Koputukseen se reagoi sanomalla kumeasti "vuh!". En ehtinyt tehdä mitään kun se juoksi jo mun jalkoihin ja oli siellä korvat luimussa "ups, teinkö väärin?" :D. Tokaisin vaan jotain että no niin, se riitti sitten, ja nousin rauhassa avaamaan oven. Pentu pysyi siis loppuajan hiljaa. Se oli eka hetken mun takana kun juttelin ovenraosta, mutta livahti sitten ohi ja olis kai menny moikkaamaan tyyppiä. Se on tavannu sen kerran aiemmin, en usko että silti muisti. Sanoin että et sä sinne lähde ja nappasin sen takas sisälle. Laitoin jalkaa eteen ja se hyppäsi uudestaan sen yli, jolloin nappasin ihan kunnolla persvilloista kiinni ja kielsin karkaamasta käytävään. Siitä ovesta kun ei koskaan ikinä milloinkaan mennä ilman "ole hyvä" -lupaa, perkele!! Pidin sitä sit loppuajan pannasta, piti keskittyä itse asiaan eikä kouluttamaan koiraa.

Mitään ei ole tehty sitten aamupäiväisen jäljen, hukun kouluhommiin ja jätin sen iltapäivälle suunnitellun jäljenkin väliin. Nyt on jo pimeää. Pentu alkaa olla aika kiusanhenki, joten annoin sille ruuan (aamiaisen...) kongiin. Ei vaan oikeen maistu, miksiköhän sillä ei oo nälkä? Mitään se ei ole vielä tänään syöny, paitsi yhden frolicin uloslähtiessä ja sit jäljeltä ne jauhelihamuruset. Hassua. Mennään sit illalla vasta ulos, varmaan vähän pidempi reissu taas luvassa.

Täytyy ny vahtia miten se alkaa reagoida noihin koputuksiin. Kerran saa just ja just sanoa räyh, mutta jos yhtään näyttää siltä että meinaa jatkaa, niin tukka tutisee kyllä. Mä en voi sietää räkyttämistä, ja tuskin siitä tykkää naapuritkaan. Ton jälkeen selvästi kuunteli rappukäytävän (ja toisessa huoneessa olevien rottien!) rapinoita tarkemmin, seurasin sitä hetken valmiina puuttumaan heti jos alkaa ääntelemään. Pitäis varmaan pyytää apua, että joku kävis silloin tällöin koputtelemassa ovelle, näitä tositilanteita tulee kauheen harvoin. :/ Olen miettinyt sitäkin, että vois itse joskus poistua ja käydä pari kertaa koputtamassa tulematta sisään. Olis jännä ainakin nähdä rohkeneeko se sanoa sanaakaan jos on yksin kotona, vai liittykö toi ilmoittaminen vaan siihen että mä olen paikalla. :D Tai sit koputella aina ennen kun tulen, jotta yhdistää sen mukavaan asiaan?

---

18:45: rappukäytävässä kolisee oikeen kunnolla. Kukaan ei tule meidän ovellemme, mutta pentu rähähtää kerran VOUH! Samalla hetkellä kun torun tuimasti "NYT!" (pelästyin haukahdusta ja näköjään aivot pimeni enkä älynny taaskaan sanoa HILJAA! :P), se on jo korvat luimussa matkalla mun jalkoihin... tylsällä äänellä tokaisin, että älä jaksa, ei oo kivaa. Rapsuttelin hetken leuan alta. Onkohan tää hyvä taktiikka, vai räjähtääkö ongelma myöhemmin käsiin? Miten muutenkaan siihen voi puuttua kuin kieltää heti kun se alkaa? En mä nyt jo etukäteen viitsi alkaa komentamaan, siis aina kun kuuluu jotain. Entä toi vaikenemisesta (rapsuttamalla) palkkaaminen, opetanko vaan että ensin kun rähisee niin sit saa palkkaa? Olisko parempi siis vaan kieltää väärästä ja ihan hillitysti sanallisesti kehua kun vaikenee?