Tuore luu. En jaksa mykistää, toivottavasti en sössötä mitään kovin tyhmää... tai samapa tuo, maine on varmaan menny jo. :P Syötän sille siis jatkossakin tuoreet luut tolleen mun kädestä ja pyydän pari kertaa irroittamaan. Vaihdossa saa maksaa ja luun 100% takas. En aio ottaa sitä siltä koskaan pois ilman oikeaa hyvää syytä. Eli käytännössä vain jos se on löytäny ulkoa jotain paskaa tai varastanut jotain mikä ei sille kuulu ja voi olla vaarallista, kuten kypsä kinkku joulupöydästä... tavoite on kai se, ettei se olis noin surkean näköinen.

Kuivattu luu. Se söi sitä olkkarissa, mutta kun menin laittamaan ruokaa, se otti luun mukaan ja tuli perässä keittiöön. Vähän jotenkin tollanen kyyristelevä olemus tossakin, mutta sitä ei siis oo pakotettu olemaan tossa, hänen korkeudellaan on lupa poistua aivan vapaasti toiseen huoneeseen. Annan sille aluksi vähän tomaattisosetta mun lautaselta, se tykkää siitä kovasti. :D Ja sit vaan pyörin siinä tekemättä yhtään mitään, tarkoitus on kuvata sitä kuinka vähän sitä kiinnostaa vaikka kävelen edestakas ja käyn lopussa komerolla sen takana ja mun jalka ottaa sen kylkeen kiinni.

Kongin mälväystä. Näin se vahtii ruokiansa. Mut on alistettu maahan makuulleni ja Kauhea Tyranni estää mua liikkumassa. Kameran sain pitää kädessä. Voi kyynel.

(poistin noutovideon, tossa ei oikeasti ole MITÄÄN JÄRKEÄ! ...)

Meniköhän noi linkit nyt vihdoin oikein, kiljukaa joku jos ei!

---

Tota tuoreen luun syöntivideota tässä itsekin katsellessani tajusin, että eihän toi nyt mikään kovin iso ongelma ole. Se irroittaa. Se on tajunnut oikeasti mitä "kiitos" tarkoittaa! :) Se osaa sen! Lisäksi vielä se, että jos se oikeasti olis raivoissaan luistaan, niin eihän se nyt hemmetti soikoon noinkin nätisti siitä irroittaisi! Repisi ja riuhtoisi ja purisi leuat yhteen, tai murisisi, tai jotain, ei todellakaan noinkin nättiä irroittamista! Ekalla se vähän empii, mutta jälkimmäiset on oikeen hienoja. Jumankekka olen ylpeä koirastani! <3