihen juuri toivotulla tavalla eli hiljeni (ja pysyi loppuajan hiljaa), mä juttelin omistajan kanssa mutta koirat ei moikanneet - tän parempaa ei olis voinu ollakaan! No, tavoitteena toki on se että se välissä tuleva murina jää veks, mutta eipä toi nyt niin haittaa kun se tosiaan hiljenee kertakiellolla eikä se ole mitään räkä poskesta roikkuen -raivoamista, vaan pieni hillitty brrr mitä heikompikuuloinen ohikulkeva vanhus ei varmaan edes huomaisi. :D

Lähdin asioille, mietin eka että otanko sen autoon mukaan, mutta totesin että auto ei ehdi lämmetä kun ajan kaupoille ja mitä turhia nyt muutenkaan. Huomenna saa taas istua siellä oikeen urakalla kun ajetaan Hesaan. Olin reilun tunnin poissa, palatessani paperit kuivat, joten taas kuselle. Olenpa ollut ahkera, jo neljäs kerta tänään! Pahimmillaan en tosiaan vieny sitä ku kerran tai kaks päivässä ulos, kun vitutti se uloslähtösäätö niin kauheesti. Pentu oli jotenkin levollisen oloinen, joten tehtiin uloslähtö vaan lennosta ilman namia. Eteisessä oli hiljaa, rapussa ehti sanoa piip kun mulla kesti kun aloin tarkistamaan onko avaimet varmasti taskussa. Ilman tarkistusta olis menny hiljaisesti, prkl! Sit rauhoitus, kuonosta vähän otetta ja leuan alta silittelyä, hiljeni ja pääsimme ulos.

Ja nyt se sitten sanoi BRRR! ohikulkevalle miehelle. :D Mun leuka loksahti auki eikä tarvinnu esittää hämmästynyttä ja tapailla ääneen paheksuvaa ihmetyksen sävyä, vaan se tuli kyllä ihan luonnostaan. "MITÄH?!" Pentukin oli vähän hämillään sitten, en tiedä mikä ihmeen oikku toi nyt oli. Tyyppi on keksinyt omistavansa pontevan murinan ja ihastui ääneensä niin että kokeilee sitä vähän kaikkeen? :D Joo kiva!

Tultiin takas, olin laskenut kauppakassit vaan eteiseen. Pentu tunki kuononsa sinne johon esitin vastalauseen. Sit se istui ja odotti kiltisti että otin remmin veks. "Ole hyvä". As in "saat lähteä eteisestä niin ku aina remmin oton jälkeen". Mitä tekee mudinpoikanen? Syöksyy kaivamaan sitä kassia mistä äsken kiellettiin! Tää on taas näitä hetkiä kun ei tiedä rakastaako vai vihaako mudinsa järjenjuoksua, pitäiskö itkeä vai nauraa, joten siinä sitä yritetään sit pitää pokkaa ja ohjata sitä koiraa helvettiin sieltä kuitenkaan suuttumatta, koska tavallaanhan sekin oli ihan oikeassa. :D

Ne kassissa kiusanneet munuaiset uuniin paistumaan, otin pari kuvaa kuinka uuninvartija on työssään.

Sit siivoamaan. Ensin rottahäkki, pentua sai taas tomerasti muistuttaa että sieltä laatikosta EI OTETA puruja, rotan paskaa eikä mitään muutakaan. Kerran hyppi uunille (luukku raollaan kun ei oo kiertoilmaa), en ehtiny sanomaan mitään. Sen jälkeen imurointi ja lattioiden luuttuaminen. Luututessani onnistin tiputtamaan joulukuusenkoristepallon lattialle ja pentu syöksyi ottamaan sen. "Älä ota" kaikui kuuroille korville, joten huitaisin toisessa kädessäni olevalla sanomalehdellä. Tarkoitus oli oikeasti osua (huom ei läimäyttää, vaan tönäistä sitä, että kuule hei porsas) koiraan, mutta se oli jo matkalla pedillensä sen pallon kanssa, joten sai pelkän tuulen vireen persuksilleen. Marssin siis sen perässä pedille ja otin siltä pallon veks. Olis pitäny karjaista tossa välissä kunnolla "ÄLÄ OTA!" vahvistaakseni sitä, harmi kun en tajunnu. No, korvat sillä meni linttaan ja jotenkin oli niin sen oloinen, että se tiesi tehneensä väärin ja varastaneensa. :D Varastettua tavaraa kun ei tässä talossa saa pitää, olkoon kuinka koiran oma lelu jonka mä olen nostanut pöydälleni. Omin luvin ei oteta muualta ku lattialta ja piste.

Kyllä se tästä, tota älä ota -juttua on tosi vähän tositilanteissa tarvittukaan. En ole tiputtanut paljoa mitään ruokia tms lattialle ja joutunut kieltämään koiraa syöksymästä kimppuun. Vois joskus tarkoituksella "tiputtaa" jotakin ja kieltää, että saatais vähän enemmän treeniä. Ollaan vaan treenattu niin että lasken namin lattialle, kiellän ottamasta, ja annan luvan hetken päästä.

Mitähän vielä...? Jotain unohtui varmasti, mutta ei voi mitään. Laho pää ei muista kaikkea.